Juhannus on suomenkielinen nimi keskikesän juhlalle, jota vietetään kesäpäivänseisauksen läheisyydessä. Täällä pohjoisessa juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan.

Kristillinen kirkkoperinne on ’syyllinen’ siihen, miksi keskikesän juhlasta – ruotsinkielen ’midsommar’, länsimurteen ’mittumaari’ tai saksan ’mitsommer’ – on suomenkielessä tullut juhannus. Sehän tulee tietenkin Johanneksesta, koska kirkkokalenterissa juhannus on omistettu Johannes Kastajan syntymäjuhlalle.

Johanneksesta toiseen

Johanneksesta minäkin ajattelin keskikesän juhlan tiimoilla muutaman sanan jakaa. Teksti on Johanneksen evankeliumista. Siinä Jeesus ja Pietari jakavat ajatuksia Johanneksesta – tosin ei Johannes Kastajasta, vaan Johannes opetuslapsesta.

Tosin neljännen evankeliumi kirjoittaja – siis tiettävästi apostoli Johannes – ei kertaakaan mainitse itseään nimeltä. Hänet mainitaan useimmiten tekstissä arvoituksellisilla sanoilla ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti” – ja niin tälläkin kertaa.

Nämä sanat kätkevät varsin syvän totuuden, jonka Jeesus tekstissämme opettaa myös apostoli Pietarille. Totuus on perin juurin yksinkertainen, mutta vaikea sisäistää. Ehkä tekstimme Johanneksen evankeliumin viimeisestä luvusta auttaa meitä tässä. Tämä tapahtui, kun ylösnoussut Jeesus kohtaa opetuslapset Tiberiaanjärven rannalla.

”Pietari kääntyi ja näki, että heitä seurasi se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti ja joka oli aterialla nojannut Jeesuksen rintaa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?” Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Herra, entä hän?” Jeesus vastasi: ”Vaikka minä tahtoisin hänen jäävän tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua!” Niin veljien keskuuteen levisi sellainen puhe, ettei tämä opetuslapsi kuole. Mutta Jeesus ei sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Vaikka minä tahtoisin hänen jäävän tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinulle kuuluu?” (Joh. 21:20-23)

Johannes on tekstin keskustellussa mukana sivuhenkilönä ja ’aiheena’, mutta käyttämänsä kiertoilmauksen ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti ” kautta hän on mukana käydyn keskustelun ytimessä.

Taustaa tilanteelle

Keskustelua ei käyty ajallisessa tyhjiössä. Ymmärtääksemme, mihin Pietari viittaa kysymyksellä ”Herra, entä hän?”, pitää huomioida edellinen keskustelu.

”Entä hän?” (The Brick Testament, http://www.thebricktestament.com/)

Ennen tekstiä Jeesus kävi varsin perustavan keskustelun Pietarin suhteesta Herraansa. Se on tuttu teksti, jossa Jeesus kysyi kolmasti Pietarin rakkautta (Joh. 21:15-19).

Pietari oli palannut kieltämisen jälkeen ’tehtäväänsä’ opetuslasten puhemieheksi ja joukon johtajaksi. Sitähän Pietari oli jo ennen kohtaamista Jeesuksen kanssa Tiberiaalla. Tämä ei ollut työhaastattelu; Jeesus ei kysynyt, että onko Pietari valmis astumaan takaisin tehtäväänsä; hän kysyi, että rakastiko Pietari Jeesusta.

Tärkeintä Pietarin itsensä kannalta ja Jumalan valtakunnan näkökulmasta oli syy, miksi Pietari oli palannut takaisin. Kyse ei ollut Pietarin pätevyydestä, kyse oli hänen sydämestään. Nimittäin Jumalan valtakunnassa ei ole puolisydämisiä palvelijoita – vain kokosydämisesti rakkautensa Kristukselle omistanut on kelvollinen palvelemaan.

Siksi Jeesus ei kysynyt Pietarilta, onko hän tullut takaisin ’hommiin’, vaan hän kysyi Pietarin sydämen rakkautta. Rakastiko Pietari 1) Jeesusta vai rakastiko hän 2) vain työtänsä, 3) asemaansa palvelijana tai 4) ihmisiä ympärillään?

Jeesus kysyi Pietarilta kolmesti ”Rakastatko sinä minua?” Ja Pietari vastasi toistuvasti myöntävästi. Rakkaus Kristukseen on Jumalan valtakunnan työn kulmakivi. Pietarin rakkauden tunnustus Jeesukseen antoi hänelle perustan palvella. Jokaista kutsua palvelemaan edelsi Pietarin rakkauden tunnustus: ”Ruoki minun karitsoitani(Joh. 21:15), ”Kaitse minun lampaitani(Joh. 21:16) ja ”Ruoki minun lampaitani(Joh. 21:17). Kaikkien kolmen kutsun edellä Pietari tunnusti rakkautensa.

Jumalan valtakunnassa kaikki alkaa ja loppuu Kristukseen; kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Kristuksen persoonaan. Evankeliumin kutsu on yleinen, mutta Kristuksen seuraaminen on aina kahdenvälinen henkilökohtainen suhde. Jeesus päätti keskustelun yksinkertaiseen kehotukseen: ”Seuraa minua”. Muuta ei tarvittu.

Pietari: ”entä hän?

Nyt tulemme takaisin tekstiimme. Ei ehdi kulua monta hetkeä, kun Pietari näkee hänen ja Jeesuksen perässä kulkevan opetuslapsi Johanneksen. Johanneksen kanssa Pietari oli kokenut paljon ja he olivat läheiset. Mitä ikinä Pietari näkikään Johanneksessa, se sai Pietarin esittämään Jeesukselle kysymyksen ”Herra, entä hän?

Mitä ajattelet Pietarin kysymyksellä tarkoittaneen? Miksi hän kysyy Johanneksesta?

Vertailuako?

Liittyikö kysymys rakastamiseen? Kysyikö Pietari Jeesukselta, että rakastaako Johannes sinua enemmän kuin minä? Vai kysyikö hän Jeesukselta lupaa rakastaa myös Johannesta?

Ehkä Pietari kysyi Johanneksesta, koska hän tunsi alamittaisuutta Johannekseen nähden, ”opetuslapseen jota Jeesus rakasti”? Oliko Johannes parempi tai otollisempi Herralle kuin hän? Olenko minä riittävä tuon Johanneksen rinnalla? Vertasiko Pietari itseään Johannekseen – opetuslapseen, joka oli uskollinen Herralleen ristinkuolemaan asti päinvastoin kuin hän itse, joka kielsi Herran viime metreillä?

Jos löydät itsesi tällaisen vertailevan ”Herra, entä hän?” -kysymyksen ääreltä, et ole sisäistänyt Jeesuksen rakkautta sillä tavoin kuin jo edellä mainittu ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti” oli sen sisäistänyt. Jeesuksen vastaus sinun vertailuihisi kuuluu yksinkertaisesti:

”Vaikka minä tahtoisin hänen jäävän tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua!”

Huoli ja taakse katsominen

Luulen kuitenkin, että Pietarin kysymyksen taustalla ei ollut niinkään vertailu, vaan pikemmin huoli Johanneksesta. Nimittäin myös Johannes oli Pietarille rakas. Pietari oli luvannut seurata Jeesusta, mutta kuka huolehtisi Johanneksesta? On kuin Pietari olisi sanonut: ”Herra, jos minä lähden seuraamaan sinua, niin entä hän? Kuka hänestä pitää huolen?

Pietari siis huolehti siitä, että kuka pitää Johanneksesta huolen, jos hänet uhrataan vaikkapa marttyyrina jo piankin. Tähän Pietarin huoleen Jeesus viittaa vastauksessaan:

Vaikka minä tahtoisin hänen jäävän tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua!”

Tästä perspektiivistä Jeesuksen vastaus kuulostaa jopa yllättävältä; Johanneksen tie on hänen omansa ja se ei kuulu Pietarille. Jeesus kyllä pitää huolen Johanneksesta eikä hän tahdo Pietarin ottavan hänen elämäänsä kantaakseen.

On helppo jakaa tämä Pietarin huoli. Kuka pitää huolen minun rakkaistani, jos minä ajaudun vaikeuksiin Herrani seuraamisen tähden? Tässä epäluottamus Jeesuksen huolenpitoon pukeutuu huolen ja velvollisuuden vaatteisiin. Jos uskot, että Jeesus pitää sinusta huolen, mikset uskoisi, että hän pitää huolen myös muista?

Pietarin osa oli seurata rakasta Herraansa – ei vilkuilla taakseen. Ihmisen elämään mahtuu vain yksi Herra eikä ole soveliasta jäädä vilkuilemaan taakse jäänyttä elämää tai verrata itseään toisiin. Kutsu on mitä yksinkertaisin: ”seuraa minua”.

Voi olla, että Johanneksen ja Pietarin matkat kulkisivat osin samoja teitä, mutta silti he kummatkin seuraavat omaa kutsuaan. Ei ollut Pietarin asia huolehtia Johanneksesta – Jeesus piti huolen hänestäkin. Ei ollut Pietarin asia myöskään vertailla omaa ja Johanneksen kutsua – Jeesus oli kutsunut heidät kummatkin.

Seuraa sinä minua!

Vielä hetki ennen tekstiämme Jeesus kutsui Pietarin sanoilla ”seuraa minua” (”ἀκολούθει μοι.”). Kun Pietarin kysyi Johanneksesta, Jeesus muutti kutsun painotusta: ”Seuraa sinä minua!” (”σύ μοι ἀκολούθει”).

Jälkimmäisen kutsu painotti henkilökohtaisuutta. Aivan kuin Jeesus olisi sanonut Pietarille, että ”Älä sinä huolehdi toisten seuraamisista, seuraa sinä minua. Sinun ei tarvitse epäillä minun rakkauttani eikä miettiä kuinka paljon minä ketäkin rakastan. Seuraa sinä minua!”

Tämä kutsu oli henkilökohtainen – se painotti kutsujan ja kutsutun suhteen kahdenkeskisyyttä. Jeesuksen kutsu seurata ei ollut yleisesti esitetty kutsu kaikille; se oli henkilökohtainen kutsu, jonka Jeesus esittää jokaiselle meistä. Se on kutsu sinulle ja minulle seurata Jeesusta juuri sillä tiellä, jonka hän on valmistanut erikseen jokaiselle meistä.

Jos siis evankeliumin kutsu ”tulkaa!” on yleinen, sitä seuraava kutsu ”seuraa” on henkilökohtaista henkilökohtaisempi. Kristuksen kutsu seurata häntä ei ole tusinatavaraa; se on henkilökohtainen; se on kutsu rakastaa, mutta ennen kaikkea se on kutsu löytää oma paikka Herran Jeesuksen edestä rakastettuna.

Kutsu seurata ei ole touhua ja tekemistä, se on kutsu olla rakastettu ja elää rakkaussuhteessa – eli olla ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Tätä Jeesus yritti Pietarille tekstissämme opettaa: älä vertaile, älä huolehdi, ota paikkasi minun rakkaudessani!

Se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”

Tekstin kirjoittanut Johannes oli sisäistänyt kutsun seurata tarkoittavan kutsua elää Kristuksen rakkaudessa niin hyvin, että hänen itsestään käyttämä kiertoilmaus ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti” saa lukijat häkeltymään tänäänkin. Johannes oli ottanut paikkansa Jeesuksen edessä; hän ei hävennyt sanoa olevansa ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”.

Johannes olisi voinut valita käyttää tekstissä itsestään mitä tahansa muuta kiertoilmausta. Hän olisi voinut puhua itsestään vaikka ”Efesoksen piispana” tai ”opetuslapsena, joka oli kuuliainen kutsulleen”, mutta hän valitsi sanat ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Se näet oli arvokkain asia hänen elämässään. Se oli jotain, mikä kantoi ja mikä ei ikinä muutu.

Evankeliumin kirjoittamisen hetkellä Pietari oli jo kuollut marttyyrina. Johannes oli täten ehtinyt nähdä senkin, kuinka Pietarikin oppi seuraamaan Herraansa ollen ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Silti Johannes ei voinut käyttää ilmausta ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti” Pietarista eikä kenestäkään muusta kuin itsestään. Miksikö? Sen tähden, että tämä suhde on aina henkilökohtainen, sitä ei voi vertailla.

Tänään sinutkin on kutsuttu olemaan ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Se on sinun ja Herrasi välinen suhde. Sinä olet se opetuslapsi; kysymys kuuluu, että oletko sinä sisäistänyt sen yhtä hyvin kuin apostoli Johannes?

Vai käytkö kenties yhä kamppailua asemastasi Kristuksen rakastettuna? Kenties kysyt hiljaa mielessäsi, että Herra kyllähän sinä minua rakastat, mutta ”Herra, entä hän?” Rakastatko Herra sittenkin enemmän häntä? Entä pitäisikö minun huolehtia kenties hänestä ja vielä hänestäkin, että sinä rakastat minua?

Tätä vertailua ja kaupankäyntiä olemme varsin taitavat käymään, mutta se on turhaa, koska sinä olet ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Omista tämä totuus sydämeesi, se tekee sinut vapaaksi.

Pohdittavaa

Voisitko sinäkin kirjoittaa itsestäsi ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”?