Toimeentuloon liittyvät huolet lienevät tavalla tai toisella tuttuja useammille. Yhteisen huolen myötä Jeesuksen vuorisaarnan jakeesta ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa…” (Matt. 6:26) on tehty monen monta hartauspuhetta ja saarnaa.

Vuorisaarnan opetus taivaan linnuista löytyy myös Luukkaan evankeliumista. Luukkaan teksti ei ole suora toisinto, vaan siinä on pienen pieni ero, mikä liittynee siihen, että Jeesus on todennäköisesti puhunut sen eri tilanteessa. Ehkä Jeesus käytti tapansa mukaan ympäristöä havaintovälineenä ja poimi puun oksalta sopivan esimerkin vertaukseen.

”Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!” (Luuk. 12:24)

Korppi oli jotain muuta kuin ”taivaan linnut”, jotka kaupunkilaistunut lukija romantisoi söpöiksi pikkulinnuiksi – varpusiksi, talitiaisiksi jne. lintulaudan iloksi. On kiva tietää, että Taivaallinen Isä ruokkii pienet siemeniä ja jyviä syövät iloisesti livertävät pikkulinnut.

Korppi

Korppi on jotain muuta kuin söpö pikkulintu. Se on melko kookas lintu – huomattavasti isompi kuin sen ’pikkuserkut’ naakat tai varikset. Se oli muuten ensimmäinen elävä olento, jonka Nooa laski ulos arkista (1. Moos. 8:7), mutta Jeesuksen valinta puhua korpeista tuskin liittyi siihen.

Korppi ei ole myöskään ’kiva’ jyvänsyöjä – se on raadonsyöjä, minkä vuoksi sitä pidettiin saastaisena (3. Moos. 11:15). Korpit syövät kuolleita nisäkkäitä ja lintuja. Kotoisassa Suomessakin korpin tapaa kaatopaikan läheisyydestä, vaikka se muutoin melko arka korpimaiden lintu onkin. Ajatus raadonsyöjästä tuntuu iljettävältä.

Korppi oli paitsi haaskalintu, se tunnettiin myös julmuudesta. Toisinaan korpit saattavat hyökätä sairaiden tai muuten heikkojen lintujen kimppuun ja tappaa ne nokkimalla. Tähän raakuuteen viitataan myös sananlaskujen kirjassa:

”Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiään, siltä korpit hakkaavat puron luona silmät puhki ja kotkan poikaset syövät ne.” (Sananl. 30:17)

Jos ajattelet tätä taustaa vasten korppia, huomaat, ettei se kuulu niihin metsän eläimiin, joita me ihmiset katselemme ihannoiden. Päinvastoin sen elintapoihin liittyy paljon sellaista, mitä me ’sivistyneet’ ihmiset pidämme paheksuttavana, vaikka toimeentulon ollessa uhattuna saatamme löytää itsemme tekemästä täsmälleen samoja asioita kuin korpit.

”Katselkaa korppeja…”

Palatkaamme takaisin Jeesuksen vertauksen äärelle vielä korppeja katsomaan.

”Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne.” (Luuk. 12:24)

Korpit eivät todellakaan ”kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa”. Jos unohdamme Jumalan luoneen korpit raadonsyöjiksi ja ’inhimillistämme’ ne omaan maailmaamme, näemme ne paitsi elintavoiltaan saastaisina, myös väkivaltaisina ja häikäilemättöminä. Tosiasiassa ne vain toteuttavat olemassaolonsa tarkoitusta: huolehtivat jätteenhuollosta ja ’saattohoidosta’. Silti meidän näkökulmastamme katsottuna korppi ei ole sellainen vähäinen pikkulintu, josta meidän on helppo nähdä, kuinka Herra pitää siitä huolen.

Juoksulenkillä kohtaan aina silloin tällöin korpin tai kaksi. Sen verran kookas lintu se on, että en tahtoisi sitä kimppuuni nokkimaan – puhumattakaan kokonaisesta parvesta korppeja.

Kerran Puijolla jäin katselemaan yksinäistä korppia korkean kuusen latvassa. Se oli ylväs iso lintu. Minä olisin toki tahtonut sen tulevan lähemmäs, mutta korppi oli latvassa, mistä se näki paremmin. Välillä se ’puhui’ vahvalla äänellä. Siinä me sitten katselimme toisiamme.

Kohta minä jatkoin matkaa, mutta korppi jäi vartiopaikalleen. Siellä se oli korkeimmalla mäellä ja sen korkeimman puun latvassa. Sen ääni kuului kauas vielä kilometrin päähän, kun minä laskeuduin alas huipulta. Jälkeenpäin ymmärsin, että korppi tarkkaili minua koko matkan ja katsoi perääni, vaikka minä en sitä nähnyt. Sen katse tai huolenpito ei ollut kiinni minun näkemisestäni. Riitti, että se näki minut. Sama ajatus muuten pätee Jumalan huolenpitoon.

”…ja silti Jumala ruokkii ne”

Jos nyt palaan vielä kerran takaisin Jeesuksen vertaukseen tai vaikkapa psalmin tekstiin (Ps. 147:9) siitä, miten Jumala pitää näistäkin linnuista huolen, en voi kuin ihmetellä. Kuinka paljon sattuvampi on vertaus korpista kuin ’pikkulinnusta’? Se alleviivaa Jumalan huolenpidon ehdottomuutta – sitä, kuinka hän on sitoutunut luomakuntansa parhaaksi katsomatta luotunsa ’laatuun’.

Taivaallinen Isä ei sano korpille, että ”Hyi sinä, saastan syöjä ja heikkojen murhaaja. Lopeta tuollainen tai en anna sinulle ruokaa.” Kuinkahan moni meistä ihmisistä laittaisi korpille ehdoksi ruokahuollon pelaamiselle, että sen pitää ensin parantaa pahat tapansa? Ja kuinka moni meistä olisi valmis Taivaallisen Isän tavoin antamaan korpille juuri sitä ruokaa, mitä se on tottunut syömään?

Puhukoon siis tämä Jeesuksen vertaus meille siitä, ettei Jumalan rakkaus ja huolenpito etsi ensin vastakaikua kohteestaan. Jos Jumala ruokkii saastaisen korpin – säälimättömän heikko-osaisen riistäjän, tappajan, niin kuinka hän ei olisi valmis pitämään huolta meistä, vaikka mekään emme niitä ’puhtaimpia pulmusia’ olekaan.

Jumalan rakkaus ja huolenpito ei valikoi. Hän pitää huolen niin ’inhasta’ korpista kuin torin laidalla kirkuvista lokeista. Ja pitääpä hän huolen meistä ihmisistäkin, vaikka me – päinvastoin kuin nämä luontokappaleet – olemme täysin vastuullisia vääryyksistämme!

Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka joskus Herra valitsisi meidät oppimaan saman läksyn Jumalan huolenpidosta ihan suoraan korpeilta. Niin Herra teki profeetta Elialle. Saihan profeetta Elia oppitunnin Jumalan huolenpidosta näiltä saastaisilta korpeilta, kun Keritin purolla Jumala käski korppien tuoda Elialle ruokaa, ja näin nuo halveksitut linnut saivat toimia Jumalan välikappaleina (1. Kun. 17:6).

Ja vielä lopuksi kaiken tämän jo sanotun jälkeen luepa vielä kerran Jeesuksen vertaus korpista ja ihmettele Jumalan rakkauden avaruutta.

”Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!” (Luuk. 12:24)

Pohdittavaa

Mitä tästä opimme?