Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: elämä nyt

Luottamus tekee vapaaksi

Epiktetos oli stoalainen filosofi, joka vaikutti ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan vaihteessa.

Epiktetoksen elämään mahtui käänteitä. (Kuva Wikipedia)

Wikipedia tiivistää hänen elämänkaaren osuvasti riittävällä tasolla, että ymmärrämme paremmin hänen ajatteluaan. Seuraava on epäsuora lainaus Wikipedian tekstiä aavistus tiivistäen:

”Nuorena Epiktetos oli orjana Roomassa Neron vapauttamalle varakkaalle miehelle nimeltä Epafroditos. Myöhemmin hänet vapautettiin, ja hän perusti oman filosofikoulun. Orjanakin hän opiskeli stoalaista filosofiaa Musonius Rufuksen oppilaana. Vapautumisensa jälkeen hän eli kovaa elämää sairaalloisena Roomassa. Hänestä tuli rampa pahan reumatismin vuoksi. Keisari Domitianus hääti Epiktetoksen yhdessä muiden filosofien kanssa maanpakoon vuosien 89 ja 95 välillä. Maanpaosta alkoi hänen elämänsä paras ajanjakso. Hän muutti Nikopolikseen Kreikkaan, minne hän perusti oman mainetta saaneen filosofikoulunsa. Epiktetos eli elämänsä yksinkertaisesti noudattaen stoalaista ajattelua. Hänen elämänsä oli opetuksen ja …

Lisää...

Vain korvakuulolta

Olen viettänyt varhaisen lapsuuteni Akaan Viialassa Harakkamäessä Heinäsuon ja Kolikkoinmäen kylien kupeessa. Ei siellä montaa taloa ollut ja kauppojakin oli vain yksi – Paan

Elämä ja kuolema käyvät käsi kädessä. Toisen elämä on toisen kuolema, toisen kuolema toisen elämä. (Kuva Jori Brander, Puijo, Kuopio)

asen kauppa, kunnes sekin lopetti. Niin teki myös Heinäsuon ala-aste, joka lakkautettiin heti ensimmäisen luokan siellä käytyäni. Siirryin Viialan keskustan ala-asteelle. Siitä alkoi tieni kohti kaupunkilaisuutta.

Tämän lapsuuteni muistelon mainitsen, jotta ymmärrät, että luonto on ollut aina iso osa minun elämääni. Näin se on ollut siitä huolimatta, että lapsuusvuosien jälkeen olen suurimman osan elämästäni asunut kaupunkimiljöössä.

Ja vähän kerrassaan ’sivistyksen’ sylissä minustakin kasvoi enemmän ja vähemmän ihminen, joka sopii omavoimaisten elämänrakenteiden rattaisiin. Minusta tuli yhden sortin …

Lisää...

Henkäys ja se viimeinen

Kirjoitan tätä tekstiä adventin aikaan koronaepidemian toisen aallon vasta noustessa täältä Pohjois-Savon lintukodosta, jossa epidemia on THL:n mittarein ilmaistuna ’perustasolla’ – ei siis kiihdy eikä leviä – vielä. Ajankysymyshän tuo vain on.

Jesus limbossa (Domenico Beccafumi, 1530-1535)

Kohta esittämäni ajatukset on helppo liittää koronanpelkoon, mutta eivät ne ainakaan tietoisesti sitä ole. Alitajuisesti voin sitäkin heijastella, mutta sitä en kykene itse analysoimaan.

Aion nyt siteerata Jaakobin kirjettä, vaikka olenkin sitä siteerannut elämäni aikana jo enemmän kuin tarpeeksi – tosin en muistaakseni tätä kohtaa. Kuulehan, mitä Jaakob kavereilleen kirjoittaa.

”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.” Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän …

Lisää...

Eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen

Vuonna 1936 Walesissa julkaistiin kirjailija Dylan Thomasin toinen runoteos. Thomasin teos oli kokonaisuutena menestys, mutta erityisesti yksi kirjan runoista nousi suureen suosioon. Runoa kuulee edelleen siteerattavan, minkä lisäksi se on inspiroinut edelleen elokuva- ja kuvataiteilijoita heidän teoksissaan.

Maarjamäe Kommunismiohvrite Memoriaal, Tallinna.

Kuuluisuuteen nousseen runon nimi on ”And death shall have no dominion” eli suomeksi käännettynä ”Eikä kuolemalla ole enää valtaa”. Minulle runon nimi, joka runon säkeissä toistuu, on ehdottomasti sen rakkain osa.

Se ei ole sitä vähiten siksi, että runoilijaa on inspiroinut apostoli Paavalin kirje roomalaisille ja siinä erityisesti sen kuudennen luvun yhdeksäs jae. Runon nimi on suora sitaatti tuosta jakeesta englanninkielisen King James käännöksen mukaan.

Ei liene yllätys, kun kerron, että sama Roomalaiskirjeen teksti nousi …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Katso kättä

Tekstin psalmi 123 on ’matkalaulu’ Babylonian pakkosiirtolaisuudessa kirjoitettujen psalmien kokoelmasta. Sen kirjoittanut henkilö kokee muukalaisuutta vieraalla maalla. Kirjoittaja ei ole valinnut osaansa tulla vierasta maata asuttamaan – hän tuli pakosta, ei omasta halustaan.

Michelangelo: Aatamin luominen (1500-luku). Jumalan käsi antaa elämän ihmiselle.

Olosuhteet toivat hänet Babylonian kaksoisvirran yltäkylläisille seuduille. Yltäkylläisyys ei kuitenkaan poistanut hänestä muukalaisuuden tunnetta eikä lievittänyt koti-ikävää. Tosin ikävä oli tullut jäädäkseen, koska kotia ei enää ollut. Se oli hävitetty.

Meidän ajassamme ja maassamme kirjoittaja voisi olla vaikkapa Suomen sotien aikaan Ruotsiin sotaa turvaan lähetetty sotalapsi, Karjalan evakko tai tämän päivän turvapaikan hakija.

Yhtä lailla kuka tahansa meistä voisi olla tuo kirjoittaja. Riittää, kun kokee itsensä ulkopuoliseksi ihmisten joukossa. Tietänet tunteen – olen tässä ihmisten ja yltäkylläisyyden keskellä, …

Lisää...

Aika elämän tiellä

Elämä ja aika kulkevat arjen puheessa käsi kädessä. Elämme nykyhetkeä tuhlaten ’kronos’ aikaa – eli mitattavaa aikaa – aivan kuin ihmisen aika maanpäällä olisi loputon. Kuitenkin elämän realismia on ajan rajallisuus; pienellä laskutoimituksella saadaan 100 vuotiaan elämän mitaksi 876 000 tuntia. Ei se niin paljon ole, kun ajattelee, että tuosta ajasta pelkästään nukutaan reilut 300 000 tuntia, mitä jää jäljelle, kun vähennetään ruokailut ja WC-käynnit…

Aseman kello näyttää aina klo 12.

Aseman kello näyttää aina klo 12.

Lienee siis paikallaan miettiä, mitä elämällämme teemme, mihin suuntaan ja mitä tietä tahdomme tuon ajan matkan kulkea. Oleellisinta lienee näissä kyselyissä tietää, mitä aiomme tehdä juuri nyt, koska eilinen eikä huominen ole kumpikaan ulottuvissamme.

Johanneksen evankeliumissa on mielenkiintoinen kohta, missä Jeesus opettaa tiestä ja elämästä. Siinä Jeesus vastaa Tuomaksen …

Lisää...