Oli sunnuntain – ensimmäisen pääsiäispäivän – ilta. Apostolit olivat yhä Jerusalemissa, koska oli pääsiäisjuhlan aika. Heitä piti Jerusalemissa myös läheisen kuolemaan liittynyt seitsemänpäiväinen suruaika, jota he viettivät Jeesuksen kuoleman tähden.

He olivat kokoontuneet lukittujen ovien taakse. Suruajan viettoon liittyvät juutalaiset tavat olivat ehkä syy siihen, miksi he pysyttelivät sisätiloissa, mutta ovien lukitseminen liittyi pelkoon. Heidän luonaan oli myös muita opetuslapsia (Luuk. 24:33). Tosin apostoleista Tuomas ei ollut paikalla, mutta hän liittyisi joukkoon ehkä myöhemmin (Joh. 20:24-25).

Pääsiäispäivän tunnelma oli kahtiajakoinen. Jos opetuslapset vielä sapattina surivat Herran kuolemaa, tänään he olivat hämillään. Jeesuksen ruumis oli kadonnut, ehkä varastettu. He olivat peloissaan. He pelkäsivät Jeesuksen vastustajien pidättävän heidät ja syyttävän heitä haudan häpäisystä ja perättömien huhujen levittämisestä koskien ylösnousemusta (Matt. 28:12-15). He tiesivät olevansa syyttömiä, mutta kuka heitä uskoisi?

Ja niin kuin ei vielä riittäisi se, että Jeesuksen ruumis oli kadoksissa, mutta naiset todistivat Herran ylösnousseen kuolleista. He olivat nähneet hänet! Olihan Jeesus toki jotain sen suuntaista puhunut ennen pääsiäistä…

Kristus on ylösnoussut: ”Rauha teille!”

Aamun tapahtumien jälkeen Herra oli kohta ilmestynyt Pietarille ja nyt he olivat vielä kuulleet, että Jeesus oli ilmestynyt myös Emmauksen tiellä kahdelle opetuslapselle. Jeesus oli ollut heidän luonaan vielä Emmauksen kylässä aterialla, mutta sitten hän oli vain kadonnut.

Kylästä oli kahden tunnin matka Jerusalemiin, mutta tällä välin Jeesus oli ehtinyt ilmestyä vielä Pietarillekin! Miten tämä kaikki oli mahdollista?

Järjen päätelmät kävivät vähiin. Järkevin selitys ylösnousemuspäivän tapahtumiin oli, että Jeesus oli tosiaan noussut kuolleista. Oliko hän kenties jonkinlainen aave, koska näyttäytyi äkkiarvaamatta? Jotain tämän suuntaista opetuslapset illalla keskenään pohtivat. Ja mitä tapahtui?

”Heidän vielä puhuessaan näistä asioista Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” He säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi olette järkyttyneitä, ja miksi teidän sydämeenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä itse tässä olen. Koskettakaa minua ja katsokaa! Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.” Näin sanoessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he ilon tähden eivät vieläkään uskoneet vaan olivat ihmeissään, hän kysyi heiltä: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.” (Luuk. 24:36-43)

Jeesus ilmestyi näin kysymysten, hämmennyksen ja pelon keskelle vakuuttamaan opetuslapset ylösnousemuksesta (Mark. 16:14; Luuk. 24:36-43; Joh. 20:19-23). Hän oli itse omassa persoonassaan odotettu vastaus kaikkiin heidän kysymyksiinsä. Kaikkiin niihin, jotka he olivat sunnuntaina esittäneet, mutta myös niihin, jotka koskivat heidän tulevaisuuttaan.

Opetuslapset tunnistivat Jeesuksen, mutta he pelkäsivät nähneensä aaveen. Se oli viimeinen este sille, että he uskoivat haudasta ylösnousseen Jeesuksen olevan sama Jeesus, jonka kanssa he olivat kiirastorstaina viettäneet yhteistä pääsiäisateriaa.

Ylösnoussut Jeesus ei ollut aave eikä henkiolento. Hän oli lihaa ja verta. Todistaakseen tämän Jeesus näytti haavoitetut jalkansa ja kätensä, hän antoi opetuslasten koskettaa itseään (Luuk. 24:39-40; Joh. 20:20). Haavoja ja arpia käytettiin yleisesti todisteina henkilöllisyydestä oikeudessa. Samoin syömällä Jeesus todisti olevansa ihminen – ei aave.

Kaikki tämä oli opetuslapsille yhdessä vahva todiste, koska rabbiinisen tradition mukaan uskottiin, että kuolleista ylösnousseet saivat saman hahmon kuin heillä oli ennen kuolemaa, jotta muut saattoivat tunnistaa hänet.

Rauha teille!

Jeesus astui opetuslasten hätään, epätietoisuuteen, suruun ja pelkoon rauhan tuojana. Hänellä oli varsin lyhyt viesti heille: ”Rauha teille!” Tähän kiteytyi kaikki, mitä opetuslapset tarvitsivat.

Jeesuksen rauhan toivotus on jäänyt elämään hänen seuraajiensa keskelle tuon jälkeenkin. Lapsuudesta muistan, että paikallisen seurakunnan hengelliset tilaisuudet alkoivat poikkeuksetta Jumalan rauhan toivotuksella muodossa ”Jumalan rauhaa”, johon seurakunta vastasi hartaasti ”rauhaa”. Pienen lapsen näkökulmasta tuo ’tapa’ vaikutti erikoiselta – etenkin, kun kaikkialla muualla tervehdittiin toisin.

Jeesuksen rauhan tervehdys ”Rauha teille” (kreikaksi ”Eirene hymin”) on siis jäänyt elämään keskellemme. Ja edelleen siihen kiteytyy myös kaikki se, mitä me tänään tarvitsemme!

Jeesuksen tervehdys ”rauha teille!” oli tavallinen juutalainen tervehdys niin kuin ’shalom’ (= rauhaa) on tänäkin päivänä. Vaikka tervehdys ”rauha teille” oli juutalaisittain tavanomainen tervehdys, niin Jeesuksen lausumana se sai pääsiäispäivän illassa erityisen merkityksen. Tavallisesta tuli epätavallinen.

Ylösnousseen Jeesuksen sanoina ”rauha teille” antoi opetuslapsille enemmän kuin tutun tervehdyksen. Se oli opetuslapsille muistutus Jeesuksen sanoista, jotka hän jätti pari päivää aikaisemmin ’perintönä’ heille jäähyväispuheessa:

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

Sanat ”rauha teille!” muistuttivat täten opetuslapsia Jeesuksen lupauksesta. Samalla tavalla se muistuttaa meitä sen rikkaasta sisällöstä. Se on muistutus toteutuneesta lupauksesta, jonka varaan me jokainen elämämme perustamme tänäkin päivänä. Se muistuttaa meitä siitä rauhasta, jonka Jeesus hankki meidän eduksemme ristillä.

Katsokaamme nyt, mitä kaikkea tuo rauha merkitsee. Pohditaan aluksi rauhan sanaa yleensä, minkä jälkeen katsotaan, mitä ’rauha’ tarkoittaa Raamatun kielissä. Lopuksi vielä pysähdymme tarkastelemaan, mitä Jeesuksen antama rauha tarkoittaa meidän kunkin elämässä.

Rauhan merkitys

Suurimmalle osalle ensimmäinen ajatus sanasta ’rauha’ lienee sodan vastakohta ja sodaton aika ja tila. Toinen asia, jota rauha monelle edustaa on varmastikin hiljaisuus vastakohtana metelille. Joillekin se tarkoittanee myös vastakohtaa rauhattomuudelle, kiireelle ja jatkuvalle menolle.

Viime vuosisadan merkittävä ihmisoikeuksien ja rauhan puolustaja Martin Luther King määritteli rauhan oikeudenmukaisuuden termein:

”Rauha ei tarkoita vain ristiriitojen poissaoloa, vaan oikeudenmukaisuuden läsnäoloa.” (Martin Luther King, 1963)

Idässä rauhaa korostetaan yksilön sisäisen rauhantilan etsintänä – ei niinkään yhteiskunnallisena ihmisten välisen vuorovaikutuksen tilana. Esimerkiksi hindulaisuuden ja buddhalaisuuden mukaan ihminen voi tavoitella rauhaa vain oivaltamalla ikuisen maailmanjärjestyksen ja yhtymällä siihen. Ajatus on pohjimmiltaan siinä, että rauha on ihmisen sisäinen ominaisuus.

Myös Lähi-idässä rauha mielletään sisäiseksi asiaksi. Lähi-idässä rauhan toivottaminen sanalla ”shalom” sanotaan olevan avain lähimmäisen sydämeen. Sen saa sanoa liittyessään seuraan ja poistuessaan seurasta niin arabille kuin juutalaisille. Ääneen lausuttuna sana kuulostaa kummassakin kielessä suunnilleen samalta. Se merkitsee kaikkinaista onnea, menestystä ja turvallisuutta. Etenkin arabien keskuudessa on tapana, että rauhantervehdystä ei saa lausua, jos sydämessä ei ole rauhan mieltä.

Rauhan luulisi täten olevan sydämen asia meillekin, koska Raamatun käsitys rauhasta nousee juuri Lähi-idän kulttuurista. Rauha on yksi Raamatun keskeisiä lupauksia. Pelkästään sana ’rauha’ esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa.

Rauha kreikan kielessä

Lähtökohtaisesti Raamatussa Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen sen täydellisyydessä. Se on rauha, jolle ei löydy vertailukohtaa mistään maallisesta rauhasta. Edes Paavalin aikana paljon ylistetty Rooman rauha (’pax Romana’) ei yltänyt täydellisyyden vaateessa edes lähelle sitä, mitä Jumalan rauhalla ymmärrettiin. Jumalan rauhassa ei ole pienintäkään säröä, mitä inhimillisessä rauhassa on aina.

Kreikan kielen rauhaa merkitsevä sana ’eirene’ voidaan kääntää sanoilla ”mielenrauha, rauhallisuus, seesteisyys, tyyneys”, mutta perusmerkityksessään se tarkoittaa ”rauhaa joidenkin välillä”. Siitä huokuu nykyhetki ja mieltä häiritsevistä asioista luopumisen ajatus. Tarkastelkaamme käsitteen tätä puolta ensin ja jätetään muut merkitykset heprean kielisen sanan yhteyteen.

Ajatus sydämen rauhasta nykyhetken siunauksena välittyy kuvana mielenrauhasta ja tyyneydestä. Kun ihminen lakkaa murehtimasta ja luottaa elämänsä Jumalan käsiin, hän vastaanottaa Jumalan rauhan. Elämän luottamisella Jumalan käsiin en tarkoita ainoastaan Jumalan mahdollisuuksien ja laupeuden myöntämistä, vaan murheiden ja huolestuttavien asioiden luovuttamista Herralle niin, että suostun päästämään niistä irti. Saan rauhan jostain vasta sen jälkeen, kun 1) en anna sen sitoa itseäni ja 2) päästän siitä irti itsekin.

Rauha tulee omistaa. Se tulee vastaanottaa ja rauhaa häiritsevät tekijät luovutetaan rauhan antajalle – Jumalalle. Tällöin ihminen saa rauhan häntä piinanneista asioista tai olosuhteista ja hänen sydämessään ja mielessään vallitsee rauha Jumalan kanssa. Hänellä on harmoninen luottamussuhde Kaikkivaltiaan kanssa ja vapaus murheen aiheuttajasta. Kyseessä on siis kaksinkertainen rauha.

Tässä merkityksessä ’Jumalan rauha’ on vastakohta ’murheelle ja huolelle’. Niin kauan kuin itsepintaisesti päätät murehtia Herralle luovuttamaasi asiaa, niin kauan Jumalan rauha ei saa mielessäsi valtaa asioidesi yli. Tässä mielessä rauha on luottamista niin, että uskaltaa päästää irti.

Entä minkä tähden Herra Jeesus tahtoo ”jättää omansa rauhansa” seuraajilleen murheen ja huolen sijaan? – Sinun itsesi tähden! Nimittäin maallinen murhe ja huoli vetää ihmistä pois Jumalan rauhasta, kuten Jeesus itse opetti kylväjävertauksessa:

”Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan, mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. (Mark. 4:18-19)

Jumalan rauha on annettu meille, jotta tämän maailman rauhattomuus ei valtaisi mieltämme niin, että kadottaisimme rauhan, joka meillä on Jumalan kanssa. Apostoli Paavali kiteyttää tämän näin:

Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:7)

Jos siis luovutamme murheeksi kasvaneet asiat Herralle, Jumalan rauha varjelee uskovan Kristuksessa Jeesuksessa, koska tällöin maalliset murheet ja huolet eivät saa mahdollisuutta loitontaa meitä Herrasta. Murheella ei näet yksinkertaisesti ole enää sijaa sydämessä, koska siellä vallitsee Jumalan rauha.

Painottamalla sisäistä rauhaa en kavenna sanan koko merkitystä, vaan korostan rauhaa myös jokapäiväisen rauhan tilana. Näin siksi, että juuri tätä sydämen rauhaa horjuttamalla vihollinen pyrkii horjuttamaan arvokkainta aarrettamme: rauhaa Jumalan kanssa.

Uudessa testamentissa rauha merkitseekin erityisesti vanhurskautuksessa saatua oikeudellista asemaa suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Se tarkoittaa tässä merkityksessä samaa kuin pelastus, eikä sitä pidä ajatella pelkäksi sisäiseksi rauhaksi, vaan tosiasialliseksi rauhaksi Jumalan ja ihmisen välillä Kristuksen sovitustyön kautta.

Kun Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessa lupasi opetuslapsilleen rauhansa (Joh. 14:27), hän puhui etenkin ”pääsiäisen, ylösnousemuksen rauhasta”, jonka hän perusti ristillä sovitetun ihmisen ja Jumalan välille. Tuo rauha on kerran solmittu Kristuksen veressä, eivätkä mitkään ulkoiset olosuhteet voi riistää uskovalta sitä, eivät edes suurimmat ahdistukset (Joh. 16:33; Room. 8:35-39).

Rauha heprean kielessä

Jatketaan rauhan matkaa vielä heprean kieleen. Tuntenet hepreankielen sanan ’shalom’ tervehdyksenä ja usein toistuvana sana hepreankielisissä lauluissa.

’Shalom’ -sanan kuvaaman rauhan perusmerkitys on ”eheys ja terveys”. Eri kielissä tämä sana on käännetty monin eri tavoin. Suomeksi se on käännetty tavallisimmin sanalla ’rauha’, joka tarkoittaa ”mielenrauhaa ja rauhantilaa yleensä”, mutta eräänlaisena rauhan yleissanana se merkitsee Raamatussa sellaisia asioita kuten:

sodan vastakohtaa, vaarattomuutta, turvallisuutta, pelastusta, voittoa, menestystä, hyvinvointia, terveyttä, onnea, eheyttä, mielenrauhaa, ystävyyttä ja ystävällisyyttä – ja tietenkin myös tervehtimistä”.

Se on ’rauhan yleissana’, jolla kuvataan kaikkia niitä olosuhteita, jotka ihminen kadotti jouduttuaan pois paratiisista. Se viittaa kerran menetettyyn, mutta samalla myös tulevaan rauhan aikaan, jolloin rauha on seuraus oikeasta jumalasuhteesta.

Paratiisin rauha on se sopusointuinen olotila, joka vallitsee, kun yhteys Jumalaan on kunnossa. Herran siunaukset tulevat hänen omiensa osaksi pitäen sisällään vanhurskauden sekä pelastuksen kaikesta hädästä. Profeetta Jesaja kuvaa tätä rauhantilaa esimerkiksi näin:

Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.(Jes. 32:15-18)

Hepreankielen ’shalom’ kuvaa rauhan tilaksi tulevaa pelastuksen aikaa. Tällöin luomiskertomuksen ilmaus ”sangen hyvä(1. Moos. 1:31) on jälleen todellisuutta. Tässä merkityksessä ’shalom’ tarkoittaa rauhantilaa – uuden luomakunnan normaalitilaa.

Hepreankielinen rauhan sana ei eskatologisesta painotuksesta huolimatta jätä nykyisyyttä huomioimatta. Se puhuu nykyisyyteen ikuisuuselämää.

Rauha sanassa ’shalom’ ei siis ole vain tulevaisuuden käsite, vaan se on pysyvä siunauksen tila ihmiselle, joka on valinnut Jumalan tien elämässään. Vanhan testamentin ’shalom’ on rauhan julistus meidän jokapäiväiseen elämäämme. Se on jotain, mitä saamme vaalia elämässämme kuin aarretta.

Rauha luetaan jokapäiväiseen elämäämme myös Herran siunauksessa (4. Moos. 6:22-27). Se on esimerkki nykyhetken huomioivasta Jumalan rauhan toivotuksesta. Herran siunaus loppuu rauhan toivotukseen: ”ja antakoon sinulle rauhan”. Siinä ’shalom’, ei tarkoita pelkästään sodan puuttumista, vaan kertakaikkisen oikeuden (tai oikean, väärän vastakohtana) ja hyvinvoinnin tilaa.

’Shalom’ välittää ajatuksen runsaudesta, täyteläisyydestä ja kylläisyydestä, jonka yksin Herra Jumala voi ihmiselle antaa. Toivotuksessa rauha on tulos liittoyhteydestä Jumalan kanssa, jota ihminen ei voi saavuttaa elämässään, ellei Jumala sitä hänelle anna.

Rauha alkaa minusta

Jeesuksen tervehdys ”Rauha teille!” on jotain, mitä voimme julistaa jokapäiväiseen elämäämme. Jumalan rauha ei ole pelkkä juridinen aselepo lunastetun ihmissuvun ja Jumalan välillä, vaan se on luonteeltaan henkilökohtaisempi niin kuin on ylösnousemususkokin.

Monesti puhe rauhasta kääntyy vaatimukseksi toisille elää rauhassa. Rauha nähdään tarpeelliseksi siellä, missä ihmiset eivät mielestämme ole syystä tai toisesta rauhaa rakastavia. Raamatun kielessä rauha on ensisijaisesti henkilökohtainen. Se on annettu lukijalle itselleen. Se on henkilökohtainen ja se tulee lähelle.

Raamatun mukaan rauha ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan se on aina Jumalan työ ihmisen hyväksi. Se ei ole etäinen, vaan päinvastoin henkilökohtainen. Raamatun näkökulmasta rauha alkaa ihmisestä itsestään.

Rauha ei ole ihmisen aikaansaannos, vaan Jumalan työ hänessä. Rauha on kuitenkin siinä mielessä lähtöisin ihmisestä, että kestävä ’rauhanprosessi’ alkaa ihmisen omasta sydämestä. Se on Jumalan työ minussa, mutta minun tehtäväni on antaa ’Jumalan rauhanprosessille’ tilaa.

Otetaan esimerkki. Ajattelepa filmiprojektoria tai videotykkiä. Sen kankaalle heijastama kuva on projektio siitä, mikä sen sisälle on pantu heijastettavaksi. Jos kankaalla näkyvä sisältö ei miellytä katsojaa, ei kuva parane valkokantaan puhdistamisella tai projektorin korjaamisella. Niin kauan, kun laitamme näytetty sisältö on epäkelpoa, projektori heijastaa eteemme epäkelvon näkymän, vaikka laite ja valkokangas olisivat priimalaatua.

Sama ajatus pätee meihin ihmisiin rauhan heijastajina. Me olemme ’rauhan projektoreita’ ja valkokankaalle syntyvä kuva on elämämme tuottama hedelmä omin ja lähimmäisen silmin nähtynä. Jos elämä heijastaa vääriä asioita, kuva ei parane korjaamalla ulkonaisia puitteita, vaan ihmisen pitää käydä tutkimaan, mitä hänen sydämestään nousee. Jos sydämessä ei vallitse rauha, ei ulospäin näkyvä kuvakaan ole rauhaisa.

Jos elämän valkokankaalla näkyy vain sotaa ja ahdistusta, petettyjä lupauksia, valheita, jne. ei vika ole näkymässä tai kuvassa, vaan ihmisten sydämissä. Jos sydämistä puuttuu rauha, ei heijastus voi sekään olla kovin rauhaisa.

Ulkoinen rauha ei synny olosuhteista. Se alkaa ihmisen sydämestä. Sisäinen rauha ei synny sekään ulkoisen rauhan löytämisestä, vaan päinvastoin. Sisäinen rauha saa aikaan ulkoisen rauhan.

Todellinen rauhankasvatus tai ’rauhanliike’ lähtee liikkeelle omasta sydämestä – jumalasuhteesta. Kun Jumalan rauha – Jeesuksen Kristuksen ristillä hankkima rauha – saa sijaa sydämessämme, myös heijastuksena näkyvä ulkoinen kuva muuttuu sekin.

Julistakaamme rauhaa toistemme elämään

Lähdimme liikkeelle pääsiäispäivän rauhan tervehdyksestä, joten siihen on myös hyvä lopettaa. Se rauha, jota me tänään elämässämme koemme ja heijastamme, on rauha, jonka Jeesus Kristus on hankkinut meille.

Jeesus teki kaiken valmiiksi, jotta meillä on tänään rauha. Kun hän ilmestyi ylösnousseena Herrana opetuslapsille, hänen tervehdyksensä oli yksinkertaisesti: ”Rauha teille!”

Tämän ainutlaatuisen kestävän rauhan Jeesus on hankkinut meille ristillä, kun hän sovitti syntivelkamme Jumalan kanssa. Jumala on näin rakentanut rauhan sillan ihmisen ja itsensä välille. Hän tarjoaa tänäänkin sinulle ja minulle avointa rauhan tähden haavoitettua kättä rauhan merkiksi. Tahdommeko me tarttua tuohon käteen?

Tervehtiessämme toisiamme tänään rauhan tervehdyksin, voisimmekomekin sydämessämme julistaa Jumalan rauhaa toistemme elämään. Samoin kuullessamme rauhan tervehdyksen, ottakaamme se vastaan sydämeemme kuin muistutuksena Jumalan rauhan siunauksesta.

Julistakaamme Jumalan rauhaa sen koko merkityksessä ja mitassa niin oman kuin lähimmäisemmekin elämään. Ottakaamme vastaan rauhan tervehdyksen koko merkitys: nähkäämme tulevaisuutemme rauhan valtakunnassa, nähkäämme itsemme jo tänään rauhan liitossa Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren sinetöiminä ja kokekaamme Jumalan rauhan siunaus sydämessämme tänäkin päivänä.

Antakaamme siis elämämme Jumalan käsiin – antakaamme näin rauha maallisten murheiden kiusaamalle mielelle. Elämän olosuhteet harvemmin takaavat kenellekään rauhaa, mutta luovuttamalla elämämme kokonaan Jeesukselle Kristukselle saamme sydämeen hänen rauhansa.

Rauha teille!

Pohdittavaa

Mitä julistan lähimmäiseni elämään – ulkoista menestystä vai sisäistä rauhaa?
Mitä Jumalan rauha tarkoittaa minulle? Tänään? Tulevaisuudessa?