Johanneksen evankeliumin 10. luvun tekstissä on kaksi Jeesuksen ’minä olen’ -julistusta, jotka kummatkin selittävät Jeesuksen lammastarhaa koskevaa vertausta. Ensimmäiseksi allegorioista mainitaan ”lammasten portti” tai ”lammasten ovi(Joh. 10:7, 9) ja sitä seuraa vielä ”hyvä paimen” -allegoria (Joh. 10:11, 14).

Tarkastelen tässä ensimmäistä ’minä olen’ -julistusta – eli Jeesuksen julistautumista ”lammasten portiksi” tai ”lammasten oveksi”. Käännöksenä ”portti” lienee lähempänä mielikuvaa lammastarhan sisäänkäynnistä, mutta ”ovi” puhuu enemmän sisäänkäynnin toiminnallisuudesta ainoana väylänä sisään ja ulos tarhasta. Ovihan pitää saada auki, jotta pääsy sisälle on mahdollinen.

"Minä olen portti / ovi".

”Minä olen portti / ovi”.

Tekstin puhe on jatkoa Siloan altaalla tapahtuneen parantumisihmeen (Joh. 9) jälkipuintiin. Jeesus oli parantanut sapattina sokeana syntyneen miehen, mikä johti ’selkkaukseen’ miehen ja fariseusten välillä. Eli allegoria hyvästä paimenesta ja lammastarhan ovesta ovat yhdessä osa vastausta edellisen luvun päättävään keskusteluun, missä Jeesus vastaa fariseuksen esittämään jatkokysymykseen:

Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?(Joh. 9:40).

Jeesus vastaa kysymykseen ensin suoraan, minkä jälkeen hän avaa vastaustaan vielä kysymykseen sokeudesta vertauskuvalla lammastarhasta. Luetaanpa kumpikin.

”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” (Joh. 9:41)

”’Totisesti, totisesti minä sanon teille: se, joka ei mene ovesta lammastarhaan vaan nousee sinne muualta, on varas ja rosvo. Mutta joka menee ovesta sisälle, on lampaiden paimen. Hänelle portinvartija avaa oven, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja vie ne ulos. Laskettuaan ulos kaikki omat lampaansa hän kulkee niiden edellä. Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vieraiden ääntä.” (Joh. 10:1-5)

Kuulijat eivät kuitenkaan tavoittaneet Jeesuksen vertauksen ydintä edes vertauksen kautta, minkä tähden Jeesus jatkoi edelleen selittämällä lammastarhaa kuvaavaa vertausta vielä kahdella allegorisella vertauskuvalla. Jeesuksen opetus ei siis avautunut tällä kertaa edes ensisijaiselle kuulijakunnalle, joten meidänkään ei tarvitse olla lainkaan häpeissämme, jos emme aina tavoita sanoman ydintä. Jeesuksen harras selittäminen lohduttakoon meitä, koska Herra kyllä tekee kaikkensa avatakseen meille sanansa totuuden, vaikka sitten pidemmän kautta, niin kuin hän tekee tekstissä vastatessaan fariseuksen kysymykseen.

Tekstin ensimmäinen vertauskuva on siis tämän kertainen tekstimme – eli allegoria lammastarhan ovesta (Joh. 10:6-10) – ja toinen on siis sekin edelleen lammastarhavertausta selittävä allegoria lammaspaimenista – hyvästä paimenesta (Joh. 10:11-18).

Lammastarhan ovea selittävä allegoria jatkuu tekstissä lammastarhavertauksen jälkeen vielä viiden jakeen verran:

”Jeesus kertoi heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. Siksi Jeesus sanoi vielä: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lampaiden ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä. Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.’(Joh. 10:6-10)

Tässä hän sanoo itseään ”oveksi”. Ovena hän on ainut yhdysside taivaan ja maan välillä, ihmisten ja Jumalan valtakunnan välillä. Kaikki, mikä menee sisään, on hänen vaikutusvallassaan.

Huomaa, että Jeesus viittaa ”ovella” edellisen luvun tapahtumiin. Siellä fariseukset olivat tuominneet näkönsä takaisin saaneen miehen ja erottaneet hänet synagogan yhteydestä (Joh. 9:34-35a). Fariseukset olivat omalla arvovallallaan erottaneet miehen, mutta Jeesus otti hänet arvovallallaan vastaan (Joh. 9:35b-38). Fariseukset kuvittelivat olevansa ’ovia’ lammastarhaan, mutta vain Jeesus on. Tämä on meidänkin hyvä muistaa omalla kohdallamme!

Vertauksen varkailla ja rosvoilla Jeesus ei viittaa Vanhan testamentin pyhiin tai Johannes Kastajaan, jotka olivat uskollisesti todistaneet Messiaasta. Hän tarkoittaa sanoillaan kertomuksen fariseuksen kaltaisia tekopyhiä, jotka ovat korottaneet itsensä tiennäyttäjiksi ilman Jumalan antamaa valtuutusta. Varas on kiinnostunut lampaista täysin itsekkäistä syistä. Hän ei rakasta niitä, vaan haluaa saada vain itselleen etuja. Jeesus tuli antamaan. Hän antoi henkensä ja kaiken, mitä hänellä oli annettavaa, lammasten tähden.

Palaan vielä takaisin ’oveen’. Jeesus on siis ainut ovi, jonka kautta valtakuntaan tullaan sisälle. Hänen kauttaan me käymme sisään pelastukseen, elämään ja iloa tuottavaan palvelustyöhön. Sanoilla ”Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen” Jeesus kuvaa vapautta ja turvallisuutta – emme ole lammastarhan vankeja, vaan olemme vapaat kulkemaan Kristuksessa. Hänessä meillä on pääsy sisälle; saamme tulla sisään.

Lammastarhan ovesta ”käydään sisälle ja ulos”, mutta aina paimenen johdolla. Olemme sitten lammastarhassa tai laiduntamassa jossain muualla, olemme silti paimenen laumaa. Hän ovi ja vain hänen kauttaan kukaan pääsee tarhaan. Lampaat eivät mene ovesta sisään ja ulos miten tahtovat, vaan ne kulkevat paimenen jäljessä. Käymme sitten tarhaan sisälle tai sieltä ulos, olemme aina Herran matkassa. Paimenen tehtävä on paitsi tuoda lampaat aitaukseen, löytää lampaille laidunmaita. Hänen seurassaan lauma käy sisälle ja ulos.

Olemme sitten lammastarhassa tai laitumella, kukaan ei pääse uhkaamaan laumaa ilman, etteikö hän kohtaisi joko paimenta tai ovea – Jeesusta Kristusta. Lauma on aina turvassa ja vain ovesta tähän laumaan voi käydä sisälle. Jeesus antaa meille yltä kyllin kaikkea, mikä synnyttää ja ylläpitää elämää. Hengellisillä niityillä on aina enemmän ravintoa kuin lampaat pystyvät käyttämään hyväkseen.

Käydä sisälle ja ulos” on edelleen oiva vertauskuva rajankäynnistä, jota me uskovat olemme kutsut tekemään Kristuksessa tässä ajassa. Kristuksessa me olemme päässeet sisälle Taivaalliseen lammastarhaan, mutta edelleen paimenen johdolla me kuljemme paitsi laiduntamassa, myös etsimässä heitä, ketkä eivät ole vielä laumaan tietänsä löytäneet. Jeesuksen ’lammaslauma’ on täten alati liikkeessä.

Jeesuksen lauma ei ole pysähtynyt ja eristäytynyt muusta maailmasta, vaan Kristuksen johtamina me saamme tänäänkin kulkea yhdessä laumana etsimässä kadonneita. Se on rajankäyntiä. Me tuomme ’tuliasia’ Taivaallisesta valtakunnasta ja mukaamme liittyy aina heitä, ketkä haluavat osaksi samaa valtakuntaa. Mutta jokainen laumaan tullut käy kuitenkin sisälle vain ’oven’ kautta, joka on Kristus Jeesus.

Ovi puhuu meille paitsi Kristuksen valta-asemasta tämän valtakunnan Herrana ja ovenvartijana, se puhuu voimakkaasti siitä liikkeestä ja dynaamisuudesta, jossa seurakunta tänään elää.

Jumalan seurakunta ei ole paikalleen jäänyt joukko, vaan se on alati liikkeessä paimenensa johdolla. Mihinpä nyt ovea tarvittaisiin, ellei lammastarhan ja laitumen välillä olisi jatkuvaa liikennettä?