Moni meistä ratkoo mieluusti pieniä ongelmia ja tehtäviä. Yksi tykkää ristisanatehtävistä, toinen sudokuista, kolmas pelaa ’miinaharavaa’ tai jotain strategia- tai seikkailupeliä. Minä teen nonogrammeja, jotka ovat japanilaisia ristikoita, joissa pelataan väreillä. Joskus teen sudokun tai pelaan pari erää mahjongia.

Pieni pohdinta rentouttaa mieltä etenkin silloin, kun elämän varsinaiset pulmat osoittautuvat hankaliksi ratkaista tai elämän tilanne on muuten raskas. Ja käypä joskus niinkin, että huomion suuntaaminen hetkeksi toisaalle kuormittavista asioista avaa uusia hedelmällisiä näkökulmia niihinkin.

Joskus taas erehdymme näpertelemään pienten helppojen ongelmien kanssa, kun olisi hedelmällisempää tonkia vähän syvemmälle. Syvemmältä ehkä löytyisi ongelman juuri, jonka mukana poistuisivat myös ne pienet ongelmat.

Joskus teemme Raamatun kanssa jotain samaa. Mieluummin näpertelemme sen yksityiskohtien kanssa kuin annamme tekstin puuttua isosti elämän ongelmiin. Tämän päivän raamatunteksti on hyvä esimerkki tästä. Sen äärelle on helppo jäädä lämmittelemään monien mielenkiintoisten yksityiskohtien pariin ja jättää kokonaan katsomatta syvemmälle. Kuitenkin tekstillä on vahva sanoma myös meidän elämäämme.

Käyn nyt tekstiin sisään pienen mutkan kautta. Ratkaisemme ensin lämmittelyksi siitä pienen merkityksellisen yksityiskohdan ja sen rohkaisemana käymme tekstin kohti tulevaan sanomaan.

Kirkastusvuorella.

Kirkastusvuorella.

Kirkastusvuorelle

Metodistikirkon paastonaikaa edeltävän sunnuntain evankeliumin tekstinä on kertomus Jeesuksen kirkastumisesta. Teksti sopii mitä parhaimmin paastonajan alkuun, koska siitä alkaa Herran Jeesuksen tie kohti pääsiäisviikon tapahtumia. Pääsiäisen paastossa me siis käymme Herran matkassa kohti Jerusalemia.

Kirkkopyhän teksti luetaan tänä vuonna Luukkaan mukaan. Tekstin voi lukea ajatukseltaan täysin yhtenevänä myös Matteuksen ja Markuksen evankeliumeista.

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva JerusalemissaPietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.” (Luuk. 9:28-36)

Kertomus Jeesuksen kirkastumisesta on erityinen teksti. Keskeisyydestä kertoo kolmen synoptisen evankelistan valinta kertoa tapahtunut melko perusteellisesti (Mark. 9:2-8; Matt. 17:1-8; Luuk. 9:28-36).

Tekstiyhteydestä reväistynä kirkastusvuoren tapahtumat herättävät lähinnä pinnallisia kysymyksiä ja hämmennystä. Ihmettelemme kertomuksen yksityiskohtia: kirkkautta, kirkasta pilveä tai sitä, miten Elia ja Mooses saattoivat kohdata Jeesuksen – olivatko he jo ylösnousseet?

Toki kertomukseen liittyy paljon viittauksia Vanhan testamentin teologiaan ja sillä on oma sanoma vertauskuvien kautta. Kirkastaminen on häkellyttävä esimerkiksi jo siksi, että se sisältää samoja elementtejä kuin Mooseksen tapaaminen Jumalan kanssa Siinailla:

  • Pilvi peitti Siinain kuudeksi päiväksi ja vasta seitsemäntenä Mooses nousi sinne. Vastaavasti Jeesus odotti 6 päivää kerrottuaan kirkastamisestaan ennen kuin hän astui Jumalan kirkkauteen (2. Moos. 24:16; Mark. 9:1-2; Luuk. 9:28; Matt. 17:1).

  • Mooses otti vuorelle mukaan vain Aaronin, Nadabin ja Abihun sekä 70 vanhinta. Samoin Jeesus otti vain kolme opetuslapsista. (2. Moos. 24:1,9,13; Mark. 9:2).

  • Jumalan läsnäolo laskeutui seurueen päälle pilven muodossa. (2. Moos. 24:15; Mark. 9:7).

Vuorella Jeesukselle ilmestyi Mooses ja Elia. Mooses edustaa Siinain liittoa ja lakia. Elia puolestaan symboloi lupausta uudesta järjestyksestä ja ennallistamisesta (Mal. 4:5-6). Vuorella oli siis läsnä laki, lupaus sekä kummankin täyttymys, koska Kristuksessa täyttyivät sekä laki että lupaukset. Mooses ja Elia saivat täten hekin nähdä elämäntyönsä täyttymyksen Kristuksessa.

Saman saivat nähdä kolme valittua opetuslasta. Jeesus otti vuorelle mukaan Johanneksen, Pietarin ja Jaakobin – lähipiirinsä. He eivät siis olleet mukana vuorella sattumalta, vaan Jeesus oli valinnut heidät todistajiksi. He olivat tapahtumalle Vanhan testamentin lain edellyttämät kolme luotettavaa todistajaa (5. Moos. 19:15; Matt. 18:16). Kirkastusvuorella he olivat tapahtumien sivustaseuraajia.

Tekstin edessä lukija on vähintään yhtä hämmästynyt, mitä olivat todistajat Pietari, Johannes ja Jaakob, jotka saivat armon seurata vuorella tapahtunutta kahden valtakunnan kohtaamista. Siellä kohtasivat meidän aikamme ja ikuisuus, mitä konkreettisimmalla tavalla. Ja tiedätkö mitä? Kumpainenkin valtakunta on samalla tavalla olemassa ja läsnä tälläkin hetkellä, vaan uskallatko nousta Herran kanssa kirkastusvuorelle sitä katsomaan?

Mutta kuten jo mainitsin, se, mitä kolme opetuslasta saivat nähdä ja kuulla, oli vastaus heitä jo viikon päivät vaivanneeseen todellisen elämän ongelmaan. Voimme näperrellä yksityiskohtien kanssa tai katsoa isoa sanomaa. Nyt katsomme isoon.

Jos taas luemme tekstin yhteen sitä edeltävän pidemmän jakson kanssa, huomaamme ilmestysvuoren tapahtumien olevankin vastaus opetuslasten kysymyksiin.

Tapahtui kuusi päivää aikaisemmin…

Kuusi päivää ennen kirkastusvuoren tapahtumia Jeesus piti puheen. Puhe edeltää kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa kirkastusvuoren tapahtumia. Tämä puhe herätti varsin syvää hämmennystä Jeesuksen opetuslapsissa. Jeesus puhui ensin kuolemastaan ja sen jälkeen seuraamisestaan (Mark. 8:34-9:1; Matt. 16:21-28; Luuk. 9:22-27).

Jeesuksen puhe etenkin kuolemastaan ei sopinut alkuunkaan niihin suunnitelmiin, joita opetuslapset olivat Herran matkassa tehneet. Ja tuon viikon ajan he siis ehtivät Jeesuksen puhetta puntaroimaan ennen kuin tulemme tekstiin.

Väitän, että Jeesuksen puheen päättävä jae oli tarkoitettu samalla lohdutukseksi sekä selitykseksi kirkastusvuoren tapahtumille.

Silti Jeesuksen puheen päättävä jae on aiheuttanut monelle raamatunlukijalle melkoisesti päänvaivaa. Lainaan sen tähän Luukkaan mukaan.

Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.(Luuk. 9:27)

Jae esiintyy lähes samassa muodossa myös Matteuksen (Matt. 16:28) ja Markuksen (Mark. 9:1) evankeliumeissa. Jakeesta on tehty monia erilaisia tulkintoja, joista osa maistuu selittelyltä ja osa taas ei sovi ollenkaan tekstiyhteyteen. Seuraavassa esittämäni tulkinta osuu tietty omasta mielestäni kaikkein lähimmäksi oikeaa, mutta asiasta saa olla eri mieltä.

Puheen päätössanojen ongelmallisuus johtuu siitä, että pikaisesti luettuna se näyttää väittävän, että osa Jeesuksen silloisista kuulijoista näkee Jumalan valtakunnan koskaan kuolematta. Jos jakeen malttaa lukea ajatuksella, huomaa, ettei siinä kyllä niin sanota. Jaetta kannattaa lähestyä esittämällä sille kolme tarkentavaa kysymystä:

  1. Keitä ”muutamat” olivat?

  2. Mitä tarkoittaa ”kohtaa kuolemaa”?

  3. Ja mitä on ”Jumalan valtakunnan näkeminen”?

Keitä siis jakeen ”muutamat” olivat? Joidenkin mielestä Jeesus puhuu eskatologisesti viitaten siihen uskovien joukkoon, joka elää maanpäällä Jeesuksen tullessa takaisin. Tällöin sanat ”tässä joukossa” tarkoittaisivat universaalia seurakuntaa – eli kristittyjä kaikkina aikoina. Ajatus tietty ratkaisee ’ongelman’, mutta tuntuu oudolta, että Jeesus olisi ilmaissut asian läsnäolijoille näin harhaanjohtavasti.

Uskon Jeesuksen tarkoittaneen ”tällä joukolla” läsnäolijoita eli opetuslapsia, ja sanalla ”muutamia” hän tarkoitti osaa heistä – ei kaikkia. Keitä sitten ”muutamat” olivat? Se selviää seuraavien tekstille esitettävien kysymysten jälkeen paremmin, mutta uskon heidän olleen Pietari, Jaakob ja Johannes.

Toinen tekstille esitettävä kysymys kuuluu: mitä tarkoittaa ”kohtaa kuolemaa”? Jälleen jotkut tulkitsevat kuoleman viittaavan ’toiseen kuolemaan’ eli ikuiseen kadotukseen, mutta tämä tulkinta on ristiriidassa jo jakeen itsensä kanssa, koska siinä kuitenkin vihjataan ”muutamienkin” joskus kuolevan. Teksti näet sanoo ”eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin”. Kuoleman kohtaaminen tarkoittaa siis normaalia fyysistä kuolemaa, eikä teksti väitä kenenkään sitä kokonaan välttävän, vaan siinä sanotaan, että ”muutamien” näkevän Jumalan valtakunnan ennen kuolemaansa.

Kolmas ja viimeinen kysymys kuuluu: mitä tarkoittaa ”Jumalan valtakunnan näkeminen”? Tämä lienee tulkinnan kannalta oleellisin kysymys, vaikka vastaukset edellisiin kysymyksiin ovat antaneet suuntaa tähänkin kysymykseen. Emme näet voi olettaa Jeesuksen tarkoittavan ”Jumalan valtakunnan näkemisellä” hänen toista tulemustaan, koska tällöin tiettävästi eläisimme jo Jeesuksen toisen tulemisen jälkeistä aikaa.

Väitän siis Jeesuksen viitannen tällä kirkastusvuoren tapahtumiin. Kun asian nyt sanon kirkastusvuoren tapahtumia tarkastellessa, vaikuttavat Jeesuksen sanat jopa itsestään selviltä:

Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.(Luuk. 9:27)

Tulkinta sopii asiayhteyteen, koska 1) Jeesus edellä puhuu kuolemastaan ja 2) jokainen evankelista sijoittaa tekstin välittömästi kirkastamisen yhteyteen, joka siis tapahtui vajaan viikon kuluttua puheesta (Luuk. 9:28; Matt. 17:1; Mark. 9:1-2).

Perustelen näkemyksen sillä, että Jeesus itse sanoo vain muutamien näkevän sen ja Jeesuksen kirkastamista oli todistamassa vain kolme läheisintä opetuslasta – eli ’sisin piiri’.

Tekstin mukaan kyse oli valtakunnan voiman ja kunnian näkemisestä, mikä viittaisi kirkastamisen kaltaiseen tapahtumaan, kun Pietari, Johannes ja Jaakob saivat vilaukselta nähdä, millaisesta kuninkuudesta on kyse. Kirkastus oli kuin pienoiskuva tulevasta kuningaskunnasta. Ja kun tekstiyhteys heti kirkastumisen välittömässä läheisyydessä vihjaa myös vahvasti siihen, niin uskon, että Jeesus viittasi tässä nimenomaan kirkastukseen.

Mitä kirkastusvuori opetti opetuslapsille?

Opetuslapsissa epätietoisuutta ja ehkä jopa närää herättäneestä puheesta kului siis vain vajaa viikko siihen, kun me tapaamme Jeesuksen ja opetuslapset kirkastusvuorella. Väitän, että Pietari, Johannes ja Jaakob muistivat kuin taikaiskusta Jeesuksen puheen viimeiset sanat, kun Jumalan valtakunta murtautui esiin kaikessa loistossa heidän eteensä vuorella.

Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.(Luuk. 9:27)

He näkivät jotain sellaista, mitä he eivät osanneet odottaa. Päällimmäinen tunne oli varmaan hämmästys siitä, että hekö olivat ne ”muutamat”, jotka saivat nähdä ’ennakkonäytöksen’ Jumalan valtakunnasta. En voi kuin kuvitella niitä tunnelmia, joita Jumalan pyhyyden läsnäolo heissä herätti. Ehkä se oli sellaista pyhyyden ja Jumalan kunnian herättämää suurta ihailua.

Kuvittelen, että siinä hetkessä ’sivustakatsojankin’ sydän oli pakahtua ja vavistus kävi läpi kehon. Kolmikko löysi itsensä hetkestä, jossa Jumalan kirkkaus oli murtautunut konkreettisesti läpi. Luetaanpa teksti vielä uudelleen.

”Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” (Luuk. 9:28-35)

Ei ole lainkaan vaikea kuvitella Pietarin arvostelleen edellisen viikon aikana Jeesuksen kovaa puhetta seuraamisensa hinnasta ja Jerusalemissa häntä odottavasta kuolemasta. On helppo ajatella Pietaria torumassa Jeesusta tai neuvomassa häntä siitä, miten näitä valtakuntia perustetaan. Hyvää Pietari toki tarkoitti, mutta ongelman meidän ihmisten neuvoissa on näköalattomuus. Ihmisen ajatuksensa eivät yllä sinne, missä Jumalan suunnitelmat’ vasta alkavat.

Kirkastusvuorella Pietarin käsitykset kohtasivat uuden avaruuden. Mitä Pietari sai nyt vuorella nähdä, avasi hänen silmänsä Jumalan valtakunnalle. Hän sai ihailla hetken sivusta Jumalan valtakunnan todellisuutta, mutta jo hetki riitti herättämään hänessä palavan kaipuun elää siellä. Sen aika ei kuitenkaan ollut vielä.

Tyypilliseen tapaansa Pietari ei tälläkään kertaa malttanut kuunnella, vaan teki päätelmät itse ja saneli Jeesukselle mitä heidän piti tehdä:

Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.

Nyt ei kuitenkaan ollut Pietarin suunnitelman aika. Hyvää hän tarkoitti nytkin, mutta pieleen meni. Mutta tässä Pietari sai ehkä yhden elämänsä arvokkaimman ja parhaiten muistettavan oppitunnin.

”Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!

Siinä missä Pietari oli kunnostautunut monessa Jeesuksen opetuslapsena, hän ei ollut vieläkään oppinut kuuntelemaan Herraansa. Jumalan valtakunta ei ollut väline Pietarin tarkoituksia varten, vaan Pietarin elämä oli Jumalan valtakuntaa varten.

Oli opettava vihdoin kuuntelemaan. Ja tuo kuunteleminen tarkoitti myös niitä hetkiä ja asioita, jotka eivät menisi Pietarin ajatusten mukaan. Jumalan käsky opetuslapsille oli, että he kuulisivat Jeesusta, Jumalan Poikaa. Heidän piti kuulla häntä myös silloin, kun hän puhui kuolemastaan, mitä he eivät aikaisemmin olleet tahtoneet tehdä.

Opiksi sinulle ja minulle

Kokonaisuutena Jeesuksen kirkastaminen on varsin ihmeellinen teksti. Se nousee evankeliumin kerronnasta lukijan eteen kuin varkain. Se häkellyttää lukijan, kun hän on jo ehtinyt tottua kulkemaan perin inhimillisen Jeesuksen turvallisessa seurassa maakunnissa. Kertomus katkaisee tutun ja turvallisen ja muistuttaa Jumalan valtakunnan olevan enemmän kuin tämä näkyvä maailma.

Ensinnäkin teksti opettaa näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden keskellämme. Vaikka opetuslapset olivat kirkastusvuorella lähes sivustakatsojan roolissa, kirkastaminen ei tapahtunut ensisijaisesti Jeesusta varten, vaan se tapahtui todistajiksi kutsuttuja opetuslapsia varten.

Jeesuksen kirkastaminen avasi hetkeksi näkymän tuonpuoleiseen maailmaan kuin pienoiskoossa. Se auttoi opetuslapsia hyväksymään, että Jeesuksen tehtävässä oli kyse jostain suuremmasta, mihin heidän ajatuksensa ylsivät. Se vahvisti heidät kohtaamaan vaikeat ajat.

Jumalan valtakunta oli hengellinen, mutta siitä huolimatta yhtä konkreettinen ja läsnäoleva kuin näkyvä maailma. Jumalan valtakunta on enemmän kuin ihmeet ja merkit. On helppo harhautua kuvittelemaan, että seurakunta on yksi ’kerho’ muiden kerhojen joukossa. Jos unohdamme Kristuksen jumaluuden ’kerhon’ keskiöstä, niin kerhoksi seurakunta jääkin.

Kertomus Jeesuksen kirkastamisesta muistuttaa uskovia hengellisen valtakunnan reaalisesta olemassaolosta. Jumalan valtakunta on enemmän kuin se, mitä siitä näemme luonnollisin silmin omassa ajassamme. Hengellinen maailma on olemassa tälläkin hetkellä. Se ei ole toivekuva, vaan se on todellisuutta. Se on yhtä todellinen kuin näkyväkin maailma. Se, että emme aisti sitä niin kuin näkyvää maailmaa, ei tee sitä olemattomaksi. Se on olemassa – uskoimme siihen tai emme.

Toiseksi kirkastusvuoren ’näytös’ on kutsu uskovalle nousta kirkastusvuorelle Jumalan läsnäoloon. Teksti muistuttaa meitä Jumalan määräämästä järjestyksestä matkatessamme kirkastusvuorelle. Sinne kuljetaan vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen johtamina. Se opettaa meitä vaikenemaan ja kuuntelemaan Herraa Jeesusta Kristusta.

Jos käymme matkaan ylös kirkastusvuorelle omassa voimassa ja halujemme johtamana, emme löydä vuoren huipulta muuta kuin itsemme. Tälle ’kirkkauden vuorelle’ noustaan vain Jeesuksen Kristuksen seurassa. Jos hän ei meitä sinne vie, emme mekään sinne tietä löydä. Matkan hänen kanssaan me teemme hänen ääntään kuunnellen. Avaa siis korvasi:

Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!

Me olemme elämässämme usein saman haasteen edessä kuin opetuslapset olivat kirkastusvuorta edeltäneellä viikolla. Se on ristiriita, joka syntyy siitä, että me emme tahdo syystä tai toisesta hyväksyä kohdallemme sitä, mitä Jeesus sanoo. Kuuntelemme häntä kovin valikoivasti.

Teksti tuo meidät parannuksen paikalle kuuntelijoina. Miten siis suhtaudumme Jeesuksen opetukseen silloin, kun hän kehottaa meitä tekemään jotain, mikä ei olekaan meidän ymmärryksemme ja mielemme mukaista? Opetelkaamme kuuntelemaan – ei vain kuulemaan, vaan kuuntelemaan.

Pohdittavaa

Mitä kertomus ilmestysvuorelta opettaa minulle päällimmäisenä totuutena?