Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Jumala

Ystäviä

Ystävänpäivä on kansainvälinen juhlapäivä, jota vietetään 14. helmikuuta. Tänäkin vuonna ystävänpäivä yllätti minut kuin varkain, joten ystävien muistaminen jäi taas kerran…

Valentiinin vaaleanpunaista rakkautta… (Kuva Jill Wellington Pixabaystä)

No, onneksi ystävät ovat ystäviä ja he tuntevat minut. He osaavat odottaa minun sivuuttavan juhlan, koska en tyypillisesti lähettele kortteja ja kuponkia muutenkaan juhla-aikaan.

Kuin jatkoksi unohdukselleni, kirjoitan aiheesta vasta nyt useampi päivä ystävänpäivän jälkeen. No, syynä ei ole unohdus, vaan ihan alkuviikon aikataulujen muuttuminen ensin raideliikenteen lakon ja sen jälkeen VR:n peruttua seuraavankin päivän junat. Mutta se siitä. Palataan siis hetki ajassa taaksepäin ja lähdetään liikkeelle ystävänpäivästä.

Ystävänpäiväperinne

Suomessa ystävänpäiväjuhla on melko nuori eikä sen viettoon liity juuri vakiintuneita tapoja. Juhla hakee yhä muotoaan, vaikka se on ollut kalenterissa virallisena …

Lisää...

Lain merkityksestä

Laki ja usko ovat kumpikin sangen selkeiltä käsitteitä toisistaan erillään, mutta kun nämä kaksi termiä tuodaan ’saman pöydän’ ääreen, muuttuu tulkinta monta kertaa vaikeammaksi.

Laki on mittari ja ohjenuora – ei ratkaisu eikä apu. (Kuva Felix Wolf Pixabaystä)

Toisaalla on kiusaus ajatella, että laki kuuluu vanhaan liittoon ja usko taas uuteen liittoon. Mutta eikö juuri Jeesus sanonut:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17)

Mikä sitten on lain asema uudessa liitossa? – En osaa sitä tyhjentävästi selittää, mutta uskon, että yllä lainatut Galatalaiskirjeen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Tulevaisuus takana

Luin taannoin artikkelin, jossa viitattiin Chilen Andien korkeilla laaksoilla asuvaan amerikkalaisintiaanien yhteisöön nimeltä Aymara.

Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta aika? (Kuva Markus Kammermann Pixabaystä)

Artikkelissa puhuttiin ihmisen tavasta käsittää aikaa ja siitä, miten se puolestaan vaikuttaa ihmisen tapaan toimia arjessa.

Esimerkkinä käytettiin mainitsemaani yhteisöä. Heidän aikakäsityksensä on käänteinen meille tuttuun länsimaiseen aikakäsitykseen nähden. He mallintavat ajan samaan tapaan kuin mekin jatkumoksi menneen ja tulevan välillä, mutta katsovat sitä eri suunnasta.

Aikakäsityksistä

Aikakäsitys on kulttuurisidonnainen tekijä. Monesti emme sitä tule edes ajatelleeksi, koska käsitämme ajan yhdellä tavalla ja kuvittelemme sen olevan sama kaikille. Kulttuurien ja yhteiskuntien välillä on monenlaisia aikakäsityksiä, ja ne vaikuttavat siihen, miten ihmiset hahmottavat aikaa, kuluttavat sitä, suunnittelevat tulevaisuutta tai katsovat menneisyyttä.

Tämä tuottaa ongelmia jopa …

Lisää...

Minä, sinä, hän, me, te, he

Olen viime aikoina puhunut paljon Jumalan kohtaamisesta ja ”jumalan kuvista” ja hänen kohtaamisestaan kasvoista kasvoihin. Tänään jatkan taas samaa teemaa, mutta pienen askeleen eteenpäin ja vähän eri näkökulmasta.

Kirjoitan, kirjoitan, … (Image by StartupStockPhotos from Pixabay)

Onhan niin, että eri ihmisille yksi esimerkki avaa toista ja toinen toista. Kuuntelepa tätä, kun siteeraan pienen kappaleen Ilmestyskirjaa.

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20)

Nyt me avaamme tuon oven Herralle Jeesukselle ja hän astuu sisään sydämen majaan. Ehkä ovella vielä katselemme häntä kuin kysyen, että kuka sinä oikein olet ja millä asialla tulit minua tapaamaan?

Päästämme hänet sisään ja käymme …

Lisää...

Kuvia kohtaamassa

Toisessa Mooseksen kirjassa on kymmenen käskyn laki. Tai ehkä on parempi sanoa Mooseksen lain taulut.

Kymmenen käskyä (Image by Mike from Pixabay)

Näin siksi, että tuo kymmenen käskyä on vähän venyvä käsite. Olen aiemminkin siitä kirjoittanut ja rippikoulussakin opettanut, että kymmenen käskyn numerointi ja painotus vaihtelevat eri kirkkoperinteissä, vaikka sisältö on kaikilla sama.

Tänään kirjoitan ajatuksia käskystä numero 1 1/2 sekä sen tarkentavasta toisinnosta liitonkirjasta. Tämä kyseinen käsky sijoittuu meidän kymmenen käskyn laissa ensimmäisen kahden käskyn väliin.

I Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

ja

IIÄlä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä.

Muutamissa muissa kristillisissä perinteissä tämä kohta siteerattu käsky on järjestyksessä toinen käsky. Meidän perinteessämme se jätetty pois …

Lisää...

Kristuksen armossa ja tuntemisessa

Monelle, varsinkin näin kesäpäivinä, on varsin vaivalloista kaivaa Raamattu esiin ja tutkia sitä.

Jumalan suuruuden voi nähdä näinkin… (Kuva Stefan Keller Pixabaystä)

Toisaalta monet Raamatun luvut ja kirjat tuntuvat käsittämättömiltä ja vaikeatajuisilta toki sadepäivinäkin. Niitä monesti lukee kuin vanhoja jo tutuksi käyneitä kohtia. Raamattu tuntuu siis myös sadepäivänä olevan maailman vaikein kirja avata ja ymmärtää…

Tämä on totta erityisesti silloin, kun sen voisi avata kuin oven tuntemattomaan. Tällä tarkoitan sen avaamista ilman, että etsisin sieltä apua tai lohtua itselle tai toisille.

Kuinka paljon hedelmällisempää on avata pyhä kirja vain kohdatakseen Suuren Kirjailijan sen takana. Se on kuin kävisit sisään Taivasten valtakuntaan mystisestä ovesta. Niin erityisen vaikeaa tällainen avoin kohtaaminen tekstissä Jumalan kanssa on, että tällaiselle lukemiselle on keksitty ihan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , , |

Rukouksen ytimessä

Näin viikon lopulla ajattelin jakaa muutaman ajatuksen rukouksesta. En usko, että sanon mitään varsinaisesti uutta. Sanailen ajatuksia lähinnä itselleni muistutukseksi rukouksen käytännön olemuksesta.

Tämä kuva synnyttää meissä mielikuvan rukouksesta, vaikka rukous voi tapahtua meissä jatkuvasti myös arjen askareissa. (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Rukous on jokapäiväistä – siis arkista, mutta silti samaan aikaan pyhää – eli Jumalalle erotettua. Siinä on järjenvastaisuus, että ymmärrämme Jumalan kohtaamisen erityiseksi ja pyhäksi, mitä se onkin, mutta samaan aikaan Jumalan kohtaamisen tulee olla arkisista arkisinta siinä, että kohtaaminen kattaa koko elämämme ja sen kaikki hetket. Se on kuin eläisit kuninkaan hovissa. Olet jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa, mutta silti olet yhteydessä pyhään ja Kaikkivaltiaaseen, mikä tekee tilanteesta juhlaakin arvokkaamman.

Ehkä suurin mysteeri meille on se, että Jumala …

Lisää...