Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kuningas

”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”

[Tämä on pitkäperjantain illan saarna, joka ’jatkui’ loppuhuipentumaan sunnuntain ylösnousemusjuhlassa.]

Getseman puutarha (Image by Kristine Matheson from Pixabay)

Pitkäperjantain evankeliumiteksti (Joh. 18:1-19:42) koostuu peräti kahdesta pitkästä luvusta, mikä tietenkin sopii juhlapäivän suomalaiseen nimeen. Pitkä se on, koska tapahtumat on kuvattu varsin tarkasti erityisesti Johanneksen evankeliumissa. Mutta pitkä tuo teksti saa ollakin, koska pääsiäisviikko kirkkovuoden huipennuksena korostaa uskomme todellista pääkohtaa.

Välillä tuntuu siltä, että kirkoissa olemme kadottaneet sen kirkkaan ytimen, joka uskollamme on. On kuin kulkisimme pimeässä metsässä ja tuikkisimme taskulampulla satunnaisesti sinne tänne ja sitten ihmettelemme, miksi kompastumme ja eksymme tuon tuostakin. Puhumme ties miestä ja parannamme maailmaa, mikä ei ole pahasta – paitsi jos oleellisin jää syrjään sen tähden. Jos valo olisi kohdistunut sinne, …

Lisää...

Kuninkaan lupaus

Kuninkaan valtaistuin (Kuva jacqueline macou Pixabaystä)

En tiedä oletko sinä koskaan törmännyt sellaiseen ilmiöön, mitä nimitän passiiviseksi ilmapiiriksi. Se näkyy haluttomuutena vaikuttaa yhteisiin asioihin ja ylipäätään ottaa kantaa mihinkään, mikä ei suoranaisesti vaikuta omaan elämään.

Tämä ’haluttomuus vaikuttaa’ on sellaista hiljaista valitusta, johon mystisesti yhdistyy epäsuora hyväksyminen, kun ’tarpeetonta’ kannanottoa pidetään lähes häpeällisenä tekona.

On paljon tilanteita, joissa tämä passiivinen hyväksyminen on paikallaan, mutta sillä on myös nurja puolensa. Haluttomuus oman mielipiteen ilmaisemiseen tekee henkilöstä aina hiljaisen hyväksyjän. Kärjistäen voisi sanoa, että haluttomuus estää tai ilmiantaa rikos tekee silminnäkijästä rikoksen hiljaisen hyväksyjän. Sama koskee tilannetta, jossa lähimmäinen tarvitsee apua, mutta valitsen kävellä ohi ja ajattelen, että kyllä viranomaiset hoitavat. Nämä passiivisen hyväksymisen väärinkäytön tilanteet ovat elävässä elämässä onneksi sangen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Sinäkö se olet?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti oheisen tutun jakeen tutkielmansa päätteeksi, jossa hän on kuvaa Kristusta ainutkertaiseksi ylipapiksi.

Palatseja ja valtaistuinsaleja. (Kuva Adam Derewecki Pixabaystä)

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. (Hepr. 4:16)

Kirjoittaja kehottaa painokkaasti meitä lähestymään Herraa siitä huolimatta, että hän on ehkä asemallisesti katsoen ylhäinen ja siksi mielestämme vaikeasti lähestyttävä.

Arvovaltaiset ja etäiset

Ja näin se on meidän maailmassamme. Olin aikoinaan majoittuneena samassa korttelissa – jopa viereisessä hotellissa – Yhdysvaltain silloisen presidentin George W. Bushin kanssa. Ja siellä kuulkaa vilisi silmäätekeviä virkamiehiä kuin myös raskaasti aseistettuja turvamiehiä. Ei ollut puhettakaan, että olisin kävellyt presidentin hotelliin tapaamaan häntä ja vaihtamaan kuulumisia ’naapurien’ kesken.

Samoin olen istunut …

Lisää...

Kristuksen kuninkuus

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on Suomessa kutsutaan Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Tosiasiassa nimi ei olisi synkkä eikä negatiivinen, ellei tuomio-sanaa käytettäisi kielessämme myös rangaistuksen synonyymina. Jostain syystä puhekielessä puhutaan tuomion eikä rangaistuksen suorittamisesta tai täytäntöönpanosta, kun puhutaan esimerkiksi vankeusrangaistuksesta.

Kristus tuomari, Fernando Gallego, 1480.

Ajatus tuomiosta juhlapyhän nimessä ei viittaa ensisijaisesti rangaistukseen, vaan oikeudenkäyntiin. Kyse oikeudenkäynnissä on oikeudesta – ei rangaistuksen langettamisesta. Oikeudenkäynnissä ei saa unohtaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Ja sitä tuomio on Kristuksessa häneen luottamuksensa laittaneilla – saamme nauttia vapauttavasta tuomiosta, koska Kristus on kärsinyt rangaistuksen meidän tähtemme.

Vanha katolisen kirkon perinne käyttää tuomiosunnuntaista nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Metodistikirkon traditiossa tuomiosunnuntain nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Juhlan nimi on ” …

Lisää...

Uskon, en, tahtoisin kyllä

Monelle pienelle pojalle ja tytölle YLE:n toimittama Pikku Kakkonen on ollut arki-illan tai -aamun ehdoton kohokohta. Ensimmäinen pikkukakkonen lähetettiin vuonna 1977 tammikuun 11. päivänä. Olin silloin 6-vuotias.

Naaman peseytyy Jordanissa.

Lapsuudessani Pikku Kakkonen lähetettiin vain iltaisin. Sen viimeisenä ohjelmana tuli iltasatu Lasse ’satusetä’ Pöystin kertomana. Se oli yhdessä Nalle Luppakorvan kanssa ehdoton suosikkini. Satusetä yksinkertoisesti kertoi iltasadun ilman rekvisiittaa tai muita audiovisuaalisia tehosteita. Ohjelma kuitenkin toimi erinomaisesti, koska Pöysti oli loistava tarinankertoja, joka ei vain lukenut tarinaa, vaan eli sen mukana koko olemuksellaan.

Nykyään iltasadun kaltaisia ohjelmia ei juuri enää ole. Ne on korvattu animaatioilla ja elokuvilla. Se on harmi, koska kerrottu tarina kehittää lapsen mielikuvitusta enemmän kuin valmiiksi kuvitettu animaatio. Onneksi kirjat ovat edelleen olemassa – mikä onkaan parempaa …

Lisää...

Talita kuum!

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on luterilaisessa Suomessa kutsuttu vuodesta 1958 alkaen Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Katolisen kirkon perinne puhuu tuomiosunnuntain sijaan ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaista”. Samoin metodistikirkon traditiossa tämän pyhän nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Se on ”Reign of Christ” eli ”Kristuksen hallintavallalle” omistettu sunnuntai.

Jairoksen tytär saa elämän.

Puhutaan sitten kuninkuudesta tai hallintavallasta, monen sielunmaisemaan piirtyy kuva kuninkaan valtaistuinsalista tai hallitsijasta valtaistuimellaan. Hallitsijaan ja kuninkuuteen liittyy ajatus hallintavallasta, joka on kuninkaan valtaa, sillä hänellä on voima ja oikeus toimeenpanna asioita, joihin ei rivikansalaisella ole valtaa eikä oikeutta.

Kansalaisen näkökulmasta hänen oma elämänsä on enemmän tai vähemmän alamainen kuninkaansa hallintavallalle. Kansalaisen kuuliaisuus kuuluu esivallalle – kuninkaalle. Se on kuninkaan oikeus. Kuninkaan velvollisuus …

Lisää...

Joulun ylistykseen

Joulun vietto alkaa Suomessa yleensä jo aattoiltana. Aatosta on ehkä lahjaperinteen myötä tullut sekulaarissa juhlinnassa juhlan suurin päivä. Kristillisessä perinteessä joulukuun 25. päivä on kuitenkin varsinainen joulupäivä.

Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä. Suomen kielen sana joulu ja juhla ovat skandinaavisia lainasanoja. Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla (’yule’), Suomessa vanha vuodenvaihteenjuhla kekri.

On totta, ettei jouluaatto tai joulupäivä ole kummatkaan Vapahtajamme ’todellisia’ syntymäpäivä, jos ajattelemme sitä syntymän vuosipäivänä. Yhtä naivia kuin hylätä joulun juhlinta sitä varten, että se ei ole Herramme syntymän vuosipäivä, on ajatella syntymäpäiviä vietetyn aina niin kuin me niitä nykyään vietämme. Nykymuotoisia syntymäpäiviä on Suomessakin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |