Rukousviikon neljännen päivän teema on ”Toivo ja parantuminen”. Nykyisen maailman menoon tottuneelle ”toivo ja parantuminen” kuulostavat lupaukselta toivottomuuden ja ihmiskunnan sairastamisen keskellä.

Toivottomuus ja sairastuminen ei ole uusi asia. Maailma sairasti toivottomuutta jo Paavalin aikaan. Hän kirjoitti Korintin seurakunnalle siihen liittyen varsin mielenkiintoisin sanankääntein. Hän käytti kirjeessään sanoja ”aika on käymässä vähiin” ja ”tämän maailman muoto on katoamassa” (1. Kor. 7:29-31). Nopeasti vilkaisten Paavalin sanat vaikuttavat lopunajoilla ’pelottelulta’. Lopusta hän tekstissä puhuukin, mutta loppu voi pitää sisällään lupauksen uudesta alusta – ”toivosta ja parantumisesta”. Paavalin puhe ”tämän maailman muodon katoamisesta” on lupaus paremman maailman muodon tulemisesta – siis toivosta ja parantumisesta.

Raamatussa toivoa ei ole laskettu ihmisen etevyyden varaan, vaan se lepää Kristuksen sovitustyön varassa. Toivomme paremmasta on Jumalan valtakunnassa, mistä puhuu tämän päivän tekstitkin. Jumalan valtakunta on vanhurskauden, rauhan ja ilon valtakunta Pyhässä Hengessä – ja sanomaa siitä kutsutaan evankeliumiksi – ilosanomaksi.

Ihmisen korvaan puhe Jumalan valtakunnasta kuulostaa sadulta, koska se on vastakohtainen nykyisen maailman menolle. On vaikea tavoittaa ajatusta Jumalan valtakunnasta, koska se on jotain niin erilaista kuin se maailman meno ja arvopohja, jota me olemme tottuneet tässä maailman ajassa ympärillämme katselemaan.

Tarkastelemme sitä toivoamme paremmasta muutaman raamatunpaikan ja sanan ’valtakunta’ johdattamana. Ja lopuksi palaamme myös arvoituksellisesti viittaamaani Paavalin tekstiin.

Kaksi näyttämöä

Luetaanpa ensimmäiseksi Ilmestyskirjasta rukousviikon tämän päivän teksti. Se johdattaa meidät matkalle nykyisen maailman näyttämöltä Jumalan valtakunnan näyttämölle.

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: – Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:13-17)

Johanneksen tekstissä kohtaa kaksi vastakkaista valtakuntaa. Ensimmäinen – ihmiselle tutumpi näyttämö – on nimeltään ’maailma’. Se on tämän ajan näyttämö, jonka olemme tulleet tuntemaan varsin hyvin. Maailma on juurikin se näyttämö, johon Paavali viittaa arvoituksellisesti sanoilla ”tämän maailman muoto on katoamassa”.

Johanneksen tekstissä maailma näyttäytyy vain lauseessa ”ovat päässeet suuresta ahdingosta” sekä jokaisessa kyyneleessä, jotka Jumala pyyhkii. Maailmaa ei tarvitse juuri sanoin kuvailla, koska me olemme sen tulleet tuntemaan päivittäisessä elämässä.

Toinen tekstistä esiin nouseva näyttämö on nimeltään ”Taivasten valtakunta” tai ”Jumalan valtakunta”. Se on olemukseltaan ihmiselle käsittämätön. Siitä sanotaan, että siellä ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle”.

Taivaalliset laadultaan ylivertaiset olosuhteet eivät kuitenkaan tee siitä yksin käsittämätöntä. Käsittämättömyys on Taivasten valtakunnan perustassa. Se näyttää päällisin puolin kutsuvan erilaiselta, koska sen perusta on erilainen. Olosuhteet ovat siellä jotain muuta kuin ne ovat tämän maailman ajassa, mutta ne eivät ole ne varsinaisesti ’autuaaksi’ tekevät asiat, vaan seuraus ja hedelmä Taivasten valtakunnan perustasta.

Mikä sitten on ’Taivasten valtakunnassa’ niin perustavan erilaista ’maan valtakuntiin’ verrattuna? Se selviää, kun tarkastelemme sanan ’valtakunta’ merkitystä.

Valtakunta – ’basileia’

Jumalan valtakunta on Raamatun ilmoituksen ja Jeesuksen julistuksen keskeinen käsite. Ilosanoma taivasten valtakunnan läheisyydestä on sen ydin, mitä Jeesus tarkoittaa evankeliumilla. Julistus taivasten valtakunnasta vaihtoehtona nykyiselle maailman näyttämölle on kautta evankeliumien keskeinen osa Jeesuksen opetuksessa:

”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 4:17)

Jeesuksen sanoissa Taivasten valtakunnan käänteentekevyyttä korostaa jo tarve kääntyä – ts. käydä matkaamaan vastakkaiseen suuntaan kuin ennen. Taivasten valtakunnan läheisyys kutsuu ihmisen suunnan muuttamiseen.

Taivasten valtakunnan käänteentekevä luonne avautuu parhaiten ’valtakunnaksi’ käännetyssä sanassa ”βασιλεία” (’basileia’). Kreikan kielen ’basileia’ voidaan kääntää suomeksi sanoilla ”kuninkuus, valtakunta, kuningaskunta”. Englanniksi se käännetään yleensä sanalla ’kingdom’ – suomeksi siis ’valtakunta’.

Huomaa erityisesti, että sana johdetaan juuresta ’kuningas’ tai ’hallitsija’. Tämä on merkityksellistä siinä, että suomen yleiskielessä puhe ’valtakunnasta’ ei ota kantaa yhteiskuntamuotoon. Valtakunta vain viittaa ’maahan’ tai ’valtioon’. Suomen rajoista puhutaan ’valtakunnan rajoina’ eikä ’tasavallan rajoina’, vaikka ’valta’ on Suomessa siirretty kuninkailta ja valloilta ’tasaisesti’ kansalle.

Sana ’valtakunta’ termeissä ”Taivasten valtakunta” tai ”Jumalan valtakunta” kantaa myös merkitystä ’valtiomuodosta’ – siis hallintavallasta ja kuninkuudesta. Jeesuksen käyttämälle ’valtakunta’ -sanalle ajatus esimerkiksi ’tasavallan’ kaltaisesta valtiomuodosta on vieras. Taivasten valtakunta ei ole demokratia vaan se on kuningaskunta.

Taivasten valtakuntaa ei hallita ihmissuvun kollektiivisesta paremmuudesta tai jaetusta ihmisjohtajuudesta käsin. Sitä hallitaan Jumalan kuninkuudesta käsin. Kristuksen herruus ei ole edustuksellista herruutta, kuten demokratioissa presidentillä. Hän ei ole vertauskuvallinen hallitsija tai keulakuva, vaan hänen valtansa ja kuninkuutensa on todellista valtiutta.

Taivasten valtakunnan ihanuus ei täten perustu ’lunastettujen’ ’parempien’ ihmisten hyvyyteen, vaikka näin ehkä ajattelemme. Ainakin luulen, että monen mielessä on käynyt ajatus, että ’taivaassa’ on auvoista ja ihanaa pääasiassa siksi, että siellä me ihmiset olemme ’paranneltuja versioita’ itsestämme, kun elämme sulassa sovussa vapaana synnistä. Ajattelemme, että taivaasta taivaan tekee se, että meidät ’on korjattu’ ja olemme siksi niin ihanaa seuraa toinen toisellemme.

Ajatus ei ole täysin väärä, mutta tarkkaan ottaen se ei ole oikeakaan. Taivaallinen ihanuus ei synny yksin ’synnin vallan’ kukistumisesta lunastetussa ihmissuvussa.

Jumalan suunnitelma Taivasten valtakunnasta ei tähtää vain ihmisen ’vapauttamiseen synnin orjuudesta’. Jumalan tarkoitus ei ole lunastaa ihmistä vapaaksi ja asettaa hänet sen jälkeen oman elämänsä herraksi, vaan vapauttaa hänet elämään paratiisin ihmisen tavoin Jumalan – ts. Jeesuksen Kristuksen herruuden alaisuudessa.

Todellinen vapaus ’taivasten valtakunnassa’ ei ole ’vapautettujen ihmisten tasavaltaista demokratiaa’, vaan Kristuksen kuninkuuden alaisuudessa elämistä. Se on elämää Jumalan huolenpidossa ja hänen kuningashuoneensa yltäkylläisyydessä.

Taivasten valtakunnan perusta on täten Jeesuksen Kristuksen hallintavallassa ja kuninkuudessa, jonka alaisuudessa ihminen löytää oman paikkansa luotuna Jumalan hyvässä hallintavallassa. Ja tässä valtakunnassa meillä on lupaus kestävästä toivosta ja paranemisesta. Puhumme Jumalan ’kuningaskunnasta’ – emme ’lunastettujen demokratiasta’.

Jumalan valtakunnan kestävyys on siinä, että Taivasten valtakunnan näyttämöllä kuningas ei ole ihminen eikä sielunvihollinen voi kuninkuutta häneltä enää riistää. Se on valtakunta, jossa Kristus hallitsee kuninkaana ikuisesti. Se on valtakunta, jossa ihminen elää Jumalan tahdossa – ts. Herransa yltäkylläisyydessä.

Kristuksen hallintavalta tekee valtakunnasta ihmiselle käsittämättömän. Siinä missä nykymaailman menoon tottunut ihminen on omaksunut olevansa vastuullinen ja päätäntävaltainen kaikesta, Taivasten valtakunnassa hallintavalta palautetaan Jumalalle ja ihminen antautuu omasta tahdostaan Jumalan herruuteen ja nauttii sen siunauksesta elämässään.

Taivasten valtakunta on jo nyt

Puhe taivasten valtakunnasta ei ole puhetta vain tulevasta ajasta – tai elämästä ikuisuudessa tämän ajan jälkeen. Jos se olisi vain sitä, miksi Jeesus painotti jatkuvasti Jumalan valtakunnan läheisyyttä ja ihmisen tarvetta kääntyä.

Jumalan valtakunta on olemassa jo tänään. Se on siinä, että me vastaanotamme ja hyväksymme Jumalan valtakunnan perustan omaan elämäämme. Kuten edellä sanoin, Jumalan valtakunta ei tarkoita ensisijaisesti olosuhteita tai meidän täydellisyyttämme, vaan Jumalan hallintavaltaa ihmisen elämässä.

Täten Kristuksen omat kuuluvat jo tänä päivänä Taivasten valtakuntaan. Meillä on etuoikeus olla osalliset Jumalan valtakunnasta – Taivasten valtakunnan kansalaisia.

Nyt on aiheellista kysyä, miksi Jumalan valtakunnan lainalaisuudet eivät toteudu sinun tai minun elämässäni siinä mitassa, mitä alussa luimme Ilmestyskirjan tekstistä? Ehkä siksi, että tässä ajassa me olemme vielä ’kahden maan kansalaisia’ – niin kuin lauluntekijä sanailee. Elämme yhä vähintään toinen jalka tässä langennen maailman valtakunnassa.

Tämä kaksoiselämä näyttäytyy parhaiten siinä, kun mietimme, että kuka meidän ’valtakunnassamme’ milloinkin hallitsee. Milloin meitä hallitsee oma tahtomme eli Jumalalta omiin käsiin riistetty kuninkuus. Milloin meitä hallitsee tämän maailman ajan ’tasavalta’ siinä, kun annamme toisten ihmisten kollektiivisesti päättää edestämme, mikä on elämämme suunta.

Jos eläisimme tätä elämää tukevasti Jumalan valtakunnan hallintavallassa, me antaisimme Jumalan hallita elämäämme. Tällöin hänen valtakuntansa periaatteet saisivat murtautua esiin entistä enemmän meidän elämässämme.

Kyse ei ole siitä, mitä minä teen Jumalan valtakunnan tulemiseksi, vaan siitä, että uskallanko luopua näennäisestä itsemääräämisoikeudestani ja antaa Jumalan hallita elämääni. Kyse ei ole ponnistuksesta tai tilan ottamisesta, vaan tilan antamisesta. Jumalan valtakunta ei rakennu olosuhteisiin, vaan valtakunta on ensisijaisesti Jumalan kuninkuutta – hänen hallintaansa minun elämässäni. Se on sitä, kun puhumme, että Jumalan valtakunta murtautuu esiin tässä ajassa.

Nykyinen maailmamme on katoamassa

Jos vain tahdomme, voimme luovuttaa alati suuremman hallintavallan Jumalalle elämässämme. Tällöin tapahtuu jotain siitä, mitä odotamme tapahtuvan täydessä mitassa ikuisuudessa – Jumalan valtakunnassa. Antakaamme elämämme hallintavalta rakentua kokonaan tukevalle pohjalle – Kristuksen kuninkuuden varaan.

Ja tämä on sitä, mitä Paavali tarkoittaa, kun hän puhui arvoituksellisesti, että ”aika on käymässä vähiin” ja että ”tämän maailman muoto on katoamassa”. Kyse ei ole ensisijaisesti ’loppumisesta’, vaan uuden koittamisesta. Luetaanpa nyt Paavalin kehotuksen sanat kokonaisuudessaan Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

”Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.” (1. Kor. 7:29-31)

Paavali puhuu Jumalan valtakunnan näkökulmasta. Siinä missä Jeesus kutsuu kääntymään, koska ”taivasten valtakunta on tullut lähelle!”, Paavali toteaa ”nykyisen maailman olevan katoamassa”, koska Jumalan valtakunta on tullut jo lähelle.

Paavalin sanat ”Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.” tai toisin käännettynä ”sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” ei ole surkuttelua. Tämän maailman muodon katoaminen on toki surkea tosiasia niille, jotka ovat kiintyneet tähän näkyvään maailmaan, mutta Jumalan lapsille – Taivasten valtakunnan kansalaisille – se on ilosanoma ja lupaus ”toivosta ja paranemisesta”.

Tietoisuus Jumalan valtakunnan tulemisesta ei johda passiiviseen odotukseen. Se kannustaa meitä valitsemaan toisin jo nykyisessä maailmanajassa. Ikään kuin valmistautuisimme vastaanottamaan Jumalan uuden ajan. Paavali kehottaa korintin uskovia omassa tilanteessaan valmistautumaan Jumalan aikaan seuraavin kehotuksin:

”Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä.”

Jos hetken mietit, mihin Paavali tähtää näillä kehotuksilla, huomaat, että hän puhuu yleisesti ottaen irrottautumisesta. Toisin sanoen Paavali kehottaa Jumalan valtakunnan kansalaisia päästämään irti tämän maailman ajan asioista siinä merkityksessä, että ne estävät heitä antamasta tilaa Jumalan valtakunnalle – ts. hänen hallintavallalleen. Muistathan, että Jumalan valtakunta on ensisijaisesti Kristuksen kuninkuutta.

Tämän maailman asiat kuuluvat tämän maailman muotoon, mutta ”tämän maailman muoto on katoamassa”. Eläkäämme siis siten, että tämän maailman asiat palvelevat elämässämme Jumalan valtakuntaa ja hänen valtakuntansa tarkoitusta, koska se on valtakunta, josta meillä on lupaus ”tämän maailman muodon katoamisessa”. Kristuksen valtakunta on astuva katoavan valtakunnan sijaan. Täten tuon valtakunnan kansalaisina olemme kutsutut elämään jo Kristuksen valtakunnan tulemiseksi.

Tästä syystä Paavali kehottaa korinttilaisia päästämään irti nykyisen elämän asioista siten, että ne eivät sido meitä tämän maailman aikaan ja estä meitä nostamasta jalkaamme Taivasten valtakunnan puolelle.

Kutsu astua ”Jumalan valtakunnan muotoon”

Ymmärtänet mitä tarkoitan. Tarkoitan asennetta. Mieti kuinka monella tavalla me ihmiset jäämme kiinni joko elämän iloihin tai suruihin siten, että ne alkavat hallitsemaan elämäämme. Kuka jää kiinni rahan puutteeseen, kuka kiintyy sen paljouteen. Kuka antaa elämän mennä ohi murehtien, kun ei ole puolisoa. Kuka taas murehtii ’kadotettua’ vapautta, kun pitää huolehtia perheestä, jne. Kyse ei ole asioista, vaan siitä, millaisen vallan me niille elämässämme annamme. Annammeko asioiden riistää meiltä elämän vai voisiko asiat mahdollistaa paremman elämän Jumalassa?

Paavali ei täten kehota korinttilaisia askeesiin tai luopumaan kaikesta, vaan suhtautumaan ajalliseen siten, etteivät ne sido heitä tähän maailmaan. Hän kehottaa heitä siirtämään katseensa ”tämän maailman muodosta” Jumalan valtakunnan muotoon.

Tähän samaan Herra kehottaa meitä tänään. Hän kehottaa meitä siirtämään jo tänään – vielä, kun aikaa on vaikkakin vähän – katseen pois ”tämän maailman muodosta” Jumalan valtakunnan muotoon. Hän tahtoo meidän astuvan entistä tukevammin Jumalan valtakuntaan – eli Kristuksen kuninkuuden alaisuuteen.

Valtakunta merkitsee ensisijaisesti kuninkuutta ja herruuden tunnustamista. Kyse on siis valinnasta: ”tämän maailman muoto” vai ”taivasten valtakunta”? Tahdommeko olla oman itsemme herroja – vai hallitaanko meitä muiden ihmisten ’tasavallassa’ vai luotammeko elämämme Taivasten valtakunnan herruuden alaisuuteen.

Anna elämäsi kokonaan Kristukselle – luovuta elämäsi herruus hänen käsiinsä. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi sinun edestäsi, hän kyllä pitää sinusta huolen.

”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 4:17)