Neljäs adventti on nimeltään ”adventus sanctificationis” eli ”pyhä adventti”. Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.

Nimi Neitsyt Maria (”Virgin Mary”) yhdistyy varmasti jokaisen kristillisen tai islamilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneen henkilön mielessä Jeesuksen äitiin, vaikka Raamattu ei käytä Jeesuksen äidistä tätä nimitystä kertaakaan.

Nimenä Neitsyt Maria kuvaa Jeesuksen äidin neitsyyttä synnyttäessään Jeesuksen (Matt. 1:18-20; Luuk. 1:27-35). Katolilaisessa ja ortodoksisessa perinteessä nimellä viitataan myös oppiin Marian ikuisesta neitsyydestä, jonka mukaan Maria pysyi neitsyenä aina kuolemaansa asti. Protestanttisten kirkkojen piirissä sen sijaan uskotaan, että Maria oli neitsyt vain synnyttäessään Jeesuksen. Mielestäni nykypäivän toistuvat epäilyt kirkonmiesten suusta Marian neitsyyden suhteen kertovat vain modernin ihmisen uskon vähyydestä, mitä tulee uskoomme Jumalaan ihmeiden Herrana.

Marialla on hyvin korostunut ja tärkeä asema erityisesti katolisessa kirkossa. Joku voisi väittää, että Neitsyt Mariasta on tullut katolisuudessa suositumpi kuin pojastaan Jeesuksesta. Suuri osa maailman katolisista kirkoista kantaa hänen nimeään tai on omistettu hänelle. Marian suosio on sinänsä ymmärrettävää, koska Marian kaltaisen äitihahmon välityksellä moni kokee jotenkin turvallisemmaksi ja helpommaksi lähestyä Jumalaa.

Meille protestanttisen kulttuurin lapsille katolisen kirkon vahva Maria-kultti on vieras. Varovaisuus protestanttisten uskovien parissa Neitsyt Mariaa kohtaan tuntuu välillä muuttuneen jopa yliherkkyydeksi. Nimittäin kielteisyys Marian korottamista kohtaan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, ettemmekö voisi edelleen ottaa Mariasta oppia ihmisenä ja arvostaa hänen elämäntyötään Jumalan Pojan äitinä, jollaisena hän joka tapauksessa on ainutlaatuinen ihmiskunnassa.

Jos siis tunnustamme Marian ihmisyyden ja hänen asemansa Jumalan Pojan äitinä, miksemme siis ottaisi oppia hänen tinkimättömästä kutsumuksestaan palvella Jumalaa koko elämällään.

Marian kiitosvirsi

Protestanttisen perimän antamaa ’Maria yliherkkyyttä’ hoitaakseni valitsin tekstiksi metodistikirkon käyttämän saarna- ja tekstikalenterin mukaan Marian kiitosvirren (Luuk. 1:46-55).

Teksti on mukana adventtiperinteessä usein laulun muodossa. Näin sen tähden, että kymmenet merkittävät säveltäjät ovat säveltäneet sen. Se tunnetaan yleensä sen latinalaisella nimellä ’Magnificat’. Suomalaisessa virsikirjassa on Marian kiitosvirrestä mukaelmana virsi 50: ”Jumalaa kiittää sieluni”. Sen sävel on sama kuin jouluvirressä ”Enkeli taivaan”.

Kyseessä on siis Marian kiitosvirsi tai kiitoslaulu. Se on nimitys Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa olevalle runoelmalle, jonka Maria lausui Elisabetille, Johannes Kastajan äidille.

Kiitoslaulu liittyy ajankohtaan ennen Jeesuksen syntymää. Maria oli saanut tiedon enkeliltä raskaudestaan ja hän lähti Juudean vuoristokylään auttamaan sukulaistaan Elisabetia, jonka raskaus oli Marian raskautta pidemmällä. Naisia yhdisti paitsi sukulaisuus ja raskaus, ennen kaikkea se, että kumpikin heistä oli tullut raskaaksi yliluonnollisella tavalla. Luukas kuvaa heidän kohtaamistaan tällä tavoin:

”Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi:

’Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!’” (Luuk. 1:39-45)

Marian ylistysvirsi on vastaus Elisabetin sanoihin. Mielestäni erityistä Marian sanoissa on syvä nöyryys ja usko Jumalan valtasuuruuteen. Sama nöyryys säilyi hänessä läpi evankeliumien ja perimätiedon mukaan läpi hänen elämänsä.

Nöyryyden lisäksi Marian sanoissa näkyy usko. Se esiintyy mitä puhtaimpana luottamuksena Herraan – jopa niin, että harvoin sitä tapaa meissä uskovissa tuossa määrin. Maria ei tässä vaiheessa tiennyt eikä aavistanut mitään Jumalan salatusta suunnitelmasta hänen ja hänen kantamansa lapsen elämässä.

Maria saattoi vain arvailla Jumalan hänelle valitseman tien tarkoittavan uhrauksia ja luopumista monista niistä suunnitelmista, joita hänellä varmasti Joosefin kihlattuna oli ollut. Tulevien teiden tuntemattomuus ei kuitenkaan häntä pelottanut, koska hänen uskonsa kaikkivaltiaaseen Jumalaan oli horjumaton.

Siteeraan tähän ensimmäiset kuusi jaetta Marian kiitosvirrestä:

”Silloin Maria sanoi:- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.

Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.” (Luuk. 1:46-51)

Maria tunsi asemansa ja paikkansa Jumalan edessä. Hän tiesi olevansa ”vähäinen palvelija”, jonka Herra oli armossaan valinnut Jumalan Pojan synnyttäjäksi ja äidiksi. Maria ei silti katsonut tulevaisuuttaan omasta vähäisyydestään käsin. Minkä Jumala oli valinnut ja hyväksi nähnyt, sitä ei ollut Mariastakaan kyseenalaistamaan. Hän otti niin siunauksen kuin koko tulevan elämän piirustuksen Jumalan kädestä. Ja kukapa hän – ”vähäinen palvelija” – oli sitä arvostelemaan!

Päinvastoin Maria ylisti ja riemuitsi niitä mahtavia tekoja, joita vain Jumala kykenee tekemään. Marian kiitosvirsi on runomittaan kirjoitettua vahvaa teologiaa. Se on uskon ja luottamuksen teologiaa. Kun Marian sanoja maistelee suussaan, ne oikein kutsuvat antautumaan Jumalalle!

Marian osa Jumalan Pojan synnyttäjänä

Tahdon palata hetkeksi Marian osaan Jumalan Pojan synnyttäjänä. Teen sen ihan jo sen tähden, että lukiessamme tekstiä, me luemme sieltä vain siunaukset ja kohokohdat, kun samalla unohdamme lukea sen arjen, jossa Raamatun ihmiset elivät. Mariankaan osa Jeesuksen äitinä ei ollut yksiselitteinen.

Nuorelle äiti-Marialle uutinen saada armo olla Jumalan Pojan synnyttäjä oli varmasti mitä ristiriitaisin. Se oli toki ainutlaatuinen ihmisjärjen ylittävä kunnia ja ilo, mistä hän ei luopuisi suurimmastakaan hinnasta. Uutisen iloista puolta avaa meidän eteemme juuri lukemamme Marian kiitosvirsi (Luuk. 1:46-55). Tämä ilo ja kiitollisuus kumpusi Marian sydämeen, kun hän ymmärsi olevansa Jumalan armovalinnan kohde.

Uutinen oli silti samaan aikaan myös pelottava ja ahdistava kokemus. Pelko ei liittynyt tehtävään synnyttäjänä tai äitinä eikä Jumalan suunnitelmaankaan. Pelottavan uutisesta teki ensisijaisesti toiset ihmiset, heidän epäluulonsa ja kovuutensa.

Kukapa ihmisistä pienessä Nasaretin kylässä uskosi nuorta Mariaa, kun hän kertoo olevansa raskaana ja jakaa heille sen, mitä enkeli Gabriel kertoi hänelle heidän dialogissaan (Luuk. 1:28-38)?

Sivullisen korvaan ’yli-innokas kihlattu’ Joosef tai se kuuluisa ’talonmies’ tuntuvat huomattavasti todennäköisemmiltä isäehdokkailta. Jopa roomalainen sotilas kuulosti todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin neitseestä synnyttäminen. Ei ole siis ihme, että Nasaretin ja lähiseudun kylillä varmasti puhuttiin Mariasta kaikenlaista… Ja olihan se valtava häpeä myös Joosefille tai Marian omalle perheväelle.

Raskaus oli suuri siunaus, mutta olipa sillä melkoinen hinta kannettavaksi. Eikä ne puheet loppuisi siihen päivään, kun synnytyksen aika vihdoin koittaisi. Puheet jatkuisivat ja itsensä lisäksi Marian pitäisi varjella niiltä myös poikansa ja koko perheensä.

Ei sitä tule myöskään ajatelleeksi, että Maria ei elänyt ajallisessa tyhjiössä silloin, kun hän sai tietää Jumalan suunnitelmasta kohdalleen. Jos Maria oli kerran tavallinen ihminen, hän oli varmasti Joosefin kihlattuna ehtinyt suunnittelemaan kaikenlaista.

Nyt Jumalan Pojan äitinä Maria joutui luopumaan omista unelmistaan ja tulevaisuuden kaavaluista ehkä Joosefin vaimona elämässä hiljaista ja helppoa elämää arvostettuna vaimona pienessä Nasaretin kaupungissa. Maria sai heittää syrjään ajatukset leppoisesta ja mukavasta perhe-elämästä. Jos hän olisi ajatellut vain omaa mukavuuttaan, oikeuksiaan tai itseään, hän tuskin olisi ollut sovelias tyttö kantamaan Jumalan Pojan äidille tarkoitettua kuormaa.

Vaikka Maria ehkä koki vähäisyyttä suuren tehtävän edessä, hän kuitenkin tiesi olevansa turvassa, koska hänelle oli annettu varma usko. Hän näet luotti enkelin sanoihin ja tiesi, että ”Jumalalle ei ole mikään mahdotonta” (Luuk. 1:37). Jos Jumala on kykenevä tekemään neitseen raskaaksi, on hän kykenevä myös pitämään huolen Pojastaan ja Jumalan Pojan synnyttäjästä ja äidistä.

Maria – Herran nöyrä ja uskollinen palvelija

Maria oli siis tuiki tavallinen köyhä juutalaistyttö Juudan sukukunnasta (Ps. 132:11; Luuk. 1:32), joka sai kokea ainutlaatuisella ja merkillisellä tavalla Jumalan suuruuden ja osallistua hänen pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen. Se, että Maria oli Jumalan valittu ja siksi autuas, ei tee hänestä palvonnan kohdetta, mutta siitä huolimatta hän on meille kaikille äitinä hyvä esikuva.

Maria voi olla luonteensa ja toimintansa puolesta esikuva niin naisille kuin miehillekin. Raamattu ei paljoa kerro Marian elämän vaiheista enää Jeesuksen syntymän jälkeen (Luuk. 2:41-52; Matt. 12:46-49; Joh. 19:25-27; Ap. t. 1:14), mutta on oletettavaa, että hän palveli Herraa sillä paikalla, johon hänet oli luonnostaan kutsuttu synnyttämisen jälkeen – perheenäitinä.

Marian oikea nöyryys Jumalan edessä käy esiin ehkä parhaiten kertomuksesta, jossa hän vastaanotti enkelin ilmoituksen yllättävästä raskaudestaan (Luuk. 1:27-38). Siinä enkeli ilmoitti hänelle ainutlaatuisesta tehtävästä tulla Jeesuksen äidiksi, synnyttää Vapahtaja maailmaan.

Marian vastaus enkelin ilmoitukseen kuvastaa Marian syvää ja ehdotonta luottamusta Jumalaan:

”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38)

Kuinka moni meistä on valmis sydämestään samaan? Ja nyt pyydän sinua puntaroimaan siunauksen lisäksi myös kannettavaksi tulevan häpeän itselle ja koko lähipiirille! Ja muistahan pistää puntariin myös kaikki ne suunnitelmat ja tulevaisuuden haaveet, jotka saat polttaa poroksi samantien.

Jumalan kutsu Marialle ei ollut puolinainen sovitteluratkaisu. Se ei ollut lupaus siitä, että Maria saisi kaiken sen mitä hän haluaa pitää itsellään ja vielä vähän ekstraa korvaukseksi kohdun vuokrasta.

Siis ihan oikeasti – mieti Marian sitoutumista Jumalan suunnitelmaan. Hän antoi koko elämänsä, suunnitelmat mukaan luettuna, palaa tuhkaksi päästäkseen kantamaan raskaan roolin Jumalan pelastussuunnitelmassa. Kyllähän se nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu hyvältä vaihtokaupalta, mutta olen varma, että Jumalan hyvästä huolenpidosta huolimatta Maria joutui itkemään monet itkut ja kokemaan, miltä tuntuu kantaa yksin Jumalan suunnitelmaa silloin, kun arjesta on glooria kaukana.

Maria uhrasi kaiken. Hän laittoi koko elämänsä peliin omien suunnitelmiensa arvoa miettimättä, koska Jumala kutsui hänet. Hänen uskonsa Jumalaan oli horjumaton. Missä hän olosuhteet mahdottomiksi itsensä kaltaisen alhaisen pienen kaupungin maalaistytön ratkottavaksi, siellä hän katsoi Jumalan suuruuteen ja hänen mahdollisuuksiinsa.

Maria ei hetkeäkään epäillyt Jumalan suunnitelmaa, vaikka se inhimillisesti katsoen vaikutti raskaalta tieltä. Maria otti vastaan oman osansa nöyrästi kyseenalaistamatta Jumalan tahtoa.

Maria koki varmasti melkoista vähäisyyttä Jumalan äidin roolin edessä, mutta toisaalta hänellä ei ollut mitään syytä epäillä Jumalan valintaa ja hänen suunnitelmansa täydellisyyttä. Jos kerran Jumala oli hänet valinnut, suoriutuisi hän tällöin tehtävästään Herran avulla. Eikö kuitenkin Herra tiennyt kaiken paremmin kuin ihminen? Marialla itsellään oli muita suunnitelmia, mutta ne saivat väistyä Jumalan tahdon tieltä. Hän oli valmis kohtaamaan sen, mitä Jumala hänen osalleen oli antava.

Maria – kiitollinen Herran palvelija

Maria otti tehtävänsä Jeesuksen siunattuna äitinä vastaan paitsi nöyrästi, myös kiitollisuudella. Hän ymmärsi kuinka valtavan armon hän oli saanut Jumalan edessä saadessaan palvella häntä. Maria ei hetkeäkään kuvitellut olevansa erityinen tai toisia äitejä parempi, koska hän tiesi suuren tehtävän langenneen hänelle yksin Jumalan armosta.

Tehtävänsä Maria otti vastaan kiitollisuudella, ei nurkuen, vaikka hän aavisti jo alussa, että Jumalan kutsuun vastaaminen merkitsi hänen kohdallaan luopumista tavallisesta elämästä, tavallisen tytön unelmista.

Ja tätä kiitollisuutta me olemme lukeneet runomuodossa Marian ylistysvirtenä (Luuk. 1:46-55). Marian ylistysvirttä verrataan usein sen vastineeseen Vanhassa testamentissa, profeetta Samuelin äidin, Hannan ylistysvirteen (1. Sam. 2:1-10).

Marian ylistysvirrestä kumpuaa usko ja luottamus siihen, että se mitä Jumala meitä varten suunnittelee, on niin tarkoitettu, ja siitä kaikesta ihminen saa olla ylen kiitollinen jopa tulevista vaikeuksistakin huolimatta. Marian kiitollisuus huokuu ehdotonta luottamusta Herraan sekä nöyryyttä hänen edessään:

”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” (Luuk. 1:46-49)

Huomaa erityisesti kuinka Maria antaa jakamattoman kunnian tapahtuneesta yksin Herralle. Hän tietää roolinsa Jumalan Pojan äitinä olevan jonain päivänä arvostettu ja siunattu, mutta ei hänen itsensä vuoksi, vaan siksi, että ”Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja”.

Kaikki kunnia ja kiitos kuului yksin Herralle – nuoren äiti-Marian Jumala oli yksin kiitoksen ja kunnian arvoinen.

Marian oppitunti meille

Voisin jatkaa Marian valinnan ja asenteen ihailua loputtomiin. Uskon kuitenkin, että nyt kaikkein oleellisin on tullut sanottua, joten kokoan sanoman yhteen. Tiivistän sen amerikkalainen kristillisen rock-bändin nimeltä Casting Crowns sanotukseen kappaleessa ”Dream for you” – eli suomeksi ”unelma sinulle” tai ”unelmoin puolestasi”.

Jos olet kiinnostunut kuulemaan laulun, se on bändin studioalbumilla on nimeltään ”Thrive” ja löytyy myös YouTube taltiointina: https://youtu.be/R8nsJZx8eWw.

Kappaleen toinen säkeistö tiivistää Marian osan kauniisti ja kertosäe puolestaan haastaa meidät itsemme miettimään omaa osuuttamme, kun Jumala kutsuu.

Hey Mary, Ive heard youve been dreaming
Making plans for your big wedding day
You and Joseph are gonna be
The picture perfect family
Maybe a couple of kids down the road
But Ive been thinking

Even before time began
I had a picture perfect plan
Of how to save this broken world
Through the life of just one man
Im gonna send my only Son
And Mary, youre the one
You were right about one thing
Youre gonna have that family
And youre gonna raise a King

Kertosäkeistö:

So come on, let Me dream, let Me dream for you
I am strong when youre weak and Ill carry you
So let go of your plan, be caught by My hand
Ill show you what I can do
When I dream for you
I have a dream for you

Miten on sinun kohdallasi? Olisitko valmis heittämään nurkkaan omat pienet mukavat suunnitelmat ja tarttumaan Jumalan suunnitelmaan? Olisiko valmis tekemään sen, vaikka tiedät sen maksavan sinulle unelmasi? Väitän sen olevan varmasti kaiken uhrauksen arvoista. Minkä takia jäisit säästelemään tai toteuttamaan pieniä suunnitelmiasi, kun kuitenkin kaikki realisoituu vasta ikuisuudessa?

Maria tarttui Jumalan haasteeseen. Tartu sinäkin. Nimittäin kovin ovat matalat ja vähäiset meidän ihmisten unelmat, jos niitä verrataan niihin unelmiin, joita Kaikkivaltias Herra ’unelmoi’ varallesi. Hän ei unelmoi sinun pätevyydestäsi käsin, vaan hän laittaa itsensä unelman ’moottorin’ paikalle ja sinä saat nähdä, mitä hän kykenee tekemään sinussa. Ilman Jumalan osuutta olisi äiti Marian elämäkin varmaan jäänyt meille tuntemattomaksi unelmaksi.

Ajattele asiaa vielä vaikka Casting Crownsin kertosäkeen kautta:

”Joten tule, anna Minun unelmoida, anna Minun unelmoida sinun puolestasi.
Minä olen vahva, kun sinä olet heikko ja saan kantaa sinua.
Joten päästä irti suunnitelmistasi, tarraudu Minun käteeni.
Minä näytän sinulle, mitä Minä voin tehdä,
kun Minä unelmoin sinun puolestasi
ja Minulla on unelma sinulle.”

Pohdittavaa

Mitä jos minäkin päästäisin irti ja annan Herran viedä?