Palauta mieleesi hetki, kun joku on kuiskannut korvaasi viestin. Muistele. Mitä hän sinulle kuiskasi? Miksi hän kuiskasi eikä sanonut asiaansa ääneen tai huutanut kovaa? Miksi hän kuiskasi eikä vain ollut hiljaa? Ehkä hän tahtoi saada hetkeksi juuri sinun jakamattoman huomiosi? Niin, kuulit häntä, koska kuiskaus sulki hetkeksi kaiken muun syrjään.

Ajattele, että korvaasi kuiskataan hiljaiset sanat ”Minä rakastan sinua”. Miltä se sinusta kuulostaa? Onko se enemmän kuin samat sanat laulun kertosäkeessä? Omistatko kuiskauksen henkilökohtaisemmin itsellesi? Miltä se kuulostaa radiosta sanottuna: ”Minä rakastan sinua”? Ehkä hiljainen kuiskaus suoraan sinun korvaasi merkitsee kuitenkin paljon enemmän? Se on vakuuttavampi, intiimimpi ja se tulee lähelle.

Jumalan Pyhä Henki

Niin, kuiskaus kulkee syvemmälle sydämeen kuin muu puhe. Kuiskaus on intiimi media – paitsi kuulet sen, tunnet myös hänen henkäyksen ihollasi. Kuiskaus on läheinen ja vahva – se koskettaa, pysäyttää.

Tiesitkö, että Jumalakin kuiskaa? On asioita, jotka Jumalan Pyhä Henki mieluummin kuiskaa hiljaa korvaasi kuin tekee ne vain yleisesti tietäväksi? Tutuin esimerkki tästä lienee profeetta Elian ja Jumalan kohtaaminen Horebin vuorella (1. Kun. 19:9-18). Tuo kohtaaminen huipentuu kuiskaukseen.

”Maanjäristystä seurasi tuli, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljainen, kuiskaava ääni.” (1. Kun. 19:12)

Jumala oli ilmestynyt Elialle aikaisemmin niin tulessa kuin järistyksessäkin. Elia oli nähnyt, miten Jumala oli kaikessa valtasuuruudessaan tehnyt nimensä tiettäväksi niin vastustajilleen kuin seuraajilleen. Mutta Elia ei kaivannut nyt sellaista kohtaamista.

Tilanne oli toinen. Elia oli yksin. Hänen sydämensä oli rauhaton. Hän oli lannistunut. Hän oli väsynyt, kaikkensa antanut, pettynyt ja peloissaan. Ja mitä tekee Jumala?

Hän kuiskaa. Hänellä oli henkilökohtainen viesti Elialle. Hän tahtoi profeetan kuulevan äänensä ja tietävän, että nyt puhutaan juuri hänelle. Tämä kohtaaminen oli Eliaa varten – vain häntä. Oli kuiskauksen aika; aika kohdata läheltä, intiimisti ja tulla kuulluksi.

Kun Jumalan Pyhä Henki lähestyy sinua kuiskaten, hänellä on syynsä tehdä niin. Jumalan kuiskaus on turvallinen; hän on lähellä. Kun hän kuiskaa hiljaa, me emme säiky, vaikka hän on ikiaikainen ja valtava Jumala. Jos hän kohtaisi meidät äänensä koko pauhulla, me emme kuulisi häntä. Olisi vain äänen pauhu ja sekin mitä kuulisimme, menisi ohi, koska pelkäisimme niin.

Kun Jumalan Pyhä Henki kuiskaa korvaasi, hän saa koko huomion. Hän kuiskaa, ja sinä pysähdyt kuuntelemaan. Hän sanoo: ”Minä rakastan sinua”. Kuulet hiljaisen äänen, jonka henkäys viipyy korvassasi ja viestin läheisyys lävistää sydämesi.

Herran Henki valitsee kuiskata, jotta kuulet hänet. Hän kuiskaa, jotta ymmärrät hänen puhuvan juuri sinulle, ymmärrät hänen olevan kiinnostunut sinusta. Se on läheistä. Se on intiimiä.

Kuiskauksessa asuu luottamus; ethän salli kenen tahansa kuiskaavan korvaasi. Vain persoona, johon luotat, saa tulla niin liki, että hän voi kuiskata. Herra Jeesus on siis lähelläsi, kun hän kuiskaa sinulle. Kaukaa ei voi kuiskata – vain läheltä.

Kun kuulet Herran Jeesuksen kuiskaavan sinulle, tiedä hänen olevan erityisen kiinnostunut saamaan juuri sinun huomiosi. Malta pysähtyä. Kuuntele, mitä hän kuiskaa sydämellesi ja vastaa hänelle niin kuin nuori Samuel aikanaan:

Puhu, palvelijasi kuulee.(1. Sam. 3:10)

Pohdittavaa

Maltanko pysähtyä kuuntelemaan Jumalan Hengen kuiskausta sydämeeni?