Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: hiljaisuus

Hiljainen luottamus

Kuuntele hetki. Mitä ääniä kantautuu korviisi? Sisältä? Ulkoa? Kuulet ehkä liikenteen äänen, koirat haukkuvat, linnut laulavat, lapset leikkivät, ihmiset puhuvat, jossain lentää lentokone.

Ääniä ulkoa, sisältä ja vielä sisempää

Entä mitä kuulet lähempää – sisätiloista? Kuuluuko TV:n tai radion ääni – ehkä kuuntelet musiikkia? Tikittääkö kello vai kantautuuko korviisi puhelimen soitto- tai merkkiääni?

Hiljaisen luottamuksen äärellä.

Mennään vielä askel lähemmäs. Mitä kuuluu sinun pääsi sisällä? Käytkö jälleen kerran neuvottelua itsesi kanssa? Huolia? Murheita? Vastuita, askareita? Mitä taas pitää muistaa; ehkä jotain pitäisi mainita tai delegoida, ehkä lisätä tehtävälistalle? Ja miltä tämän viikon kalenteri nyt näyttikään? Onko kalenterissa tyhjää, entä mitä kaikkea oli sovittu, jne.?

Päivät täyttyvät jatkuvalla äänellä, hektisyydellä ja kiireellä. Hälyn ja kiireen keskellä ihmettelemme, miksi emme kuule Jumalan …

Lisää...

Hiljaisuudesta

Luen tähään alkuun Hilja Aaltosen syysrukouksen, joka julkaistiin hänen viimeisenä syksynään ennen kuolemaansa eräässä lehdessä. Käydään rukoukseen.

”Taivaallinen Isä, anna meidän pian nähdä uusi herätys.

Vanhanaikainen, voimakas herätys, kun ihminen särkyy Jumalan Sanan edessä.

Anna papeillemme elävä herätyksen aika, jolloin pappi ei voi tulla saarnatuoliin,

ennen kuin on päässyt selville: tämä on se Sanoma, jonka kanssa minun pitää

tänä päivänä palvella Jumalaani!

Anna vastuuntunto työntekijöillemme joka kirkossa, että kyyneleet ja nöyrä ylistys

täyttäisivät kirkkomme, turha halleluja-huutelu vaikenisi ja

tilalle tulisi hiljaisuus, jossa taivas pääsee antamaan äänensä.

Siunaa myös Raamattuopiston työtä. Anna jokaisen etsiä oman lähteensä rannalle juottopaikka,

missä ensin saisi itse juoda ja sitten Jumalan ravitsemana lähteä ihmisten keskelle.”

Hiljaisuus..Tässä maailmassa ei äänestä ole pulaa, mitä pitemmälle tekniikka on kehittynyt, sen enemmän myös äänitaso on …

Lisää...

Sydämen hiljaisuus

Näin joulun lähestyessä on hyvä pysähtyä ja jäädä miettimään oman sydämen tilaa suhteessa Herraan Jeesukseen Kristukseen. On niin helppoa mennä ja touhuta ympäriinsä, ja joulunaika antaa siihen ns.”virallisen luvankin”. Kaikki muut tekevät myös niin ja varsinkin jouluna. Jouluun ikäänkuin kuuluu kiire ja kaiken valmiiksi saaminen täydellistä aattoiltaa varten. Valmistamme kyllä ulkoisesti asioita: hankimme kaiken tarvittavan jouluateriaa varten, ostamme lahjat läheisillemme, varaudumme kynttilöillä hautuumaalla käynteihin yms. Mutta osaammeko me tämän ajan ihmiset valmistaa sydämiämme vastaanottamaan joulun Sanomaa, joulun todellista Herraa sydämiimme ja kuunnella Hänen ääntään hiljaisuudessa?

Joulun Herra on Jeesus Kristus, joka syntyi pienenä vauvana reilut 2000 vuotta sitten halpaan seimeen. Betlehemissä ei ollut nykyajan mukavuuksia, mutta ei myöskään sitä ääntä ja meteliä, mitä tänä päivänä kuulemme ehkä jo välillä liikaakin autojen ym.yleistyttyä kaiken kansan kulkuneuvoiksi. …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , , , , |

Etkö ole kuullut?

Tänään kysyn tämän sunnuntain Jesajan tekstin sanoin: ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut?” Jesajan kirjan sitaattia voisi kutsua profeetan kirjoittamaksi psalmiksi. Se ei kuitenkaan ole ’vain’ Jumalan ylistys, vaan siinä on syvä sanoma. Kuuntelepa mitä profeetta sanoo.

Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.(Jes. 40:28-31)

Luulen, ettei Jesajan tekstin syvyydet avaudu elämäämme, jos käymme tuosta vain suoraan asiaan. Ihminen oppii elämän totuudet syvemmin, …

Lisää...

Muutama sana rukouksesta

Tämä lyhyt ajatelma on syntynyt ekumeenisella rukousviikon aikana kohtaamieni erilaisten rukousperinteiden innoittamana. Rukousviikolla puhuimme Jeesuksen rukous -perinteestä, johon itse olen saanut armon tutustua alkujaan teosten ”Vaeltajan kertomukset” sekä igumeni Haritonin kokoaman kirjan ”Jeesuksen rukous” johdattamana. Kumpikin teos on ollut itselleni avain rukouksen tiellä.

Rukouksen monet kasvot.

Jeesuksen rukous on lähtöisin erämaan munkkien elämäntavasta 1200–1300 -luvuilla. Puhutaan ’hesykasmista’, joka on askeettinen liike, jossa korostetaan hiljaisuutta, vaikenemista, sisäisen rauhan etsimistä ja sydämen rukousta eli Jeesuksen rukousta. Kun aikanaan tutustuin Jeesuksen rukousperinteen juuriin, se laittoi minut myös pohtimaan omassa kirkossamme vaikuttavan rukousperinteen syntyä. Heräsin miettimään, että miksi me rukoilemme, niin kuin rukoilemme…

Omia kokemuksia rukouksesta

Luulen, että moni protestanttisissa kirkoissa aktiivinenkaan kävijä ei ole tullut ajatelleeksi, että me reformaation …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Ihmis-isän näkökulmaa

Neljäs adventti on nimeltään ”adventus sanctificationis” eli ”pyhä adventti”. Viimeinen adventtisunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat luonnollisesti yhteen.

Nuorelle äiti-Marialle uutinen saada armo olla Jumalan Pojan synnyttäjä oli varmasti mitä ristiriitaisin, mitä tulee elämäntilanteeseen, jossa Maria sai kutsun hänelle varattuun tehtävään. Jumalan synnyttäjän tehtävä oli ainutlaatuinen ihmisjärjen ylittävä kunnia ja ilo, mitä hänen oli varmasti vaikea uskoa todeksi.

Jumalan äidin rooli oli osa, josta Maria ei varmasti tahtonut luopua suurimmastakaan hinnasta, vaikka inhimillisesti hänen roolistaan oli glooria ja tunnustus kaukana. Jo silloin me ihmiset osasimme olla varsin julmia ja armottomia toisiamme kohtaan.

Marian raskaudesta julkitulleen uutisen iloista puolta avaa meidän Luukkaan evankeliumiin talletettu Marian kiitosvirsi (Luuk. 1:46-55). Ilo ja …

Lisää...

Nabotin viinitarha

Ennen Nabotin viinitarhasta kertovaa lukua Ahab käy sotaan Aramin Ben-Hadad II:n armeijaa vastaan. Ben-Hadad II oli joko Ben-Hadad I:n poika tai pojanpoika. Palautetaanpa itsemme samalla aikajanalle. Tekstin mukaan sotatoimet kestivät kahden vuoden ajan (1. Kun. 20:22-26). Sotaa puolestaan seurasi kolmen vuoden rauhanaika Aramin ja Israelin välillä (1. Kun. 22:1). Kuningas Ahab kuoli tuon rauhan ajan jälkeen vuonna 853, mikä tarkoittaa sitä, että sota Samariassa alkoi vuonna 857 eKr.

Nabotin viinitarha.

Nabotin viinitarha.

Sotatapahtumia seuraavassa luvussa sotanäyttämöltä siirrytään toisenlaiseen kertomukseen. Se on mainitsemani kertomus Nabotin viinitarhasta (1. Kun. 21). Se tapahtui sodan jälkeen jossain vaiheessa kolmivuotisen rauhan aikana 854 – 857 eKr. Teksti alkaa arvoituksellisesti:

Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |