Muistan lapsuudesta kuinka adventin aika tuntui kovin pitkältä ajanjaksolta pienen pojan elämässä. Pojankoltiaisen joulunodotus oli tietty enemmän joulupakettien ja joulupyhien odottamista kuin kirkollisen adventin sanoman edessä ojentautumista. Odottavan aika oli pitkä.

Myöhemmin iän karttuminen ja roolin muuttuminen pojankoltiaisesta perheen isäksi ja hengellisen työntekijäksi on vaikuttanut myös kokemukseeni adventin ajasta. Adventin aika ei tunnu enää pitkältä – päinvastoin se on auttamattoman lyhyt, että sen aikana ehtisi valmistaa joulua – puhumattakaan sen lyhykäisyydestä hiljentymisen näkökulmasta.

Tiedän, ettei kokemukseni adventin ajasta ole kaikille yhteinen. Varmasti tämänkin tekstin lukijoista löytyy teitä, keille joulunodotus on piinallisen pitkä kuin myös teitä, jotka kädet täynnä työtä taistelette ajan puutteessa joulun edellä.

Ajankulun kokeminen tai tekemisen ja touhun määrä ei tee adventin odotuksesta pyhempää tai maallisempaa, vaikka joskus näin lankeamme väärin perustein toistemme odotusta arvioimaan. Adventin aika on tasapuolisesti ’Marttojen’ ja ’Marioiden’ aikaa. Samassa Herran tulon odotuksessa elävät niin ’touhukkaat Martat’ kuin ’hiljaiset Mariat’.

Martan ja Marian kodissa

Herran Jeesuksen odotus koskettaa tasapuolisesti kaikkia – olet toimiltasi Martta tai Maria. Tässä suhteessa Raamatun kertomus Martasta ja Mariasta on omalla tavallaan kuva myös erilaisesta joulunodotuksesta, vaikka se ei kirkkovuoden teksteissä sijoitukaan joulun aikaan.

Luukkaan evankeliumin teksti Martasta ja Mariasta kertoo sisaruksista, jotka olivat saaneet vastaanottaa Herran Jeesuksen vierailemaan kotiinsa. Jeesuksen astuttua heidän kotinsa seinien sisäpuolelle sisarukset nauttivat Herran läsnäolosta: toinen palvellen ja toinen kuunnellen hiljaa.

Luukkaan teksti avaa eteemme kauniin näkymän erilaisuuteen sisarusten erilaisten persoonien kautta: ’touhukas Martta’ ja ’hiljainen Maria’ tai ’käytännön Martta’ ja ’oppilas-Maria’.

Ikävä kyllä Luukkaan teksti tulkitaan usein kovin yksipuolisesti. Marttaa moititaan maalliseksi ’touhutädiksi’, joka puuhastelee toisarvoisten asioiden kanssa, kun taas Maria nähdään’pyhän keskittyneenä’ olennaisimpaan jätettyään pois turhan maallisen vuohotuksen.

Tästä ei kuitenkaan raamatuntekstissä ole kyse, sillä teksti ei vihjaa lainkaan siihen, että Martta olisi ollut maallistunut sydämeltään tai välinpitämätön sielunsa tilasta. Käydäänpä mukaan vierailemaan Martan ja Marian kotiin.

Vierailu Martan ja Marian kotiin

Luukkaan mukaan tapahtuma sijoittuu ”erääseen kylään”, joka mitä todennäköisemmin oli Betania, missä leskivaimo Martta asui yhdessä nuoremman sisarensa Marian ja veljensä Lasaruksen kanssa (Joh. 12:1-3; Matt. 21:17). Tekstiin on helppo käydä sisään, koska tilanne on tuttu myös meidän aikamme ihmisille, sillä varmasti moni tärkeitä vieraita emännöinyt voi helposti samaistua Martan tilanteeseen. Luetaanpa teksti.

”Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ’Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.’ Mutta Herra vastasi: ’Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.'” (Luuk. 10:38-42)

Juutalaisessa kulttuurissa vieraanvaraisuus on korostetummassa asemassa kuin meillä, joten talon emäntänä Martan kuului tehdä parhaansa, jotta vieraat viihtyivät ja heille oli pöydässä tarjolla parasta, mitä talo pystyi tarjoamaan. Kun siis Martta oli saanut suuren joukon vieraita kyläilemään (Jeesus opetuslapsineen), hänellä oli luonnollisesti kädet täynnä työtä emännöidessään heitä parhaan kykynsä ja osaamisensa mukaan.

Katsaus Martan persoonaan

Kertomuksessa Martta on hyvä emäntä, joka teki parhaansa osoittaakseen vieraanvaraisuutta, mitä häneltä talon emäntänä siis edellytettiin (Room. 12:13; Hepr. 13:2; 1. Piet. 4:9).

Tarkkaavainen Raamatun lukija huomaa, että sama asetelma toistui evankeliumeissa myöhemminkin. Nimittäin tilanne on lähes toisinto Johanneksen evankeliumissa kuvatusta vastaavasta tilanteesta, jossa Jeesus opetuslapsineen oli myöhemmin samaan tapaan Martan kodissa aterioimassa ja ”Martta palveli vieraita”, kun taas hänen sisarensa Maria vietti silloinkin aikaa Jeesuksen seurassa. Tämä jälkimmäinen tapahtuma ajoittuu pääsäisviikon yhteyteen:

”Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.” (Joh. 12:1-3)

Mitä ilmeisemmin Martan vieraanvaraisuus oli huippuluokkaa, koska peräti kaksi evankelistaa neljästä muistaa mainita hänet ja kestityksen oikein erikseen. Huomaa, että Johanneksen mainitsema vierailu tapahtui siis tämän Luukkaan kuvaaman vierailun jälkeen ja sielläkin Martta palveli eikä Jeesus puuttunut hänen touhuunsa millään tavalla.

On silti väärin ajatella, että Martta olisi ollut jotenkin maallisempi kuin sisarensa Maria, joka kummassakin tekstissä pysytteli hyvin lähellä Jeesusta. Nimittäin ennen tätä jälkimmäistä vierailua Martta pääsi hänkin näyttämään uskonsa elävyyden ja syvyyden Herralle. Martan usko joutui koetteelle silloin, kun hänen veljensä Lasarus oli kuollut ja Jeesus saapui ’myöhässä’ apuun.

Tällöin Jeesus esitti Martalle henkilökotaisen ja mielenkiintoisen kysymyksen kohta sen jälkeen, kun hän oli ensin kertonut Martalle, että Lasarus palaisi neljän päivän jälkeen kuolemasta takaisin elämään:

Jeesus sanoi: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?’
’Uskon, Herra’, Martta vastasi, ’minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.’
” (Joh. 11:25-27)

Jeesus ei siis kysynyt Martan uskoa siksi, etteikö hän tiennyt Martan tuntevan hänen opetuksiaan, vaan sen tähden, että hän tahtoi tietää, että uskalsiko Martta sydämessään luottaa siihen, minkä hän on aiemmin kuullut.

En paneudu tässä yhteydessä sen enempää kumpaankaan Johanneksen evankeliumin tekstiin. Tahdon tuoda ne vain kontrastina Luukkaan taltioimaan tilanteeseen, ettemme erehdy ajatuksissamme tuomitsemaan Marttaa maalliseksi tai Jeesuksen tuomitsevan yleensä touhukkaat palvelijat hiljaisten pohdiskelijoiden kustannuksella.

Martta oli siis ihminen, joka tahtoi palvella Herra käsillään. Eikä hänen tapansa ilmentää uskoa tällä tavoin ollut siis millään tapaa pois hänen sydämensä uskon syvyydestä.

Takaisin Luukkaan ’kotikäynnille’

Luukkaan tekstissä kerrotun vierailun aikana Martan kaksi kättä eivät tuntuneet ikävä kyllä riittävän kaikkeen valmisteluun, mitä hän olisi tahtonut tehdä Herran ja hänen opetuslastensa viihtymiseksi. Niinpä hän kiirehti ympäriinsä pystymättä keskittymään kunnolla mihinkään.

Kiireen keskeltä Martta tietty tapasi sisarensa istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa, joten hän ehkä aiheestakin närkästyi sisareensa. Olihan Martta talon emäntä ja Maria asui hänen luonaan, joten varmasti Maria olisi ollut hänkin velvoitettu auttamaan sisartaan. Martta siis pyysi Jeesusta kehottamaan Mariaa tulemaan hänen avukseen:

Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.

Martan närkästys oli ymmärrettävää myös siinä mielessä, että ilmaus ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen” tarkoitti käytännössä sitä, että Maria kävi paitsi kuuntelemaan Herran opetusta, hän asettui tilanteessa opetuslapsen paikalle. Esimerkiksi apostoli Paavali käyttää samaa ilmausta itsestään, kun hän kertoo olleensa rabbi Gamalielin oppilas (Ap. t. 22:3).

Tuskin Marian innokkuus Jeesuksen opetusta kuulemaan olisi muutoin Marttaa enempää häirinnyt, mutta normaalisti rabbien opetuslapseuskoulu oli suunnattu vain miehille, jotka aikoivat myöhemmin itsekin lainopettajiksi. Marian käyttäytyminen, niin ihailtavaa kuin se meidän näkökulmastamme olikin, olisi röyhkeydessään hirvittänyt suurta osaa tuon ajan juutalaisista miehistä.

Marian paikka

Eli Martan pyyntö Jeesukselle oli kaikin tavoin asiallinen ja tahdikas; hän tarvitsi apua ja yritti estää sisartaan häpäisemästä koko perhettä sosiaalisesti epäsovinnaisella käytöksellään. Mutta Jeesuksen vastaus Martan pyyntöön oli jotain odotetusta poikkeavaa, ja sen tähden tilanne on Luukkaan evankeliumiin taltioitukin:

Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.

Jeesus ei näet nähnyt ’naisopetuslapsessa’ mitään paheksuttavaa eikä hän nähnyt myöskään syytä, miksi Marian olisi pitänyt siirtyä ’kyökin puolelle’ auttamaan vanhempaa sisartaan. Marian valinta viihtyä Jeesuksen opissa oli hyvä ja suositeltava ratkaisu, eikä hänen valintaansa tullut tuossa tilanteessa estää käyttäytymisnormien tai toisten ihmisten palvelutyön kiireet.

Marian paikka oli tässä tilanteessa olla oppimassa Herran jalkojen juuressa. Tähän asti kaikki raamatunlukijat lienevät sangen yksimielisiä tulkinnastani. Olemme siis varmastikin samaa mieltä siitä, että Jeesuksen mielestä Marian paikka oli istua kuulemassa häntä.

Martan paikka

Huomaatko kuitenkin, ettei Jeesus vastauksessaan ota varsinaisesti kantaa Martan touhuun, vaan Marian valintaan? Jos siis luet tekstin tarkasti, huomaat Jeesuksen puolustaneen Marian valitsemaa ’hyvää osaa’, mutta missään kohdin hän ei moiti Marttaa hänen valinnastaan palvella Jeesusta ja opetuslapsia, saati sitten arvostele emännöintityötä vähempiarvoiseksi joutavaksi puuhaksi.

Jeesus ei edelleenkään vihjaa, että Martan sydän olisi sykkinyt vain maallisille asioille. Se, että monesti Martan roolia erehdytään näin väärin tulkitsemaan, on puhtaasti tulkitsijan oman mielikuvituksen ja ennakkoasenteiden hapatusta.

Kuten edellä jo totesimme, Martta tuskin oli sen maallistuneempi sydämeltään tai välinpitämättömämpi Herrasta kuin Mariakaan. Ei ole oikein vetää tekstistä johtopäätöstä, että Martta puuhasteli keittiössä kaikki päivät aamusta iltaan laiminlyöden hengelliset tarpeensa, ja että ’hengellinen’ Maria ei olisi ikinä laittanut tikkua ristin taloudenpidossa, vaikka asuikin sisarensa luona. Jos näin olisi ollut, tuskin olisi Martta pyytänyt Mariaa tälläkään kertaa auttamaan häntä. Pitää huomata, että tekstissä on kyse tilanteesta ja kahden naisen erilaisesta roolista tässä tilanteessa.

Siinä missä Marian usko kukoisti Herransa läsnäolossa kuunnellessaan haltioituneena hänen sanojaan, Martan usko kukoisti siinä, kun se kohta myöhemmin koeteltiin hänen veljensä Lasaruksen kuolemassa, kuten luimme.

Kaksi erilaista seuraajaa: palvelija ja oppilas

Kertomuksen taustalla vallitsee vain näennäinen konflikti sisarusten valintojen ja erilaisten roolien välillä. Martta keskittyi palvelemaan Herraa emännän roolissa, joka lankesi hänelle luonnostaan talon emäntänä. Maria puolestaan valitsi istua opetuslapsen paikalle kuuntelemaan Jeesuksen ainutlaatuista opetusta rakentuen hänen opissaan.

Yksinkertaistaen vastakkain oli kaksi ’osaa’ (roolia): 1) Herran palveleminen ja 2) kuuleminen Herran opissa. Kumpikin osa on Jumalan valtakunnan menestyksen kannalta yhtä merkittävä. Kuuleminen ja palvelu kulkevat aina käsi kädessä. Sen enempää palvelu kuin kuuntelukaan ei ole minkään arvoista, jos sydän ei ole kiintynyt Herraan Jeesukseen.

Kyse tekstissä ei ole toisen ’osan’ paremmuudesta toiseen nähden, vaan siitä että Maria oli valinnut itselleen erilaisen ’osan’ kuin Martta, ja Marian valinta oli hänelle tuossa tilanteessa se oikea:

Maria on valinnut hyvän osan, ei sitä oteta häneltä pois.

Martan olisi pitänyt nähdä Marian valinta samoin yhtä tärkeänä kuin hänen oma palvelutyönsä ja antaa sisarelleen mahdollisuus istua Herran opissa, koska hän se oli hänelle oleellisinta juuri nyt.

Martan kiireet omassa palvelutehtävässä eivät oikeuttaneet häntä aliarvioimaan Marian tarvetta ’vain’ istua Herran opissa tekemättä mitään. Eihän Jeesuskaan nuhdellut Marttaa siitä, ettei hän osallistunut opetukseen palvelutyönsä ohessa.

Martta: Vähempikin olisi riittänyt

Jeesuksen vastaus Martalle puolusti Marian valintaa Martan epäsuoraa arvostelua vastaan, mutta siinä oli myös vastaus Martan perimmäiseen ongelmaan eli kiireeseen palvelutyössä:

Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.

Jeesus ei kiistänyt, etteikö Martalla ollut kädet täynnä työtä, mutta varsinainen ongelma ei olisi korjaantunut Marian rekrytoinnilla. Nimittäin Martan kiire tuskin johtui siitä, että Jeesus opetuslapsineen olisi vaatinut häneltä täysimittaista illallista aperitiiveineen, keittoineen ja jälkiruokineen.

Martan tehtävä oli toki palvella vieraita emäntänä, mutta kiire johtui siitä, että hän itse oli asettanut tavoitteet turhan korkealle. Hän tahtoi enemmän, mitä Jeesus häneltä edellytti. Martta-parka kuvitteli, että hänen palvelutyönsä raskaus johtui siitä, ettei nuorempi sisar ollut häntä auttamassa, mutta emännöinti ei olisi ollut raskas yksinkään kannettavaksi, ellei hän olisi lisännyt siihen omaa painolastiaan.

Jeesuksen sanat ”vain yksi on tarpeen” tulkitaan monesti kovin filosofisesti. Tuskinpa Jeesus viittasi sanoillaan ylevästi pelastukseen tai sanan kuulemiseen, ja näin ohitti Martan varsinaisen ongelman.

Mitä Jeesus sitten tarkoitti, on monelle liian arkinen ja käytännöllinen ohje hyväksyttäväksi. Yksinkertaisimmillaan ”vain yksi on tarpeen” voidaan tulkita Martan tapauksessa vaikkapa näin:

Martta, älä vaivaa itseäsi noin paljolla touhulla meidän tähtemme. Ihan yksi ruokalaji ja kattaus on tarpeeksi meille. Yksinkertaisin ja karuin mahdollinen riittää sangen hyvin minulle ja opetuslapsilleni.

Ratkaisu oli helpompi kuin Martta odottikaan: keskity olennaiseen, vähempikin riittää. Ei ollut mitään mieltä viedä Mariaa kyökin puolelle auttamaan, koska vähempi, mitä Martta oli tehnyt, riitti vallan mainiosti Herralle.

Martan saama lyhyt ja käytännöllinen ohje on paikallaan jokaiselle palvelutyön rasituksessa uupuneelle. On paikallaan pysähtyä miettimään, mitä Herra minulta haluaa, ennen kuin kuormaa itsensä yli, ja alkaa arvostelemaan muita ’kovasydämisiksi ja mukavuudenhaluisiksi vätyksiksi’. Jos Herran palvelutyö käy raskaaksi, kannattaa ensimmäisenä tarkastaa, mikä on olennaista ja mikä on vain ihmissilmää miellyttävää.

Maria: henkilökohtaisen suhteen hoitaminen

Maria puolestaan ei kokenut Jeesuksen vierailun aikana tehtäväkseen auttaa vieraanvaraisuudesta tunnettua sisartaan, vaan hän koki olevansa itse palvelun ja ravinnon tarpeessa. Myöhemmin saattoi olla hänen vuoronsa tehdä osuutensa, mutta nyt hänen oli aika keskittyä Jeesuksen opetukseen.

En näe Mariaa Marttaa ’hengellisempänä’, mutta hänen kunniakseen voi todeta, että hän oli ymmärtänyt tarvitsevansa itsekin ravintoa, jotta taas jaksaa palvella ja ravita toisia. Hän janosi hengellistä ravintoa, joten miksei hän olisi sitä ollut ottamassa? Se, että hän tiedosti tarpeensa ja toimi sen mukaan, teki hänen osastaan hyvän: ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.

Olisi ollut sulaa hulluutta lykätä hengellisesti nälkäinen Maria kyökin perälle ruokkimaan jo kahden ensimmäisen ruokalajin kylläiseksi täyttämiä vieraita!

Samat lainalaisuudet koskevat sinua ja minua. Kukaan ei jaksa pitkään tehdä työtä tai urheilla, ellei syö ja lepää riittävästi. Hetken matkaa elimistö jaksaa jopa levotta vararavinnolla, mutta sen varaan ei voi laskea kovin pitkään.

Sama lainalaisuus pätee hengellisessä palvelutyössä. Jotta jaksaa Martan tavoin palvella toisia, täytyy myös itse käydä ’saamapuolella’ Marian tavalla. Sisarusten roolit eivät siis olleet ristiriidassa; kumpaakin tarvitaan.

Minä: tasapainoa Martasta Mariaan

Jotta jaksat palvella Herraasi Martan tavoin, tarvitsee sinun levätä hengellisesti eli viettää laatuaikaa Jumalan yhteydessä muutenkin kuin palvellen häntä. Tarvitset henkilökohtaisia rukoushetkiä, aikaa lukea ja tutkia Raamattua muutenkin kuin vain valmistaaksesi saarnaa tai opetusta seurakunnalle. Samoin sinulla on tarve ja oikeus viettää aikaa seurakunnassa ilman, että itse olet palvelijan paikalla. Jokaisella Herran palvelijalla on oikeus tulla itsekin palveltavaksi ja näin rakentua keskinäisessä yhteydessä ja Herran tuntemuksessa.

Ja tietenkin sama toimii tietty myös toisin päin. Jotta hengellinen lepo saisi aikaan toivottua kasvua, on välttämätöntä viettää aikaa palvellen Herraansa. Aina ei voi vain istua Herran edessä oppimassa, vaan välillä on aika käydä Martan tavoin ’kyökin puolella’ palvelemassa Herraa ja hänen omiaan (Matt. 25:34-46).

Ja vielä kun muistamme Jeesuksen Martalle antaman ohjeen ”vain yksi on tarpeen”, luulen että olemme päässeet omassa elämässämme kohtuullisen lähelle sitä tasapainoa, jota Herra tahtoisi meidän omaksi parhaaksemme noudattavan.

Pyrkikäämme henkilökohtaisessa elämässä tasapainoon levon ja palvelun välillä, ja toisaalta pitäytykäämme palvelutyössä kaikkein oleellisimmassa. Kas siinä on kestävä perusta hengellisen elämän rakentamiseksi.

Ja mitä tulee meidän Marttojen ja Marioiden erilaisuuteen, niin se on Jumalan seurakunnan rikkaus. Kunnioittakaamme toinen toisiamme ja antakaamme tilaa toisillemme palvella Herraa omalla tavallamme riippumatta siitä olemmeko itse Marttoja vai Marioita. Kumpiakin tarvitaan – ja kummallekin roolille on varmasti oma aikansa meidän jokaisen elämässä.

Pohdittavaa

Mitä minun palvelutyössäni tarkoittaa ”vain yksi on tarpeen”?
Onko minulla aikaa pysähtyä lepäämään myös hengellisesti?
Vai näkyykö levon puute jo palvelutyössäni?