Tämä Hjalmar Krokforsin virreksi sovitettu teksti teki minuun melkoisen vaikutuksen. Minulle se on paitsi kuva paastosta, myös elävästä uskosta, joka ei piiloudu sydämen kätköihin, vaan näkyy käsien työnä.

Leipäsi kun murrat
kanssa nälkäisen,
et syö enää yksin,
sinä kylläinen.

Kun voit antaa suojaa
muukalaiselle,
huomaat kuka antaa
turvan sinulle.

Kun voit sairaan tuskaa
hiukan huojentaa,
sydämesi haava
lääkitystä saa.

Kumppanisi kuormaa
kun jäät kantamaan,
Herra siinä siunaa
sinut rauhallaan.

 Kun jaat heikon kanssa
toivon eväitä,
vietät paastojuhlaa
Herran edessä.

Pientä vaikka onkin
kaikki mitä teet,
Isä itse antaa
tien ja askeleet.

(Hjalmar Krokfors)