Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: itseriittoisuus

Köyhyydessä ja runsaudessa

Yksi kristillisen vaelluksen karikoista piilee monesti siinä, että elämän vahvoina hetkinä otamme mieluusti kunnian itsellemme siitä, mitä Jumala tekee elämässämme. Uskomme ja luotamme omiin kykyihin sen sijaan, että tunnustamme siunauksen elämäämme tulevan siitä, että Jumalan siunaava käsi lepää yllämme.

Taipumus omavoimaisuuteen ei ole vain yksittäisten ihmisten ongelma. Oman osaamisen vauhtisokeus voi vaivata niin yhteisöä kuin valtakuntaa. Tästä asiasta Vanhan testamentin profeetta joutuikin aikanaan muistuttamaan yhtä hänen aikansa suurvalloista:

”Mahtaileeko kirves hakkaajaa vastaan, tai isotteleeko saha sahaajaa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva nostaisi ilmaan hänet, joka ei ole puuta!” (Jes. 10:15)

Mahtaileeko kirves…

Tekstissä profeetta Jesaja muistuttaa Assyrian kansaa, joka eli mahtinsa huipulla siitä, kenelle kunnia heidän ylivertaisuudestaan kuului. Assyrian valtakunta oli varsin heikko aina siihen saakka, kunnes …

Lisää...

Hengessään köyhät

Toisen Korinttolaiskirjeen loppupuolella apostoli Paavali joutuu vastentahtoisesti kerskaamaan seurakunnan ’edessä’, koska useat seurakuntalaiset eivät kuunnelleet toisenlaista kieltä. Tekstissä Paavali kerskaa ensin heikkoudestaan kärsimyksessä (2. Kor. 11:16-33) ja sen jälkeen vieläkin vastentahtoisemmin hän kerskaa näyistä ja ilmestyksistä (2. Kor. 12:1-10). Paavalille sen enempää palvelutyössä uhrautuminen kuin hengelliset kokemukset eivät olleet ylpeilyn aihe eikä hengellisen ihmisen merkki. Hänelle kaikki kaikessa oli yksin Kristus.

Korinttilaiset sen sijaan olivat langenneet ilmestysten ja taidokkaan puheen lumoihin, ja tätä lumoa Paavali kirjeessään yritti heistä poistaa. Korintin seurakunta ei ollut viimeinen ’hengellisyyden’ kuoppaan langennut seurakunta tai yhteisö. Uuden ilmestyksen tai kokemuksen lumo voi sokaista tänäkin päivänä kenet tahansa meistä. Herran ilmestys tai suuri löytö Jumalan Sanan äärellä on aina riemullinen hetki ihmiselle – ja sellaisena ne palvelevat meidän uskomme todellisuutta …

Lisää...

”Oma tietoni ylinnä”

Palaan aamun lukuhetkissä aika ajoin jo omilta kouluajoilta tuttujen kotimaisten klassikkojen pariin. Tällä hetkellä minulla on jälleen kerran työn alla Kalevala. Jokin aikaa sitten pysähdyin sen kolmannessa laulussa pohtimaan tekstin ajattomuutta, kun siinä sanailtiin tähän tapaan:

Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.

Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.

Sanoi nuori Joukahainen: ’Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä(Kalevala, 3. laulu)

Mielestäni näihin Kalevalan säkeisiin kiteytyy yksi oman aikamme trendeistä. Nimittäin iän ja ajan koettelemaa viisautta ei arvosteta, vaan luulemme itse tietävämme kaiken parhaiten. Kovin moni on ihastunut Joukahaisen tavoin kuuntelemaan vain omaa ääntään, että edes vaivautuisi koettelemaan ajatuksiaan jo entuudestaan tunnettua vasten. Kaikkien ’nuorten joukahaisten’ kannattaa muuten lukea tuo Kalevalan 3. laulu. Se on opettavainen ja hyvä kertomus kaikin puolin.

Oma tietoni …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |