Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Jerusalem

Toivon ja odotan

Tekstini on Valitusvirsien kirjasta. Ei kuulosta mieltä ylentävältä, vai? Miten sen nyt ottaa. Elämä on elämää ja vaihtelu on sen suola.

Jeremia suree hävitettyä Jerusalemia (Rembrandt)

Valitusvirsistä

Suomenkielisen Raamatun käyttämä nimi Valitusvirret on lähtöisin juutalaisen tradition käyttämästä nimityksestä ”qinot”. Se on myös kreikankielisen Septuagintan (n. 100 – 200 eKr.) ja latinankielisen Vulgatan nimivalinta.

Kirjan alkuperäinen hepreankielinen nimi on ’ekah’ eli ”kuinka!”; tämä on sana, jolla alkavat kirjan luvut 1, 2 ja 4.

Nimi Valitusvirret kuvaa tämän kirjan luonnetta ja rakennetta. Se on ’valitus’, jonka teema on syvä murhe hävitetyn Jerusalemin puolesta. Vastaavia runollisia valitusteoksia kirjoitettiin muinaisina aikoina yleisesti kaupungin tuhon jälkeen. Meille on säilynyt vastaavia vanhoja sumerilaisia tekstejä esimerkiksi Sumerin, Uurin ja Nippurin kaupunkien hävityksestä. …

Lisää...

Kuka hän on?

On palmusunnuntai. Katson edellisten vuosien palmusunnuntaiden tekstejäni. Pitäisiköhän minun tälläkin kertaa mennä tekstiin muistuttamalla palmusunnuntain virpomisperinteestä tai palmunlehvistä? Niin mukavia kuin pajunkissat ovatkaan, jätän niistä puhumisen väliin tänä vuonna.

Saapuminen Jerusalemiin (Pietro Lorenzetti, 1320-1348)

Palmusunnuntain teksti luetaan tämän vuoden kirkkokalenterin mukaan Matteuksen evankeliumista (Matt. 21:1-11). Tapaus on tosin sen verran keskeinen pala kärsimyshistoriaa, että voit lukea siitä jokaisesta neljästä evankeliumista (Matt. 21:1-11; Mark. 11:1-10; Luuk. 19:29-40; Joh. 12:12-19).

Tänään pohdin kysymystä, jonka Matteus esittää tekstin loppupuolella.

”Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: ”Kuka hän on?”” (Matt. 21:10)

Todellakin – kuka hän on? Se on ajankohtainen kysymys tänäänkin.

Matteuksen palmusunnuntain tekstiin

Palmusunnuntain teksti maalaa kuvan Jeesuksesta, kun hän lähestyy Betanian suunnasta Jerusalemia juhlittuna kuninkaana. …

Lisää...

Jumalan tavalla

Tekstinäni on tällä kertaa mitä mielenkiintoisiin katkelma Vanhan testamentin ’liitonarkkikertomuksiin’ kuuluvasta tekstistä. Mooseksen ja Joosuan aikana liitonarkilla oli oma paikkansa Israelin marssi- ja leirijärjestyksessä.

Luvatun maan asuttamisen yhteydessä arkki sai oman paikkansa, mutta Joosuan ajan jälkeen se on matkustanut eri puolilla Israelia ja Filistean maata. Seikkailun jälkeen arkkia säilytettiin vuosikymmenet Abinadabin talossa Kirjat-Jearimissa (1. Sam. 7:2). Arkista olivat Abinadabin jälkeen myös hänen poikansa Ussa ja Ahjo. Heidäthän oli palkattu huolehtimaan Herran arkista.

Kärryynkö Herra arkkinsa tahtoi?

Kärryynkö Herra arkkinsa tahtoi?

Kun Daavid oli vallannut Jerusalemin ja siirtänyt hallintonsa sinne, hän otti asiakseen tuoda liitonarkin valtakunnan uuteen pääkaupunkiin (2. Sam. 6:1-23). Arkin noutaminen Jerusalemiin ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Arkki sai vielä 3 kuukauden ajaksi ’sijaiskodin’ Obed-Edomin talossa:

Mutta kun he saapuivat Nakonin …

Lisää...

Mihin nojaudun?

Tahdon tarjoilla sinulle upean aikamatkan profeetta Jeremian teksin mukana. Aikamatka vaatii sinua tosin lukemaan Jeremian kirjan lopun päättävät luvut (Jer. 49:34-51:64). Lue tuo pitkähkö teksti läpi ja palaa sitten kuulostelemaan, mitä tässä siitä kirjoitan. Ehkä luet tekstin sen jälkeen jopa vielä kerrallan uudelleen.

Stone_skimming

”…sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin”

Jumalan suuruus maailman mahtien yläpuolella avautuu lukutekstistä, vaikka sen lukisi ihan vain tekstinä tekstien joukossa. Tekstissä on ennustukset Elamia ja Babyloniaa vastaan. Elam on maa-alue Tigrisin laaksosta koilliseen.

Teksti on aivan ’ymmärrettävä’ jo sellaisenaan, mutta jos viitsii nähdä vähän vaivaa ja muistuttaa ennen tekstin lukemista itseään sen taustoista ja tilanteesta, huomaa kuinka sen sanoma kirkastaa Jumalan suuruutta vieläkin enemmän. Poimin tähän tekstistä muutamia Jeremian itse mainitsemia faktoja. Nämä pienet …

Lisää...

Karitsalle vaimo?

Tekstini aloittaa kevään ’löyhän’ saarnasarjan nimeltä ”Vaikea paikka”. Sarjan tiimoilla käsitellään sellaisia Raamatun tekstejä, jotka ovat joko hankalia tulkita tai sitten ne esimerkiksi johtavat lukijan omassa elämässään vaikealle valinnan paikalle.

Ajatus tässä saarnasarjassa on haastaa meitä jokaista avaamaan Raamattumme myös sieltä, missä on jotain vaikeaa tai haastavaa. Pienen vaivan tai kasvukipujen seurauksena tulemme varmasti siunatuiksi Jumalan sanan äärellä.

Saarnasarjan ensimmäinen teksti rakentuu Johanneksen ilmestyskirjan toiseksi viimeisen luvun (Ilm. 21) varaan sekä siellä täällä evankeliumeissa (Joh. 3:29; Mark. 2:19; Matt. 9:15; Luuk. 5:34) ja kirjeissä (2. Kor. 11:2-4; Ef. 5:25, 28, 31) toistuvaan vertauskuvaan seurakunnasta Kristuksen morsiamena ja Kristuksesta sulhasena.

Ilmestyskirjan teksti uudesta Jerusalemista ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää tai tulkita – ellei mennä tekstin yksityiskohtiin, kuten jalokivien luetteloon ja etsitä niille syvempää merkitystä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |