Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Kristus

Stadionin loppusuoralla

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivä on muotoutunut ensisijaisesti vainajien muistopäiväksi, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös meille eläville.

Stadionilla, loppusuoralla… (Image by Sebastian from Pixabay)

Puhuttelusana ’pyhä’ ei viittaa vain kuolleisiin. Pyhä tarkoittaa tässä kontekstissa Jumalalle erotettua – jotain, mikä kuuluu hänelle. On helppo muistaa tämä merkitys etenkin järvisuomessa, jossa varmasti yksi yleisimpiä järvennimiä on Pyhäjärvi. Sen lisäksi on pyhiä salmia, tuntureita ja jokia. Asia, mikä näitä kaikkia ’pyhiä’ paikkoja yhdistää, on se, että ne erottavat.

Sana pyhä ei viittaa siihen, että menneet sukupolvet olisivat ymmärtäneet omistaa nämä paikat Jumalalle tai he olisivat pyhittäneet ne …

Lisää...

Varjoja, varjoja…

Kuluneilla viikoilla olen matkustanut melkoisesti paikasta toiseen tavatakseni ihmisiä siellä täällä. Matkustan mieluusti julkisilla kulkuvälineillä ja lyhyet siirtymät kuljen joko jalkaisin tai kaupunkipyörällä. Välillä on pimeä, välillä sataa, mutta on niitä aurinkoisiakin hetkiä. Kaikki säät kelpaavat ja ovat yhtä tervetulleita.

Varjoja, varjoja… (Kuva Luca Finardi Pixabaystä)

Yhtenä päivänä kävellessäni aamuauringossa joen vartta huomasin varjoni kävelytiellä. Se on uskollinen tosi ystävä. Sen ääriviivat olivat varsin selkeät, joten saatoin tunnistaa varjosta helposti itseni. Kyseessä on toki vain valon iloinen leikki, jolle kehoni antaa ääret, mutta silti kuva tiessä oli kuin olisin katsonut todellista kuvajaistani seuraamassa minua varjojen salatussa maailmassa.

Aikaa ei ollut pitkään aamukävelyyn, joten käännyin takaisin majapaikkaa kohti ja niin tuo sama harmaan musta siluetti vuorostaan johti minua kulkien aina …

Lisää...

Logos-elementti

Johanneksen evankeliumi aloittaa kerronnan kauempaa kuin muut Uuden testamentin evankeliumit.

Hihnassa olen, mutta rajoittaako se vai avaako se mahdollisuuksia? (Kuva Claudia_Letz Pixabaystä)

Markus aloitti Johannes Kastajasta, Matteus ja Luukas puolestaan jäljittivät Jeesuksen juuret sukuluetteloiden kautta ihmissuvun syntyyn. Johannes jäljitti Jeesuksen lähtökohdat ikuisuuteen – se on aikaan ennen aikaa ja aina sen ulkopuolella. Evankeliumin alku kuuluu näin:

”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. ” (Joh. 1:1-5)

Tällä valinnalla Johannes painotti Jeesuksen jumalallista alkuperää ja jumaluutta. Johannes käytti Jeesuksesta termiä …

Lisää...

Elämän uhraaminen

Muistatko kertomuksen myrkkykäärmeistä erämaassa, jotka vaivasivat Israelin kansaa, kun he jälleen kerran napisivat Jumalalle? Kun kansa katui, Jumala antoi heille pelastuksen pronssikäärmeen muodossa:

Mooseksen vaskikäärme. (Kuva CCXpistiavos Pixabaystä)

”Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.” (4. Moos. 21:9)

Pronssikäärme oli tuolloin kansalle elämän ja Herran lupaukseen uskomisen symboli. Vuosisatojen kuluttua pronssiselle käärmeelle tapahtui kuitenkin jotain hämmästyttävää, mistä Raamattu kertoo meille jotain kuningas Hiskian ajalta:

”Hän [Hiskia] hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi.” (2. Kun 18:4)

Kansa oli kääntynyt pois Herrasta ja uhrasi mieluummin tälle …

Lisää...

Ajatuksia kuuliaisuudesta

Seuraava psalmin tekstin alku kuulostaanee tutulta. On mahdollista, että psalmi 40 on sinulle jo entuudestaan tuttu, mutta ehkäpä olet lukenut tekstin Heprealaiskirjeestä, jossa sen kirjoittaja siteeraa psalmia (Hepr. 10:5-10).

Äärimmäinen kuva kuuliaisuudesta. (Kuva Hands off my tags! Michael Gaida Pixabaystä)

Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä, mutta sinä teit minulle kuulevat korvat. Siksi minä sanoin: ’Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.’ Minä julistan sinun vanhurskauttasi temppeliin kokoontuneelle kansalle, en lakkaa siitä puhumasta. Herra, sinä tiedät sen! Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi. En ole salannut juhlakansalta, kuinka hyvä ja …

Lisää...

Mä sulle rauhaa toivotan!

Muistan lapsuudesta, että paikallisen seurakunnan hengelliset tilaisuudet alkoivat poikkeuksetta Jumalan rauhan toivotuksella muodossa ”Jumalan rauhaa”, johon seurakunta vastasi hartaasti ”rauhaa”.

Kättely on yksi tapa tervehtiä. (Kuva Alexa Pixabaystä)

Pienen lapsen näkökulmasta tuo ’tapa’ vaikutti erikoiselta – etenkin, kun kaikkialla muualla tervehdittiin toisin… Sittemmin eri seurakuntakulttuureissa olen havainnut pientä vaihtelua tervehdyskäytännöissä. Jotkut sanotaan ”rauhan tervehdys”, toiset ”Jumalan terve”, ”armoa ja rauhaa”, jne. Itselläni oli joskus tapana tervehtiä seurakuntaa hieman herätellen sanoin ”rauhan morjens”, mutta nykyään parhaalta tervehdykseltä suussani maistuu mukailtu sitaatti Paavalin kirjeistä eli

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teidän kanssanne”.

Tervehdyksiä

Ensimmäisen kristillisen pääsiäisen aikaan, kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi omilleen, hän kohtasi opetuslapset rauhan …

Lisää...

Kristus teissä, kirkkauden toivo

Päivittäin kohtaamme ’suuria pieniä’ yllättäviä haasteita, mitä emme osanneet ennakoida.

Mausteet hukassa? Mistä hyllyjäni täydennän? (Kuva Jean-Louis SERVAIS Pixabaystä)

Milloin pitää mahduttaa jokin pieni ylimääräinen meno aikatauluihin, milloin ruokakaapista puuttuu se yksi aineosa, jonka ruoanlaitossa ehdottomasti tarvitsen… Säilykepurkki pitää saada auki, suihkutilan lamppu paloi, päätä särkee, jne.

Näissä tilanteissa en aloita ’hifistelemään’, vaan ratkaisuksi kelpaa se lähin saatavilla oleva. Jos suihkutilan lamppua ei nyt ole kaapissa valmiina, taskulamppu tai kännykkä saa kelvata tilapäisesti. Jos purkinavaajaa ei ole, käytetään jotain muuta. Ja aikatauluhaasteissa etsitään se helpoin tapa nipistää tarvittavat minuutit – ei siinä strategiaa aleta laatimaan. Kun ruoka-aine puuttuu, se haetaan kulman takaa lähikaupasta eikä ajeta automarkettiin, mistä saa edullisemmin tai parempaa laatua.

Ymmärtänet pointin, kun näin totean, että kovin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |