Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Hiljaisella viikolla muistellaan Jeesuksen viimeistä matkaa Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, kärsimystä ja ylösnousemusta.

Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. Sunnuntaista alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat.

Palmusunnuntain nimi ”dominica palmarum” viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen tielleen. Tapahtuman muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on kannettu palmusunnuntain kulkueissa.

Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia, koska pohjoisessa ainoa elävä oksa pääsiäisen aikaan on paju. Edelleen palmusunnuntai tunnetaan myös virpa- tai virpomasunnuntain nimellä. Alun perin virvonta on liittynyt ortodoksiseen kristillisyyteen siunaavana palmusunnuntain perinteenä. Virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana. Pajunvitsojen voima pohjautuu kristillisen käsityksen mukaan Jeesuksen koskettamiseen – se välittää Jeesuksen siunausta.

Virpomiseen tosin liittyy myös vanhoja pakanallisia uskomuksia. Pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimaa. Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on oksanheilutuksella ollut tapana karkottaa pahoja henkiä. Ikävä kyllä pakanalliset käsitykset ja kristillinen sisältö ovatkin sekoittuneet keskenään nykypäivän suomalaisessa virpomisperinteessä, mikä näkyy ehkä räikeimmin noidiksi pukeutumisessa ja kirkollisen siunaamisen perinteen irrottamisessa virpomisesta. Tämä riittäköön perinteestä – nostakaamme katseemme pajunoksista palmusunnuntain todelliseen sanomaan: Kristuksen kuninkuuteen.

Palmusunnuntain teksti evankeliumeissa

Palmusunnuntain teksti on esillä kaikissa neljässä evankeliumissa. Matteuksen evankeliumissa luku 21 aloittaa pääsiäisviikon tapahtumat kertomuksella Jeesuksen riemullisesta saapumisesta Jerusalemiin kuninkaana ja Rauhan ruhtinaana (Matt. 21:1-11).

Tekstissä Jeesus saapuu Jerusalemiin juhlittuna messiaana. Hän tekee nyt sen, mitä sekä hänen kannattajansa että vastustajansa ovat odottaneet pitkään ja mihin hänen omat veljensä yllyttivät häntä jo aikaisemmin lehtimajanjuhlien yhteydessä. Toisin sanoen Jeesus ilmaisee kuninkuutensa.

Jeesus saapuu juhlittuna Jerusalemiin

Jeesus saapuu juhlittuna Jerusalemiin

Valitsen Matteuksen tekstin neljästä vaihtoehdosta, koska Matteus juutalaisille sanomansa suuntaavana evankelistana siteeraa Jeesuksen aasilla ratsastamisen yhteydessä kahta tärkeää Vanhan testamentin profetiaa. Ensin hän viittaa Sakarjan ennustukseen ’rauhan kuninkaasta’ (Sak. 9:9) ja sen jälkeen hän pysähtyy psalmin 118 tekstiin (Ps. 118:25-26). Luetaanpa kummatkin.

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9)

”Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.” (Ps. 118:25-26)

Matteuksen valikoimien sitaattien tarkoitus on osoittaa meille lukijoille, että Jeesus täytti kummatkin Vanhan testamentin ennustukset kirjaimellisesti palmusunnuntaina ratsastaessaan aasin selässä Jerusalemiin (Matt. 21:6-11). Siinä toteutui messiaan ’kulkuvälineen’ valinta, mutta myös ne huudot, joita juhlakansa huusi ylistykseksi kuninkaansa edellä.

Matteus yhdistää messiaan ja Kristuksen persoonan psalmin 118 tekstiin. Tämä sitaatti kertoo meille Uuden testamentin ajan uskoville, että psalmin teksti todella puhuu meidän Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta eikä kenestäkään muusta. Viittaus avaa psalmin tekstin uudessa valossa. Nyt tahdonkin siirtää katseemme psalmin 118 tekstiin.

Psalmin tekstiin Uuden testamentin näkökulmasta

Psalmin alkuperäinen kirjoittaja on ollut joko sotapäällikkö tai kuningas, joka oli vastuussa armeijasta. Hän voisi olla vaikkapa kuningas Daavid, mutta siitä edes psalmeihin myöhemmin lisätyt päällekirjoitukset eivät anna viitettä. Joka tapauksessa kirjoittajan asema sotapäällikkönä käy ilmi psalmin alkupuolen tekstistä (Ps. 118:5-9).

Psalmin voi täten lukea kirjoittajan omina sanoina ja kokemuksina Jumalan valtavasta avusta syvän ahdingon keskellä, mistä kirjoittaja on saanut kuin ihmeen kautta pelastua. Näin luettuna psalmi on varsin hoitava ja ravitseva teksti, mutta jos lisäämme psalmiin Matteuksen näkökulman viitteenä palmusunnuntain tapahtumiin, alkaa teksti puhua entistä ’isommin kirjaimin’. Yhdistettynä Kristukseen teksti ei olekaan enää kauniita ylisanoja, vaan totisinta totta.

Ehkä psalmin koko tekstiä ei ole tarkoitettu messiaan – Kristuksen – sanoiksi, mikä ei varmaan ollut Matteuksenkaan ajatus. Sen sijaan se psalmin kappale tai säkeistö, johon Matteuksen sitaatti kuluu, sopii mitä parhaimmin kuvaukseksi Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Luetaanpa tämä kappale.

”Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä. Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.(Ps. 118:19-26)

Kappale loppuu sanoihin, jotka Matteus puolestaan yhdistää palmusunnuntain tapahtumiin omassa teoksessaan: Kristuksen saapumiseen Jerusalemiin juhlittuna messiaana. Tarkkaavaiset lukijat huomasivat varmasti, että tekstissä on toinenkin tuttu kohta, jota Uuden testamentin kirjoittajat siteeraavat messiaasta Jeesuksesta puhuessa. Se on tietty tämä jae:

”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.” (Ps. 118:22)

Markuksen evankeliumissa Jeesus itse viittaa psalmiin selittäessään vertausta viinitarhan vuokraajista (Mark. 12:1-11). Siihen viittaa myös apostoli Pietari ensin puolustuspuheessaan suuren neuvoston edessä (Ap. t. 4:11) ja myöhemmin kirjeessään seurakunnalle (1. Piet. 2:7).

Ei liene täten epäilystäkään siitä, etteikö kyseinen psalmin säkeistö puhuisi juuri meidän Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Tähän tosiasiaan nojautuen tahdon nostaa psalmista esiin sanat, jotka erityisesti omistan tänä vuonna oman ”Hoosianna” -huutoni, palmunlehvien levittämisen ja kaiken ylistykseni perustaksi.

Vanhurskauden portti

Tahdon esitellä sinulle psalmistin sanoin erilaisen näkökulman Jeesukseen Kristukseen. Psalmi puhuu Jeesuksesta käyttäen nimitystä ”vanhurskauden portti”.

Kristus – ”vanhurskauden portti” – on meidän ainut toivomme Jumalan vanhurskauden vaatimuksen edessä. Vain Jeesuksen nimessä me voimme puhua uskonvanhurskaudesta – eli lahjaksi saadusta vanhurskaudesta, joka katsotaan ansiotta meidän hyväksemme, vaikka se ei ole meistä ollenkaan lähtöisin.

Selitän mitä tarkoitan ”vanhurskauden portilla” vertauskuvana. Aloitan tapailemalla sanan ’vanhurskaus’ merkitystä ja sen jälkeen katsahdamme siihen, mitä ’portti’ tarkoittaa.

Raamatun kielessä vanhurskaus tarkoittaa sanamerkitystä vähän yksinkertaisten ”oikeutta ja oikeamielisyyttä”, mutta myös ”suoruutta ja rehellisyyttä”. Kun puhumme Jumalan vanhurskaudesta, puhumme oikeuden ja ’suoruuden’ mitasta, jota meistä ihmisistä ei kukaan kykene täyttämään. Usko pois – et sinäkään.

Oikeamielisyyden vaade kohtaa ihmisen siinä, kun hän mielii lähestyä Jumalaa. Jumalan pyhyys edellyttää vanhurskautta siltä, joka astuu hänen eteensä. Toisin sanoen mikään synti tai epävanhurskaus ei kestä Jumalan edessä. Sillä ei ole sijaa Jumalan pyhyydessä. Vanhurskaus siis tarkoittaa ”oikeutta, oikeamielisyyttä ja suoruutta” Jumalan mitalla mitattuna – ehyttä ja täydellistä vanhurskautta. Sinun ja minun parhaimmankaan päivän mitta ei riitä tuota vaadetta täyttämään edes lähelle sen mittaa. Jos mielit astua Jumalan pyhyyteen, mielit käydä hänen eteensä tai edes puhutella häntä, tuo mitta pitää ensin täyttyä. Ymmärtänet ongelman?

Onneksi Jumala on poistanut tämän esteen ihmiseltä tulla hänen yhteyteensä. Ratkaisu on ”vanhurskauden portti” – Jeesus Kristus, jonka psalmisti esittää tekstissä toisaalla juhlitun messiaan ja kohta hylätyn kulmakiven lisäksi ”vanhurskauden porttina”. Kuuntelehan:

”Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.” (Ps. 118:19-20)

Ja tiedätkö, että tuo portti on Jeesus Kristus. Hän on ainoa portti, jonka kautta ihminen voi tulla Jumalan eteen. Hän on se vanhurskas, joka täytti Jumalan mitan ja asettui rakkaudesta sinuun ja minuun portiksi meille, ettäsaamme hänen kauttaan pääsyn Jumalan eteen. Vain Jeesus Kristus voi järjestää sinulle pääsyn Jumalan eteen, koska yksin hänen vanhurskautensa riittää täyttämään Jumalan pyhyyden asettaman vanhurskauden vaatimuksen. Ei ole toista porttia tai tietä, mitä pitkin ihminen voisi käydä Jumalan pyhyyden eteen.

Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi meille, jotta me saamme tänään iloita hänen nimensä suuruudesta. Heprealaiskirjeen kirjoittaja avaa kuvan Kristuksesta ”vanhurskauden porttina” tähän tapaan:

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.(Hepr. 9:11-12)

Ajattelepa tätä kuvaa Jeesus Kristus – ”vanhurskauden portti”. Mietitäänpä nyt vielä hetki sanaa ’portti’ ja sitä, miten portti toimii.

Ihminen, joka tulee portin eteen, tekee ensiksi päätöksen astuuko hän portista sisään. Suljetun portin edessä hän ei voi tietää, mitä portin toisella puolella odottaa. Portin takana on kuitenkin aina jotain sellaista, mikä eroaa siitä tilasta, josta portin kautta käydään sisään. Portista kuljetaan läpi aina jonnekin.

Portti siis erottaa kaksi tilaa toisistaan. Jos portti johtaa ulkoa sisälle rakennukseen, portin kautta kulkenut ei voi olla huomaamatta eroa portin erottamien tilojen välillä. Jo pelkkä lämpötila ero vaatii häntä riisumaan tai lisäämään vaatimusta.

Hän, joka käy portista sisään ensimmäistä kertaa, ei voi tietää mitä toisella puolella odottaa. Ja onpa niitä portteja, joiden kauttakulku hämmentää tulijan kerta toisensa jälkeen. Olen katsonut scifi-sarjaa nimeltä ”Stargate Universe (SGU)”, jossa ihmiset matkustavat planeetoilta toisille tähtiporttien kautta. Portista ei näe toiselle puolelle, joten tulija astuu aina ennalta tuntemattomaan uuteen maailmaan. Astuessaan portista tulijaa odottaa aina jokin uusi ja tuntematon.

Kristus – vanhurskauden portti

Mutta palataanpa takaisin ”vanhurskauden porttiin”. Herra Jeesus on ”vanhurskauden portti”. Hän on portti, josta läpikäydessä ihminen pestään puhtaaksi ja hänestä tulee vanhurskas – siis kelvollinen – Jumalan edessä. Se on kuin Taivaallinen ’pesukatu’. Herra Jeesus on ainoa tie ja portti ihmiselle Jumalan eteen (Joh. 14:6; Joh. 10:7, 9).

Vain Herran Jeesuksen kautta meillä on pääsy Isän tykö. Herra Jeesus on ”portti, josta vanhurskaat saavat käydä”. Siitä ei kulje kukaan omalla ansiolla. ”Vanhurskauden portti” ei tarkoita sitä, että siitä läpikäyvä olisi jo entuudestaan vanhurskas. Tämä portti on erilainen; se tekee tulijan vanhurskaaksi. Ei ole niin, että tulija saapuisi valmiiksi vanhurskaana, vaan tuosta portista me Herran kuljemme, jotta portti tekee meistä vanhurskaat ja näin kelvolliset saapumaan Jumalan pyhyyteen.

Jeesus – ”vanhurskauden portti” – riisuu meidät niin pahuudesta, synnistä kuin kaikesta syyllisyydestä, jota syystä tai toisesta kannamme matkassa. Sama portti riisuu meidät edelleen myös omahyväisyydestä, kelvollisuudesta, hyveellisyydestä ja kaikesta siitä, minkä perusteella väärin kuvittelemme olevamme kelvolliset tulemaan Jumalan eteen. Joka siis käy tuon portin läpi, hän jättää kaiken portin toiselle puolelle ja kaikki, mitä hän on sen läpikäytyään, on saatu lahjaksi yksin armosta. Kristus – ”vanhurskauden portti” – pukee häneen uskonsa laittavan vanhurskauden vaatteisiin, jotka ovat Kristus itse.

Jeesus Kristus – ”vanhurskauden portti” riisuu ihmisen kaikesta ja vaatettaa hänet uudelleen. Se on kuin lentokentän turvatarkastuksen portti, jonka kautta ei pääse mitään asiatonta toiselle puolelle. Siinä riisutaan, mutta myös puetaan uudelleen – valkoisiin ja kirkkauteen.

Ylistetty olkoon hän!

Näin portti muistuttaa meitä jokaista siitä, mitä Herra Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Se muistuttaa meitä siitä, että meillä ei ole mitään omaa tuotavaa Herran eteen. Vain se, mihin ”vanhurskauden portti” on meidät pukenut, kestää Jumalan silmien edessä. Niin pahat kuin hyvät tekomme, jäävät aina tuon portin toiselle puolelle.

”Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.” (Ps. 118:19-20)

Näihin kahteen messiaspsalmin säkeeseen on kiteytetty pääsiäisen ydinsanoma; se on ylösnousemususkon ydinsanoma: Herra Jeesus Kristus – ”vanhurskauden portti”. Ylösnousemususkossa ei ole kyse sinun tai minun tekemisistä. Siinä ei ole kyse edes siitä kuinka olemme saaneet hitusen maistaa Jumalan armoa pyhityksen hedelmänä. Kyse on siitä ihmeestä, että heikon uskomme varassa saamme käydä ”vanhurskauden portista” Taivasten valtakuntaan. Siinä meidät puetaan puhtaan valkoisiin yksin armosta. Ja ne ryysyt, joita ehkä luulimme puhtoisiksi jäävät portin toiselle puolelle. Jumala riisuu ja Jumala pukee.

Meidän Herramme Jeesus Kristus on kulkenut ainoana ihmisenä vanhurskauden tien ja täyttänyt sen vaateen. Omalla ristinkuolemallaan hän on avannut portin meille likaisille ihmisille ja antanut näin meille nimen pyhä. Me saamme Kristuksen työn perusteella käydä uskalluksella Jumalan valtaistuimen eteen. Joka kerta, kun sinä tulet Jumalan eteen – tulet sitten rukouksin, ylistyksessä tai ihan muuten vain, sinä kuljet läpi ”vanhurskauden portista” – ja korvissasi kaikuu sanat ”Se on täytetty”.

On vain yksi ”Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä” ja se on Herra Jeesus Kristus. Sinä, joka tänään kuvittelet vaelluksesi olevan ’melko kelvollista’ – näe itsesi oikein ja kohtaa elämäsi saastaisuus. Melko kelvollinen ei riitä. Likainen sinä olet! On vain yksi vanhurskauden portti ja se on Jumalan tekoa niin kuin psalmisti edelleen tekstissään todistaa:

”Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! ” (Ps. 118:23-24)

Meidän ylistyksemme nousee yksin Jumalan teosta, hänen nimestään ja siitä, että yksin Jumalan Pojan sovitustyön avaaman ”vanhurskauden portin” kautta, me saamme kulkea hänen läsnäoloonsa. Hänen edessään me jokainen olemme samalla viivalla, koska niin on meidät jokainen ’portilla’ riisuttu ja puettu uudelleen – ihan jokainen.

Kun oppii näkemään oman avuttomuutensa ja arvottomuutensa Herran vanhurskauden vaateen edessä, näkee kirkkaammin myös Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen – ”vanhurskauden portin” arvon. Siinä on tämänkin palmusunnuntain ylistyksen perusta.

Käykäämme vielä kerran psalmin maistuvin sanoin Herran Jeesuksen ylistykseen:

”Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.(Ps. 118:19-26)

Emme juhli sitä kirkkautta, mitä luulemme itsessämme olevamme. Me juhlimme Kristuksen kirkkautta ja sitä valkeutta, jonka me hänessä saamme omistaa. Vielä kerran: ”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!

Pohdittavaa

Missä lepää minun vanhurskauteni perusta?