Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Johannes

Minä olen maailman valo

Tämän kerran teksti jatkaa sarjaa Jeesuksen ”minä olen” -julistautumista ja nyt on vuorossa ”minä olen maailman valo {KR38: valkeus}”. Minä olen – eli kreikan ”ego eimi” – on viittaus heprean JHVH -tetragrammiin. Jokainen julistuksista tuo esiin jonkin piirteen Jumalan persoonasta, kuten tässä ”valkeus tai valo”.

Johannes mainitsee ”maailman valo” -julistuksen ensimmäisen kerran evankeliumin kahdeksannessa luvussa. Nimitän tässä ensimmäistä julistautumista ’valon’ teologiseksi julistukseksi. Toisen kerran Jeesus julistautuu valkeudeksi seuraavassa luvussa sokeana syntyneen miehen parantamisen yhteydessä. Sitä nimitän ’valon’ julistukseksi voimassa.

Ensimmäinen julistautuminen

Aloitetaan valon ’teologisesta julistuksesta’. Oli lehtimajajuhlan aika (Joh. 7:10,14) ja Jeesus oli lähtenyt hänkin juhlille. Jeesus siis vietti juutalaisen tavan mukaan juhlaa Jerusalemissa. Julistus seuraa tekstissä välittömästi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamista (Joh. …

Lisää...

Keitä he ovat?

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä (1.11) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (2.11). Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivästä on kuitenkin muotoutunut ensisijaisesti vainajien muistopäivä, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös eläville.

Puhuttelusana ’pyhä’ ei viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristukseen uskossa toivonsa pannut Herran oma on pyhä – nyt ja aina, koska hän on uskossa osallinen pyhien yhteydestä. Kristuksessa me saamme puhutella tänäänkin toinen toisiamme pyhinä. Se on valtava arvonimi ja etuoikeus. Sen suuruutta kuvaa tämänpäiväinen tekstimme.

Pyhäinpäivä tässä merkityksessä on ennen kaikkea elävien pyhien ilojuhla. Ja elävien juhla se on siinäkin merkityksessä, että Herra Jeesus Kristus on ostanut suurimmalla mahdollisella hinnalla jokaisen nimeään tunnustavan pyhän kuoleman valtakunnasta ja tuonut hänet elämän valtakuntaan. …

Lisää...

Kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus

Joulukuun 27. päivä on vanhan ajan lopulta saakka omistettu apostoli Johannekselle, joka kirkon perinteessä on samastettu neljännen evankeliumin kirjoittajaan. Johanneksen päivän sijoittaminen joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan – ’logos’ .- lihaksituloa.

Evankeliumissaan ja kirjeissään Johannes korostaa Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Jumalan rakkaudella on kaksi suuntaa.

Ensinnäkin Jumalan rakkaus on tullut ilmi Jeesuksen syntymässä. Siinä, että Jumalan Poika – enkeliä ylempi – alensi itsensä ja otti ihmisen muodon. Tämä uhraus puhuu vahvaa kieltä Jumalan rakkauden suuruudesta. Mistäpä me Jumalan rakkauden tuntisimme ellemme hänen teoistaan.

Toiseksi Jumalan rakkaus ulottuu paitsi pelastushistoriassa Jumalalta ihmiselle, myös ihmiseltä toiselle. Jumalan rakkaus velvoittaa kristityt rakastamaan toisiaan. Seurakunnan ajassa me ihmiset olemme kädet ja jalat Kristuksen ruumiissa. Eihän voi olla niin, että Kristuksen ruumis olisi meidän ajassamme …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |