Jaan tässä muutaman hajanaisen ajatuksen Jeesuksen rikkaasta viinipuu vertauksesta (Joh. 15:1-10).

Jeesus ja opetuslapset olivat nauttineet pääsiäisaterian. Ateria loppui Jeesuksen sanoihin: ”Lähtekäämme täältä”. He olivat lähteneet vierashuoneesta, jättäneet kaupungin taakseen (Joh. 14:31b) ja matkasivat alas Jerusalemista kohti Kidronin laaksoa (Joh. 18:1) viiniviljelmien lomitse.

Matkalla Jeesus jatkoi aterialla pitämäänsä puhetta ja alkoi opettaa 11 opetuslastaan havainnollistaen totuutta viiniviljelyllä ja viiniköynnöksillä, joita kasvoi ympärillä. Ympäristö vangitsi opetuslasten huomioin opetukseen.

Jeesuksen opetus viinipuusta muistuttaa asetelmaltaan Jesajan laulua viinitarhasta (Jes. 5:1-7), jossa Israelia verrataan viinitarhaan ja Jumalaa viinitarhuriin. Jesajan vertauksessa viinitarha ei tuottanut hyviä rypäleitä vaan pelkkiä villimarjoja, vaikka viinitarhuri teki kaikkensa hyvän sadon saamiseksi.

Minä olen tosi viinipuu.

Minä olen tosi viinipuu.

Jesajan tekstin viinitarha tarkoitti Jumalan omaisuuskansaa, mutta Jeesus puolestaan samaistaa itsensä viinipuuhun ja Isän viinitarhuriin:

Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. (Joh. 15:1)

Jeesuksen allegoriassa Isä on samassa merkityksessä kuin Jesajan vertauksessa, mutta miksi Jeesus vertaa viinipuuhun itseään eikä kansaa, niin kuin Jesaja teki? Viinipuuhan oli kirjoituksissa toistuvasti Israelin vertauskuva (Ps. 80:9-17), miksi Jeesus soveltaa tunnettua symbolia nyt itseensä?

Ratkaisu Jeesuksen ’kummalliseen’ vertauskuvan valintaan löytyy sekin tekstistä:

Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri.
– – –
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. (Joh. 15:1, 5)

Tekstissä Jeesus aloittaa opetuksen käyttämällä itsestään jumalallista alkuperää ja olemusta merkitsevää ’minä olen’ -julistusta verraten itseään viinipuuhun. Hän ei väitä olevansa ’pelkkä’ ”viinipuu”, vaan ”tosi viinipuu”. Sanalla ’tosi’ hän tekee eron vertauskuvan alkuperäiseen kohteen ja itsensä välillä. Nimittäin joka kerta, kun Vanhassa testamentissa Israelia verrataan viinipuuhun, jää Israel vajaaksi niistä ominaisuuksista, joita hyvältä viinipuulta edellytettiin (Jer. 2:21). Jeesus esittää itsensä täydellisenä vastakohtana Israelin vajavaiselle viinipuulle. Jeesus on ”tosi viinipuu”, joka täyttää hedelmälliselle viinipuulle asetetut vaateet.

Edelleen viidennessä jakeessa Jeesus toistaa olevansa viinipuu, mutta hän jatkaa vertaamalla seuraajiaan viinipuun oksiin. Jeesus ei sano olevansa viinipuun juuri tai runko ja seuraajiensa olevan ’häneen kiinnittyneet oksat’. Päinvastoin hän sanoo itse olevansa koko viinipuu; hän on juuri, runko, oksat ja hedelmä. Samaan aikaan hänen seuraajansa ovat viinipuun oksia, jotka kantavat hedelmää, jota ”tosi viinipuu” heissä tuottaa.

Hänen seuraajansa ovat erottamattomasti yhtä hänessä niin kuin ovat oksat yhtä puun kanssa. Viinipuun ja oksien välillä ei voi tehdä eroa – ne kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Jeesuksen viinipuuta käsittelevässä allegoriassa viinipuulla on siis sittenkin sama merkitys kuin Vanhan testamentin vertauskuvissa. Viinipuu termin alkuperäinen sisältö Israelin kansana, on siinä korvattu uusitestamentillisella vastineella eli seurakunnalla. Jeesus puolestaan on se ’oleellinen lisä’ eli ”tosi viinipuu”. Ilman Jeesusta viinipuu ei olisi ’tosi’ siinä, että se täyttää Jumalan vaatimukset viinipuulta. Jeesus on seurakunnan perusta (Matt. 16:18), joka vaikuttaa uuden elämän seuraajissaan ja saa heidätkin kantamaan uuden elämän hedelmää. Kristus ja hänen seurakuntansa ovat yhtä niin kuin on puu ja sen oksat.

Tämä on lähtökohta koko allegorian tulkintaan. Opetus viinipuusta on rikas teksti, josta riittää ainesta useaksi raamattutunniksi, mutta poimitaan siitä vielä tähän tekstin edes kaikkein keskeisin aines ja käytetään se rakennukseksi omaan elämäämme.

Jakeissa 2-3 ja jakeessa 6 Jeesus kuvaa, miten viinitarhuri hoitaa puuta, jotta se kantaa runsaan sadon. Tämä kuvaa Isä-Jumalan tehtävää ’Kristus-viinipuun’ hoitajana. Teksti erottaa muutamia toimenpiteitä jotka viinitarhuri normaalisti tekee hoitaessaan viinipuuta. Seuraavassa on joitain huomioita niistä:

  • Jos oksa ei tuota lainkaan hedelmää, viinitarhuri karsii oksan irti, koska muutoin hedelmätön oksa vie turhaan elinvoimaa hedelmää kantavilta oksilta.
  • Jos oksa putosi pois viinipuusta, ei kulunut aikaakaan, kun se kuivui kuoliaaksi, koska viinipuun elinvoima katosi siitä. Luonnollisesti viinitarhuri keräsi nämä kuivat oksat pois ja käytti niitä tulentekoon.
  • Entäpä ne oksat, jotka tuottavat hedelmää? Viinitarhuri jättää ne viinipuuhun, mutta se ei tarkoittanut sitä, että hän olisi jättänyt ne kasvamaan itsekseen. Kuivien oksien kerääminen ja polttaminen ja hedelmättömien oksien poistaminen on pieni osa viinitarhurin työtä verrattuna siihen, kuinka paljon viinitarhuri uhraa aikaansa hedelmällisten oksien jalostamiseen. Karsiminen parantaa hedelmällisen oksan tuottoa. Kun hedelmällisestä oksasta karsitaan pois turhat versot, ei se kuluta elinvoimaansa joutavaan kasvuun, vaan tuottaa entistä suuremman sadon.
  • Kreikan kielen karsimista tarkoittava sana tarkoittaa myös puhdistamista, johon Jeesus viittaa jakeessa kolme: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Jumalan sanan puhdistava vaikutus näkyy samoin meidän jokaisen elämässä, jos vain annamme Jumalan sanalle sijaa elämässämme.

Tekstin kaikkein tärkein opetus on kuitenkin vielä sanomatta. Sitä käsitellään jakeissa 4-5 ja jakeessa 7. Koko kappaleen avainsana on pysyä. Neljässä jakeessa se mainitaan peräti seitsemän kertaa. Pysyminen on koko tekstin tärkein sana, koska se on ainoa lähtökohta hedelmän tuottamiselle Kristuksessa.

Kristuksessa pysyminen ei tarkoita mitään sellaista, minkä eteen opetuslasten pitäisi omin voimin ponnistella. Eihän viinipuun oksakaan ponnistele pysyäkseen kiinni puussa. Ja jos muistat, niin Jeesuksen opetuksessa sekä uskovat että Jeesus ovat yhdessä oksat. Ei ole siis kysymys uskovan roikkumisesta Kristuksessa, vaan pysyminen on Kristuksen ja uskovan erottamatonta vuorovaikutusta. Uskova pysyy Kristuksessa ja Kristus pysyy uskovassa; Jeesuksen seuraaja uskoo Jeesukseen, mutta samalla uskon ehtymätön lähde on Jumala (Joh. 14:6; Joh. 6:43).

Pysyminen on siis armoa alusta loppuun saakka, mutta edelleen uskovalla on oma vastuu pysymisessä, kuten jakeissa 7 ja 9 meitä kehotetaan tekemään. Meidät on kutsuttu kuuliaisuuteen rakkaudessa ja Jumalan sanassa. Voimme luottaa siihen, ettei Kristus luovuta otettaan meistä, vaan pysyy meissä, jos me pysymme hänessä. Ainoa uhka pysymiselle olemme me itse.

Pysyminen on avainsana myös hedelmän tuottamiselle. Oksa on täysin riippuvainen yhteydestään runkoon, koska mahlan välityksellä se saa elämän ja kyvyn tuottaa hedelmää. Kristuksessa pysyminen tarkoittaa, että olemme yhtä hänen kanssaan. Jos taas olemme yhtä Jeesuksen kanssa, syntyy hedelmäkin yhteydestä häneen.

Tällä rikkaalla allegorialla olisi vielä paljon enemmän sanottavaa, mutta kelvatkoon tämä torsoksi jäänyt selitys innoittajaksi sinulle tutkia aihetta tältä pohjalta eteenpäin.

Pohdittavaa

Miksi pysyminen on elintärkeää oksalle? Miksi pysyminen Kristuksessa on elintärkeää minulle?