Tämä artikkeli esittää metodistiherätyksen voimahahmon John Wesleyn miltei ajattomat kysymykset itsetutkistelua varten. Kysymysten tarkoitus on ohjata ihminen kohtaamaan rehellisesti itsensä ja tunnistamaan tarpeen Jumalan armolle omassa elämässään.

Itsetutkisteluun johtavien kysymysten lisäksi tekstiin on koottu myös viisi kysymystä, joita varhaiset metodistit käyttivät keskinäisissä pienryhmäkokoontumisissa oppiakseen toinen toisiltaan pyhän elämän aakkosia.

Wesleyn kysymykset päivittäiseen itsetutkiskeluun

Alla olevassa luettelossa on yhteensä 22 kysymystä itsetutkisteluun ja oman elämän rehelliseen arviointiin. Luettelon kysymykset ovat ne, joihin aikoinaan Pyhän Kerhon (Holy Club) jäsenet vastasivat Jumalalle päivittäin hiljentyessään Herran kasvojen eteen. Kerhon jäsenistä meille tutuin on tietty John Wesley.

Voit itsekin soveltaa näitä kysymyksiä päivittäiseen itsetutkisteluun vaikkapa jokaisen päivän päätteeksi. Kysymykset paljastavat sinulle, miten ehkä luuloistasi huolimatta et ole tänäänkään henkilökohtaisella pyhityksen tiellä täyteen mittaan kasvanut.

1. Olenko tietoisesti tai tietämättäni luomassa itsestäni vaikutelmaa, että olen parempi kuin tosiasiassa olen?

2. Olenko rehellinen kaikissa toimissani ja sanoissani, vai korostanko itseäni?

3. Kerronko yksityisesti jollekin toiselle sellaista, mitä on uskottu minulle luottamuksellisesti?

4. Voiko minuun luottaa?

5. Olenko pukeutumisen, ystävien, työn tai tapojen orja?

6. Korostanko itseäni, säälinkö itseäni tai puolustelenko itseäni?

7. Elääkö Raamattu minulle ja minussa tänään?

8. Annanko Raamatulle aikaa puhua itselleni joka päivä?

9. Nautinko rukoilemisesta?

10. Milloin puhuin viimeksi jollekin toiselle uskostani?

11. Rukoilenko sen puolesta, miten käytän rahojani?

12. Menenkö nukkumaan ajoissa ja nousenko ylös säälliseen aikaan?

13. Olenko jollain tavalla tottelematon Jumalalle?

14. Ylläpidänkö itsepintaisesti jotakin elämäntapaa tai toimintaa, johon omatuntoni ei voi yhtyä?

15. Olenko turhautunut johonkin tai lyöty jollain alueella elämässäni?

16. Olenko kateellinen, onko minulla epäpuhtautta ajatuksissa tai teoissa, olenko kielteisen arvosteleva, ärsyyntyvä, yliherkkä tai epäluotettava?

17. Miten käytän vapaa-aikani?

18. Olenko ylpeä?

19. Kiitänkö Jumalaa siitä, etten ole niin kuin toiset ihmiset, erityisesti niin kuin fariseus halveksi publikaania?

20. Onko olemassa joku, jota pelkään, josta en pidä, jota karttelen, jota arvostelen kielteisesti, jota kohtaan olen katkera tai jota kohtaan olen välinpitämätön? Jos on, niin mitä aion tehdä asian auttamiseksi?

21. Tapaanko itseni nurisemasta tai valittamasta alituisesti?

22. Onko Kristus minulle tosi?

Kysymykset tuovat jokaisen meistä Herran kasvojen eteen armoa etsimään. Turhat luulot oman vaelluksen kelvollisuudesta on kysymysten edessä jälleen kerran riisuttu pois.

On siis korkea aika lausua Raamatun lehdiltä ja varhaisesta kirkkoperinteestä tuttu Jeesuksen rukous kokosydämisesti sen jokaista sanaa maistellen:

”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”.

Wesleyn viisi kysymystä pienryhmälle

Edellä esitetyt 22 kysymystä oli tarkoitettu päivittäiseen itsetutkisteluun. Ne ovat henkilökohtaisen hartauselämän tuki. Wesleyn ajatus pyhityksen tiellä kulkemisesta ei vienyt matkaajaa vain hiljaisiin hetkiin ja suljettuihin kammioihin omaa elämää arvioimaan.

Wesleyn ajan metodistiyhteisöissä oli itsetutkistelun tukena tilivelvollisuuteen ja luottamukseen perustuvat pienryhmät. Ne kantoivat muuten yksinäistä matkaajaa pyhityksen tiellä arjen elämässä. Ryhmän jäsenet jakoivat keskenään elämän ilot ja surut sellaisena kuin ne tulivat vastaan – kaunistelematta ja peittelemättä.

Ryhmien kokoontumisten tueksi oli laadittu edellisten kysymysten tavoin samalla tavalla syvälle luotaavia kysymyksiä. Wesleyn pienryhmissä esitettiin jokaiselle jäsenelle viisi kysymystä, jotka johtivat keskustelun pinnallisesta pohdiskelusta todellisen elämän ongelmiin ja haasteisiin.

Kysymyksiä oli viisi. Niitä voi vallan hyvin käyttää meidänkin aikanamme keskinäiseen tilivelvollisuuteen perustuvassa kasvuryhmässä. Ajat ovat muuttuneet, mutta kysymykset luotaavat elämää sen verran syvältä, että ne toimivat vielä modernissa yhteiskunnassakin.

Kysymykset rakentavat jäsenten keskinäistä vastuullisuutta siten, että jokainen on vastuullinen paitsi itsestään, hänestä tulee vastuullinen myös ryhmän muiden jäsenten tukena. Katsotaanpa näitä kysymyksiä.

1. Mitä synniksi luokiteltavia tekoja olet tehnyt edellisen kokoontumisemme jälkeen?

2. Mitä kiusauksia olet kohdannut sitten edellisen tapaamisen?

3. Miten sait voiton kiusauksista? Miten pääsit niistä vapauteen?

4. Mitä sellaista olet ajatellut, sanonut tai tehnyt, mistä et ole varma, että onko se syntiä vai ei?

5. Onko sinulla mitään, minkä haluamalla haluat pitää salassa?

Kysymykset eivät ole ’korkealentoisia’, vaan päinvastoin hyvin käytännöllisiä, ymmärrettäviä ja jopa tunkeilevan suoria. Vastuu omasta tai lähimmäisen elämästä ei kaipaa niinkään filosofista pohdintaa, vaan ennen kaikkea rehellisyyttä, avoimuutta ja uskallusta.

Ensimmäisen kysymyksen näkökulmasta vastuullisuus omasta ja lähimmäisen elämästä tarkoittaa ensisilmäyksellä tunnustamista, avoimuutta ja luottamusta. Se on silti enemmän, kun katsot seuraavia kysymyksiä. Kysymykset eivät keskity pelkästään lankeemuksiin ja epäonnistumisiin, vaan myös voittoihin kiusauksessa. Siinä missä epäonnistumisen jakaminen on elintärkeää, yhtä tärkeää on jakaa onnistumiset, jotta ryhmässä voidaan ottaa opiksi myös niistä.

Wesleyn perin yksinkertaiset kysymykset ohjaavat ryhmän keskinäiseen kasvuun sekä onnistumisten että epäonnistumisten kautta. Ne johtavat myös rakentavaan pohdintaan elämän ’harmaalle’ alueelle, jossa ihminen ei olekaan täysin varma oikeasta ja väärästä. Kysymysten nerokkuus on niiden yksinkertaisuudessa ja siinä, miten ne luotaavat elämää syvälti ja laajalti.

Hedelmälliseen tilivelvollisuuteen tähtäävän pienryhmän lähtökohta on siis ehdoton luottamus ja vastuu kaverista, jotta jäsenet uskaltautuvat puhumaan todellisista asioista. Ryhmän arvo uskonelämän tukena on suoraan suhteessa ryhmän uskallukseen käydä sisälle elämään ja jakaa niin kipeitä kuin kepeitä asioita.

Jos luottamusta ei synny, jää keskustelu ja elämän jakaminen sekin varsin pinnalliseksi eikä se rakenna ketään. Se on kuin raamattupiiri, jossa kaikki innokkaasti jakavat tietämystään aina niin kauan, kun asioista voidaan puhua muussa kuin yksikön ensimmäisessä persoonassa.

Lopuksi

Jos sinä kuulut niihin henkilöihin, jotka kokevat elämänsä päämäärän olevan Jumalan kasvojen etsiminen ja elämän Herran Jeesuksen Kristuksen enenevä tunteminen, mietipä voisitko ottaa elämässäsi rohkean käytännön askeleen kohti henkilökohtaisen elämän tilivelvollisuutta Herrallesi. Ja jos tunnet ystävän tai useammankin, joilla on sama palava halu sydämessään, miksette uskaltautuisi jakamaan elämää vaikkapa Wesleyn kasvuryhmän kaltaisella formaatilla toinen toistanne tukien.

Meillä on vain yksi elämä, miksi haaskata sitä johonkin joutavaan, kun on aina mahdollisuus käyttää se Jumalan kasvojen etsimiseen – yksin, yhdessä tai erikseen.

”Kuule ääneni, Herra, kun huudan! Ole minulle armollinen ja vastaa minulle! Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:7-8)