Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: läsnäolo

Taivaallisen Ohjastajan matkassa

Kun lähdemme matkalle, meillä on yleensä määränpää, jota kohti kuljemme. Jokainen, joka on ollut lasten kanssa matkalla samassa autossa, on usein kuullut kysymyksen: Koska ollaan perillä? Matka tuntuu pitkältä ja ajoittain myös ehkä kovin tylsältäkin. Varsinkin jos matkan määränpää on joku tosi kiva paikka, kärsivällisyyttä itse matkan tekemiseen ei tunnu riittävän.

Samoin voi käydä myös meille uskoville elämän matkaa tehdessä yhdessä Kristuksen kanssa. Kun tiedämme määränpään minne olemme matkalla tai kun Jumala antaa meille näyn tulevaisuudessa olevasta tehtävästämme Hänen valtakunnassaan, mekin voimme odottamaan perillepääsyä matkasta nauttimisen sijaan. Unohdamme kokonaan matkan tekemisen tärkeyden. Matkalla me saamme tarpeellisia eväitä tulevaa varten ja saamme aina välillä pysähtyä nauttimaan Kaikkivaltiaan Luojamme luomasta kauneudesta. Pysähtyessämme myös muistamme sen, kenen asioilla liikumme ja kuka ohjastaakaan autoamme. Emmehän täysin tiedä, miltä perillä …

Lisää...

Pyhä Henki – Herra ja eläväksi tekijä

Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisviikon sapatin jälkeen. Juutalaisessa juhlaperinteessä se on sadonkorjuun ja ensihedelmän juhla, jota kutsuttiin myös viikkojuhlaksi (5. Moos. 16:9-12). Suomen kieleen sana helluntai on tullut ruotsin kielen sanoista helig dag, pyhä päivä.

Kristityille helluntai on seurakunnan syntymäjuhla sekä Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu juhlapäivä. Se seuraa kymmenen päivää helatorstain – Jeesuksen taivaaseenastumisen juhlan – jälkeen. Helluntai on vastaus Jeesuksen lupaukseen, jonka hän jätti opetuslapsille juuri ennen taivaaseen astumista.

”Te olette tämän todistajat. Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta.” (Luuk. 24:48-49)

Opetuslapset odottivat kymmenen päivää Jeesuksen lupauksen täyttymistä. Opetuslasten oli määrä odottaa, mutta päinvastoin kuin me, he eivät tienneet odotusajan pituutta. Aika ei kuulosta pitkältä, mutta muistanet varmaan, …

Lisää...

Läsnäolosi ravitsemat

Reilut parikymmentä vuotta olen ollut aktiivinen kuntourheilija. Vaikka tavoitteellinen kilpailu on iän myötä jäänyt, rakastan yhä viettää aikaa juosten poluilla. Lenkillä kuluu helposti tunti tai pari, mutta kun loma-aikaan luonto vetää puoleensa, sitä voi vaellusreiteillä juosta paljon pidempiäkin etappeja.

Pidemmillä matkoilla oppii tuntemaan, miten tärkeää levon lisäksi on ravita itsensä oikein. Milloin ravitsen itseäni jaksamaan muutaman tunnin pidempään, milloin taas palautuakseni rasituksesta. Ei ole samantekevää, miten, millä ja milloin itseäni ravitsen.

Miten itseäsi ravitset?

Samat ravitsemisperiaatteet pätevät myös hengelliseen hyvinvointiin. Ei ole hengellisesti samantekevää miten, milloin ja millä tulen ravituksi. Daavidin psalmirukouksen 17 viimeinen jae kiteyttää hengellisen elämän ravitsemusterapeutin ohjeen yhteen jakeeseen. Se vastaa kysymyksiin miten, millä ja milloin.

”Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun …

Lisää...

Sen päivän jälkeen

Paaston ajan neljäs sunnuntai on ajatukseltaan levähdyspaikka, virvoittava keidas paastonajan erämaavaelluksella. Toinen nimitys tälle sunnuntaille on kirkkoperinteessä leipäsunnuntai, koska päivän tekstit puhuvat ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Päivän psalmilause kuuluukin:

”Kaikki katsovat odottaen sinuun,ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.” (Ps. 145: 15-16)

Nämä psalmin sanat johdattavat meidät samaan aihepiiriin, jota käsittelen kirkkokuntamme käyttämän kirkkotekstiperinteen mukaisen Joosuan kirjan tekstin (Joos. 5:9-12) näkökulmasta. Jos katsomme kansan tilannetta – mistä se tulee ja minne se menee, pääsemme paremmin kiinni tekstin kantavaan sanomaan.

Joosuan tekstiin

Joosuan kirjan viides luku on taitekohta Israelin luvatun maan valloittamisen historiassa. Se on päätepiste erämaavaellukselle. Samalla se on alku elämälle luvatussa maassa. Kansan on aika tarttua liitonlupaukseen. Tähän asti he ovat kulkeneet odotuksessa, nyt …

Lisää...

Jumalan ja ihmisen koti

Syksyn seurakuntaa käsittelevä saarnasarjassa on edennyt osaan, jossa verrataan seurakuntaa kotiin. Alkuperäinen ajatus oli käsitellä seurakuntaa perheenä, mutta perheteemassa minua alkoi puhutella erityisesti ’paikka’, jonne Jumala on kutsunut perheensä asumaan. Me kutsumme tuota paikkaa kodiksi.

Koti on merkillinen sana, koska vaikka sillä viitataan asuinpaikkaan, asuinpaikka ei kuitenkaan ole ihmiselle vielä koti. On eri asia olla ’asunnoton’ ja ’koditon’. Vaikka ihmisellä on asunto, hän voi kokea olevansa koditon. Samoin asunnottoman ei tarvitse kokea olevansa koditon. Kodittomuus on enemmän tunnetason asia; se on tunne kodin puuttumista, vaikka vakituinen asunto olisikin. Asuinpaikka ei täytä kodin mittaa, jos ihminen ei koe asuntoa omaksi kodikseen.

Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa vietetään vapaa-aikaa ja jossa mahdolliset perheenjäsenet asuvat. Koti on merkillinen käsite siinäkin mielessä, koska vaikka …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |