Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: armo

Pyyteetöntä hyvää vai…

On mukavaa keskustella asioista periaatteessa ja teoriassa etenkin silloin, kun ne eivät kosketa henkilökohtaisesti. Usein me kristityt – etenkin meidän pappien ammattikunta – koemme olevamme pelastuksen ja synnin asiantuntijoita, mikä on minusta varsin erikoista.

Tässä maailmassa autettavia ja auttamista riittää meille jokaiselle. (Kuva Q K Pixabaystä)

Erikoista tässä asiantuntijuudessa on ensinnäkin se, että emmehän me käytännössä tiedä pelastuksesta oikeastaan muuta kuin sen, että olemme Kristuksen sovitustyön perusteella pelastetut yksin armosta. Olemme siis enemmänkin pelastuksen ’käyttäjiä’ kuin asiantuntijoita. Se on vähän niin kuin autolla ajaminen tekisi meistä autotekniikan asiantuntijoita. Toki olemme kokemusasiantuntijoita pelastuksesta, mutta siihen asiantuntijuus sitten loppuukin.

Synnistä me tiedämme sen sijaan huomattavasti enemmän. Meillä jokaisella on synnissä rypemisestä omakohtaista kokemusta vaikka muille jakaa – vieläpä ihan tuoretta sellaista …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Armoa miehiseen itsetuntoon

Miehenä tai naisena oleminen on ihmiskunnan vanhimpia ongelmia. Tällä kertaa keskityn miehuuteen. Avaus kuulostaa lattealta, eikö vain? Sitä se onkin. Annetaan latteudelle kuitenkin mahdollisuus kertoa jotain uutta.

Mitä mietit matkoillasi, mies? (Kuva Hermann Traub Pixabaystä)

Oivallus on siinä, että miehuuteen, kuten naiseuteenkin, on liittynyt sama olemisen ongelma, vaikka uskotellemme, että miehisyyden ongelmat koskevat erityisen vain nykypäivän miestä. Ehkä juuri tänään ongelmat ovat erityisen kipeitä, koska satumme itse elämään niissä, ja ne ovat siten ikävän lähellä meitä.

Miehisyyden mallit perinteisesti keskittyvät suorittamiseen. Täytyisi osata ja pystyä kaikkeen, ottaa suuria riskejä ja voittaa pelkonsa. Toisaalla taas miehen odotetaan mukautuvan ja huomioivan myös pehmeät arvot. Täten moderni mies kantaa paitsi perinteisen roolimallin, myös ylimääräisen taakan perinteisten roolimallien rikkojana. Jos kysyy, mistä on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Likainen

Istuinpa pöydässä. Keskustelimme; tai oikeastaan te keskustelitte ja minä kuuntelin. Sitten tulit sinä. Istuit pöytäämme, kysyit, olenko minä ’tämä ihminen’. Vastasin olevani, sillä kyllähän minä sitä nimeä ja historiaa ylläni kannan.

Likainen, resuinen, silti kaunis ja rakas ihminen. (Kuva Leroy Skalstad Pixabaystä)

Istuuduit minua vastapäätä, katselit vain. Et ehtinyt montaa sanaa vaihtamaan, kun pöytäseurueelleni tuli jo kiire jatkaa elämän matkaa jossain muualla.

Olivat he siinä pitkän tovin jo viettäneetkin. Ehkä sinun habituksesi ja sammaltava puhe oli heille liikaa. Tai ehkä tulosi oli heille hyvä syy, tehdä se, mitä olivat aikoneet jo pidemmän aikaa. Minäkin olisin tahtonut mennä, mutta jäin kuuntelemaan sinua. Ollakseni rehellinen, en voi sanoa, että jäin istumaan vain uteliaisuuttani. Ehkä velvollisuudentunto ja häveliäisyys olivat kantavimmat voimat tällä …

Lisää...

Sinäkö se olet?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti oheisen tutun jakeen tutkielmansa päätteeksi, jossa hän on kuvaa Kristusta ainutkertaiseksi ylipapiksi.

Palatseja ja valtaistuinsaleja. (Kuva Adam Derewecki Pixabaystä)

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. (Hepr. 4:16)

Kirjoittaja kehottaa painokkaasti meitä lähestymään Herraa siitä huolimatta, että hän on ehkä asemallisesti katsoen ylhäinen ja siksi mielestämme vaikeasti lähestyttävä.

Arvovaltaiset ja etäiset

Ja näin se on meidän maailmassamme. Olin aikoinaan majoittuneena samassa korttelissa – jopa viereisessä hotellissa – Yhdysvaltain silloisen presidentin George W. Bushin kanssa. Ja siellä kuulkaa vilisi silmäätekeviä virkamiehiä kuin myös raskaasti aseistettuja turvamiehiä. Ei ollut puhettakaan, että olisin kävellyt presidentin hotelliin tapaamaan häntä ja vaihtamaan kuulumisia ’naapurien’ kesken.

Samoin olen istunut …

Lisää...

Tahroja ja tahraisia tekoja

Tänään harjoitetaan ”käytännön teologiaa”. Muistele hetki, milloin viimeksi olet syönyt keittoa? Ehkä otit keittoa ensin kauhalla kattilasta lautaselle. Sitten mahdollisesti leikkasit kyytipojaksi palan leipää ja voitelit sen. Kaadoit lasiin kenties vettä ruokajuomaksi. Asetit ruoan eteesi ja aloit syömään keittoa lusikalla.

Keittoa syömässä… silmät avoinna vai kiinni? (Kuva ivabalk Pixabaystä)

Jatkoit tätä toimenpidettä kunnes ruoka oli syöty ja tulit kylläiseksi. Kun sitten korjasit ruokailun jälkeen astiat, jäikö pöydälle (tai paidalle) keittotahroja, ehkä myös leivän muruja? No, ei tietenkään, olethan sinä siisti ihminen.

Miten on, olivatko sinun silmäsi avoinna ruokaillessasi? Entä söitkö valoisassa vai pilkkopimeässä? Kokeilepa tehdä sama silmät kiinni tai pimeässä. Syötyäsi avaa silmät, laita valot päälle tai odota auringon nousuun.

Näin toteutuu esimerkinomaisesti Paavalin Efesoksen seurakunnalle kirjoittamat sanat ” …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

He kohtasivat Jeesuksen

Olen monet kerrat käynyt keskustelua, jossa on pohdittu kiittämistä ja kannustavaa palauttetta. Ja varmasti löydän itseni vastaavista keskusteluissa jatkossakin. Se on aina ajankohtainen aihe niin työpaikoilla, seurakunnissa kuin perhe-elämässäkin.

Kiitollisuus on yksi uskon ilmaus. (Kuva suju-foto Pixabaystä)

Kiitollisuus ja kiitoksen vastaanottaminen ovat tärkeitä asioita ihmiselle myös henkilökohtaisella tasolla. Itse olen ihminen, jolle mikään ei riitä. Ei ole juuri hetkeä, että katsoisin kätteni jälkiä ja pysähtyisin antamaan itselleni hyvää palautetta. Katsoihan Jumalakin luomistyötä ja totesi ”kaiken olevan sangen hyvää(1. Moos. 1:10, 12, 18, 21, 25, 31). Miksen siis minäkin voisi joskus tehdä niin? On hyvä oppia katsomaan omaa elämää kiitollisin mielin – kiitollisena kaikesta siitä, mitä loppuviimeksi Jumalan armosta elämä on antanut.

Jos kiitoksen lausuminen hyvin …

Lisää...

Suora tie

Ajatus kirjoittaa otsikolla ’suorasta tie’ ei noussut autonratissa Pohjanmaan lakeuksilla eikä moottoritiellä Tampere-Helsinki välillä. Se ei myöskään noussut lentokoneessa kiitoradan päässä eikä liioin mutkaisella metsätaipaleella kaipuuna takaisin suoralle tielle.

Suora tie (Kuva 二 盧 Pixabaystä)

Otsikko nousi oman elämän poluilta, missä olen huomannut aika ajoin etsiväni suoraa tietä mutkaisten polkujen varrelta, vaikka kaivattu suora tie olisi valmiiksi viitoitettu Raamatussa valmiiksi eteeni. Moni turha harha-askel voisi jäädä ottamatta, kun vain aina ’pitäisi katseen’ tiukasti elämän tiessä eikä vilkuilisi toisaalle.

Raamattu puhuu ’suorasta tiestä’ ja ’tasaisesta polusta’ etenkin viisaus- ja profeettakirjallisuudessa. Hyvä aloituskohta löytyy vaikkapa juuri tuosta Sananlaskujen kirjasta:

”Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.” (Sananl. 15:21)

Kuten tässäkin sananlaskussa, Raamatussa melko usein tien …

Lisää...