Vuonna 2017 vietetään reformaation merkkivuotta. Reformaatio tarkoittaa sanakirjan mukaan suppeassa merkityksessä ”uskonnollista uudistusliikettä, joka johti 1500-luvulla protestanttisten kirkkokuntien syntyyn”. Ja saman reformaation lapsia ovat myös kaikki ne herätysliikkeet ja kirkkokunnat, jotka ovat syntyneet tämän reformaatioksi kutsutun liikehdinnän jälkimainingeissa. Täten suomalaisen vapaakristillisyyden juuret ovat nekin reformaatiossa.

Reformaatio – sydämen reformaatio

Tänä vuonna on siis kulunut 500 vuotta siitä, kun vuonna 1517 saksalainen augustinolaismunkki Martti Luther julkaisi 95 teesiä katolisen kirkon anekauppaa vastaan. Emme käy hänen työtään tässä sen enempää tutkimaan, vaan tämän opetuksen taustaksi Lutherin reformaation historiasta riittää, että ymmärrämme vaikkapa seuraavat neljä seikkaa.

  • Lutherin reformaatio alkoi kirkon sisältä. Se ei ollut ulkopuolelta noussutta arvostelua. Se oli liikehdintää, joka nousi todellisesta huolesta siihen, että vastasiko kirkon opetus ja toiminta sitä, mitä Luther ymmärsi raamattutuntemuksensa perusteella keskeiseksi.

  • Reformaation ytimessä ei ollut ajatus luoda kirkolle uutta oppia eikä edes uudistaa sitä. Päinvastoin reformaatioliikkeen tarkoitus oli palauttaa olemaan jotain sellaista, mikä oli ollut aina olemassa, mutta mistä oli syystä tai toisesta luovuttu tai mistä oli menty harhaan. Luther ei ollut luomassa uutta oppia; hän haastoi kirkon palaamaan takaisin jo kerran tuntemaansa totuuteen.

  • Reformaation tarkoitus ei ollut hajottaa kirkkoa. Päinvastoin ajatus oli rakentaa ja palauttaa kirkko takaisin vahvalle elinvoimaiselle pohjalle, jonka se oli aikojen saatossa kadottanut. Se mitä sitten tapahtui, oli vain tulos siitä, kun kaikki eivät nähneet asioita samoin kuin Luther eikä ajatus paluusta sopinut kaikkien suunnitelmiin. Olipa vallalla myös monen monta poliittistakin muutosvoimaa, jotka näkivät mahdollisuutensa reformaatiossa.

  • Aluksi teesit eivät saaneet lainkaan sellaista julkisuutta, mitä me ehkä kuvittelemme. 1500-luvulla ei ollut Facebookin eikä Twitterin kaltaisia palveluita, joten teesit eivät tulleet julki samaan tahtiin kuin ’wikileaks’ paljastukset sähköisessä mediassa. Silti ilman Gutenbergin keksimää painokonetta, Lutherin teesit olisivat jääneet pienen piirin puuhasteluksi. Kun joulukuussa 1517 teesit painettiin, ne alkoivat levitä ympäri Saksaa. Ja kun Lutherin ajatukset alkoivat näin levitä, myös katolinen kirkko kiinnitti asiaan huomiota ja tuloksena lopulta oli tapahtumat, joista puhutaan reformaationa.

Palaamme näihin kohtiin vielä myöhemmin. Oleellista näistä on ymmärtää, miten ristiriita Raamatun ikuisen totuuden ja ajallisen näkyvän ’totuuden’ välillä kasvoi yhden augustinolaismunkin sydämessä niin polttavaksi, että se sai hänet liikkeelle.

Lutherille ei riittänyt se, että hän omakohtaisesti löysi mielenrauhan Raamatun edessä. Hän tahtoi jakaa löytönsä kaikille ja kutsua kirkon muutokseen sen edessä.

Ensin hän teki asian julkiseksi naulaamalla teesit linnankirkon oveen. Se oli paikka, jossa teologialle vihkiytyneet saattoivat asiaan tutustua. Luther seisoi sanojensa takana alusta asti. Se ei ollut siis mikään anonyymi ’postaus’. Mutta kun asia ei lähtenyt liikkeelle odotetusti, Luther hyödynsi aikansa uusinta innovaatiota – painokonetta – ja kas homma meni julkiseksi.

Luther oli näin valmis laittamaan elämänsä peliin, koska hänelle kirkastunut Raamatun totuus oli niin merkittävä, että se ei voinut jäädä piiloon. Ehkä juuri tämä palo Lutherin sydämessä sai aikaan myöhemmin myös sen, että hän pettyi syvästi, jos jokin taho ei ottanut hänen asiaansa vastaan, mutta se on sitten toinen tarina. Oleellista on miettiä, olemmeko me tänään valmiit johonkin samaan, jos Herra kutsuu meidät esiin?

Reformaatiosta laajemmin

Lutherin reformaatio ei siis ole se ’reformaatio’, josta minä puhun tänään, vaikka se sopii hyvin esimerkiksi ’reformaatiosta’ myös sanan laajemmassa merkityksessä. Reformaatio voi olla maailmanluokan tapahtuma, mutta se voi myös aivan yhtä hyvin tapahtua, vaikkapa yhden seurakunnan, perheen tai suvun keskellä.

Englannin kielessä sana ’reformation’ tarkoittaa uudistamista tai jonkin käytännön tai instituution uudelleen muotoilua. Sana tulee latinan kielestä – sen sanasta ’reformatio’, joka johdetaan latinan sanasta ’reformare’ eli ’muotoilla uudelleen’. Kyse on uudistamisesta ja parantamisesta, jonka tuloksena ’jokin’ muuttuu siten, että se vastaa paremmin tarkoitustaan.

Reformaatio laajemmassa merkityksessä piti sisällään sen, mitä Luther teki sanan suppeammassa merkityksessä 1500-luvulla. Olisi kohtuutonta ajatella, että muutos tai ’uudelleen muotoilu’ olisi loppunut siihen. Väitän, että jokaisella ajalla on ollut oma reformaationsa, on se sitten ollut historiallisesti kiinnostava tai ei. Jos nyt ajatuksissasi kertaat kirkkohistoriaa, huomaat 1500-luvun reformaation olleen yksi merkittävä hetki useiden muiden joukossa, kun Jumalan seurakunta on etsinyt muotoaan historiassa.

Ajatus Kristuksen seurakunnan ’muodon muutoksessa’ ei kuitenkaan ole siinä, että Raamatun totuudet tai uskon kulmakivet muutetaan tai niitä ehostetaan ajan saatossa. Kyse on päinvastaisesta, eli siitä, miten elävä usko muuttaa meitä ja miten meissä tapahtunut uuden elämän muutos ilmenee ympäristössämme.

Reformaatio tarkoittaa täten elävän uskon vaikutusta uskovassa ja koko seurakunnassa. Se on muutos, joka alkaa siitä, kun Jumala muuttaa ihmisen eläväksi Hengessä, ja kun tämä ihminen uskaltautuu elämään tuota uutta elämää Kristuksessa. Sitähän se Lutherin reformaatiokin oli.

Tahdon seuraavaksi kääntää katseemme ’reformaation henkeen’. Herätän kysymyksen siitä, että voisiko sydämissämme palaa sama halu muutokseen kuin entisten vuosisatojen reformaation isillä ja äideillä? Olemmeko me valmiit tekemään kaikkemme, jotta äänemme tulee kuulluksi siinä, missä tahdomme kirkastaa evankeliumin totuuden tässä ajassa?

Paavalin reformaatio

Tämän tekstini sitaatin sanat Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta kertoman mukaan aikanaan herättivät Lutherin ja todistettavasti myöhemmin myös metodistikirkon perustajan John Wesleyn taistelemaan uskonsa puolesta. Väitän, että näiden sanojen voima ei ole yhtään vähäisempi tänään, joten ne kykenevät varmasti herättämään myös meidät muutokseen.

Toivon, että nämä jakeet sytyttävät meissä sen saman palon nähdä muutos omassa elämässä, uudistaa seurakuntaa ja sen rakenteita, mitä se sai aikaan paitsi kirkkoisissä ja Paavalissa – kirjeen kirjoittajassa itsessään.

Luetaanpa tämä tuttu ’Lutherin ja Wesleyn herättäjäksi’ tituleerattu uskonvanhurskaudesta kertova parin jakeen mittainen teksti roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Paavali kirjoittaa:

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ’Vanhurskas on elävä uskosta.’(Room. 1:16-17)

Paavali toistaa saman ajatuksen myös muissa kirjeissään (Gal. 3:11; Fil. 3:9). Jos aloitat lukemaan kirjeen ensimmäisen luvun alusta koko alkutervehdyksen, jonka Paavali kirjoitti juuri ennen tekstikohtaamme, huomaat evankeliumin olevan Paavalin ajatusten keskiössä jo siinäkin.

Se ei ole yllättävää, koska evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on epäilemättä Paavalin sydämen kiistaton aarre ja sen varaan hän rakensi koko elämänsä. Tekstimmekin hän aloittaa kertomalla varsin henkilökohtaisesti omasta suhteestaan evankeliumiin. Hän aloitti sanoilla:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.(Room. 1:16)

Paavali tunsi henkilökohtaisesti evankeliumin arvon: ”se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo”. Hän oli kokenut sen itse ja se oli Paavalin koko julistuksen ydin.

Voit lukea kaikki hänen kirjeensä etu- ja takaperin, ja kas – lopulta olet vakuuttunut siitä, että kaikki mitä hän kirjoittaa, liittyy tavalla tai toisella evankeliumiin. Hän ei kirjoittanut ’Paavalin teoista’ tai ’Paavalin viisaudesta’ vaan yksin ”Jumalan voimasta”. Jumalan voimasta Paavalista itsestä oli tullut elävä. Evankeliumin ikuinen sanoma oli siten hänen julistuksensa ydin.

Evankeliumi ei ollut hänelle puhetta ja sanoja, vaan ”Jumalan voima”. Paavalin tehtävä ei ollut ’tehdä evankeliumia’ eikä ’laajentaa tai avata sitä’. Hänen tehtävänsä oli julistaa evankeliumia, ”Jumalan voimaa”, häpeämättä.

Paavali eli reformaatiossa hänkin. Paavali teki kaikkensa, että se sanoma, joka oli kerran tavoittanut hänet matkalla Damaskokseen, tavoittaisi hänen aikansa ihmiset. Paavalin reformaation ’suuri oivallus’ oli näyttää hänen aikansa seurakunnalle, että hänen julistamansa ”Jumalan voima”, muuttaa paitsi juutalaisen ihmisen elämän, minkä seurakunnissa kaikki jo tiesivätkin, mutta myös kreikkalaisen elämän. Sanoma pakanoiden pelastuksesta ei ollut sitä, mitä Jerusalemissa oltiin totuttu menneinä vuosikymmeninä kuulemaan! Oli kerrassaan mullistava ajatus, että pelastus olisi tarjolla ”jopa kreikkalaisille”, jos he vain uskoisivat.

Paavali oli täten reformaation – muutoksen – mies. Paavalin sanoma ylösnousseesta Kristuksesta ei muuttunut piiruakaan, mutta hän teki kaikkensa, jotta hänen aikansa ihmiset kuulisivat evankeliumin totuuden. Siinä missä juutalainen seurakunta oli pysähtynyt ’rajoilleen’ Paavali ylitti rajat ja muotoili seurakunnan rakenteet ja lähetyskentän uudelleen, jotta Jumalan pelastussuunnitelma tavoitti myös pakanat. Tässäpä on taas yksi vinkki siitä, mitä reformaatio laajemmassa merkityksessä voi tarkoittaa.

Reformaation ytimeen

Seuraavassa jakeessa Paavali jatkaa ajatusta sydämen reformaation toistamiseen ytimestä, kun hän selittää, mitä hän tarkoitti edellä sanomallaan. Hän jatkoi:

Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ’Vanhurskas on elävä uskosta.’(Room. 1:17)

Ei ole aivan yksiselitteistä, mihin Paavali viittaa sanalla ”siinä”. Henkilökohtaisesti uskon hänen viittaavan edellisen jakeen sanoihin evankeliumista ”Jumalan voimana”, joka on pelastukseksi hänelle, kuka laittaa siihen toivonsa.

Nimittäin siinä hetkessä, kun ihminen saa vastaanottaa evankeliumin uskossa, Jumalan vanhurskaus ilmestyy hänessä ”uskosta uskoon”. Tämän ”uskosta uskoon” syntyneen uuden elämän seurauksena uuden elämän hedelmä todistaa hänessä saman kuin Paavali sanoen ”minä en häpeä evankeliumia”.

Paavali käyttää tässä jakeessa siis varsin mielenkiintoista ilmausta ”uskosta uskoon”, ”εκ πιστεως εις πιστιν” eli ”ek pisteos eis pistin”. Herää kysymys, mitä se mahtaa tarkoittaa? Miten Jumalan vanhurskaus ilmestyy ”uskosta uskoon”?

Luulen, että Paavali painottaa sanavalinnallaan sitä, että kerran ”uskossa” vastaanotettu Jumalan lapseus johtaa edelleen syvempään ”uskoon”. Tällä tarkoitan uskon syvenemistä ”uskossa” ja vahvistumista ihmisessä siten, että hän tahtoo ”uskossa” kaikin keinoin auttaa lähimmäisiä uskomaan.

Jumalan voima ilmestyy näin ”uskosta uskoon”; Jumalan lahjana antama usko synnyttää ihmisessä luottamuksen uskon antajaan, jotta hän ’uskaltautuu’ edelleen antautumaan entistä kokonaisvaltaisemmin Jumalan kannateltavaksi. Ja tämä näkyy Paavalinkin elämässä ehdottomana luottamuksena Jumalan Pyhän Hengen johdatukseen.

Paavali sanoo saman asian vielä kolmannen kerran juutalaiselle kuulijakunnalle lainaten Vanhasta testamentista profeetta Habakukin sanoja: ”Vanhurskas on elävä uskosta(Hab 2:4). Lause voidaan vaihtoehtoisesti kääntää: ”Uskosta vanhurskas on elävä”, mutta käännettiinpä se kuinka tahansa, asia on sama: vanhurskaaksi (=viattomaksi, kelvolliseksi, Jumalan lapseksi) ihminen tulee uskomalla Kristukseen, ja silloin hänellä on iankaikkinen elämä.

Tämä on Paavalin uskon ja koko kristinuskon ydin. Tämän muutokseen keskittyvän oppitunnin kannalta oleellisinta on nähdä, miten Habakukin alkuperäinen ajatus ”vanhurskas on elävä uskosta” paitsi toteutuu Kristuksessa, mutta yltää Paavalin julistuksessa vallan uusiin mittoihin: ”sitten myös kreikkalaisille”.

Muutos elää evankeliumin ytimessä. Jumalan pelastustyö ihmisessä tekee ”uskosta vanhurskaan eläväksi”. Uusi elämä sytyttää paitsi hänen sydämensä palamaan, myös silmät loistamaan. Toisin sanoen uusi elämä ei piileksi sydämen kätköissä, vaan se murtautuu esiin muuttuneena elämänä ihmisen arjessa. Kun tuo muutos saa kasvaa ”uskosta uskoon” aina yhä syvenevänä luottamuksena uskon antajaan Jeesukseen Kristukseen, se kutsuu ihmiset todelliseen sydämen ja elämän reformaatioon.

Sydämen ja elämän reformaatio

Paavali itse lienee mitä parhain todiste siitä, mitä tarkoittaa sanat ”vanhurskas on elävä uskosta”. Damaskoksen tien hetkestä alkaen Paavali eli elämäänsä siinä kokemuksessa, mitä tarkoittaa, kun Jumalan vanhurskaus ilmestyy ”uskosta uskoon”. Paavali ei tinkinyt sanomasta. Hän pysyi uskollisena evankeliumin totuudelle, koska hän tiesi, että vain siinä on ”Jumalan voima”.

Kerta toisensa jälkeen tapaamme Apostolien tekojen tai Paavalin kirjeiden sivuilla Paavalin julistamassa totuutta Kristuksesta tai puhdistamassa sitä silloin, kun se oli tahrattu tai peittynyt epäoleellisen alle.

Edelleen näemme Paavalin mitä erilaisin keinoin vievän Jumalan sanaa eteenpäin siinä maailmanajassa, missä hän eli. Paavali teki kaikkensa, jotta Jumalan sana menestyi. Hän oli valmis tekemään toisin. Hän oli valmis vastustamaan perinteitä ja tapoja, jos ne olivat este evankeliumin menestykselle. Hän oli valmis muuttumaan jopa itse evankeliumin sanoman vuoksi – ”olen juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalainen”. Mietipä sitä.

Paavali eli todeksi ”sydämen ja elämän reformaatiota”. Hän ei kysynyt evankeliumin hintaa. Hän oli valmis maksamaan hintaa evankeliumin menestyksen tähden. Ja kaikki lähti liikkeelle siitä, että Paavali oli itse muuttunut. Muutos – sydämen reformaatio – hänessä, kasvoi muutokseksi hänen elämässään ja edelleen muutokseksi kaikkialla siellä, minne Jumala johdatti hänet muutosta viemään. Tätä tarkoittaa ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Ja tätä tarkoittaa, kun Jumalan työ meissä saa kasvaa ”uskosta uskoon”!

Jos nyt tästä samasta perspektiivistä katsot uudelleen Lutherin reformaatiota, näetkö, miten Jumalan työ hänessä sai kasvaa edelleen ”uskosta uskoon”? Ei häntäkään kuljettanut eteenpäin oma agenda. Häntä ajoi eteenpäin omakohtainen ”sydämen reformaatio” – halu jakaa siitä, minkä oli itse lahjaksi saanut.

Jos katsot edelleen monia muita reformaation lapsia, huomaat varmasti jotain samankaltaista. Puhutaan sitten Nooasta, Abrahamista, Mooseksesta, Joosuasta tai Lutherista, Wesleystä, William Boothista, Jonathan Edwardsista, D.L. Moodysta, Charles Fox Parhamista tai Azusa-kadun herätyksestä, kyse on aina yhdenlaisesta ”sydämen reformaatiosta” ja sitä seuranneesta muutoksesta.

Kaikilla näillä ’reformaation lapsilla’ on ollut yksi ja sama evankeliumi. Kaikki he ovat saaneet kokea ”sydämen reformaation”. Ja kaikki he ovat uskaltaneet lähteä liikkeelle elämään muutoksesta käsin tavoittaakseen oman aikansa ihmiset Jumalalle.

Minun sydämeni reformaatio

Sama ”sydämen reformaatio” jatkuu tänäänkin. Tänään aivan varmasti joku ihminen saa kokea, mitä tarkoittaa Habakukin sanat ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Tänäänkin joku löytää tiensä ”uskosta uskoon”.

Reformaation aika ei ole ohi. Seurakunnan reformaation aika jatkuu aina siihen päivään saakka, kunnes Karitsan häissä reformaatio on saatu lopulliseen päätökseen. Silloin ihminen on tuotu takaisin paikalle, johon Jumala hänet alkujaan tarkoitti ja loi. Ja vasta silloin Jumalan reformaation aika on ohi.

Kutsun sinut tänään miettimään Paavalin ja miksei Lutherinkin esimerkin viitoittamana, että olemmeko todella sisäistäneet oikein tehtävämme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina ajatellen omaa aikaamme? Paavali haastoi oman aikansa seurakunnan ylittämään ’etniset’ rajat kohdatakseen uusia ihmisiä Jumalalle. Luther palautti seurakunnan ’uskon ytimeen’, mutta hänkään ei jäänyt teeseineen seisomaan linnakirkon ovelle päivittelemään hiljaisuutta, vaan teki jotain ennenkuulumatonta ja laittoi painokoneen laulamaan.

Mikä on meidän aikamme haaste? Onko se kenties jokin ihmisryhmä? Onko se jotain, mikä on pantu eteemme kuin tarjottimelle, mutta emme vain osaa tarttua siihen, kun niin ei ole ennenkään tehty? Mihin Jumala kutsuu meitä tänään?

Mitä kaikkea pitää sisällään oman aikamme reformaatio? Millaiseen muutokseen Jumala kutsuu minua tänään? Miten hän tahtoisi muuttaa tätä maailmaan minun kauttani? Miten hänen ylösnousemusvoimansa voisi murtautua esiin minun elämässäni?

Pohdittavaa

Miten, Herra, Miten?