Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: paimen

Jumalan palvelijan tehtävä ja tarkoitus

Keväällä kirkossamme valmistellaan vuosikonferenssia. Sen yhteydessä piispa lähettää pastorit eteenpäin palvelemaan niillä alueilla, mitkä heille on määrätty.

Hyvä Paimen on esimerkkimme Jumalan palvelijasta. (Kuva Bernhard Riedl Pixabaystä)

Tästä käytännöstämme voi olla montaa mieltä, mutta jotain ainutlaatuisen hyvää siinä on ainakin se, että pastori lähetetään alueelle tai paikkakunnalle palvelemaan sen parhaaksi. Yleensä siellä on toki myös kirkkorakennus ja siellä seurakunta, mutta ajatus Herran palvelijan lähettämisessä on siinä, ettei häntä lähetetä vain rakennuksesta huolehtimaan tai palvelemaan siellä kokoontuvaa seurakuntaa. Hänen tulee miettiä koko kaupungin tai alueen parasta lähettäjänsä Kristuksen Jeesuksen näkökulmasta.

Vierailihan Jeesuskin synagogissa – samoin Paavali, mutta eipä kumpikaan heistä sinne pesää tehnyt. Sanoma oli tarkoitettu kaikille.

Tämän pohdinnan tuloksena luin vanhoja tekstejäni ja huomasin, että kovin ovat vuodet muuttaneet …

Lisää...

Sielunvartija

Otsikko ’sielunvartija’ tulee sunnuntain epistolatekstistä Pietarin kirjeestä.

Lampaita, otapa opiksi niiltä! (Image by Tom from Pixabay)

Tosin tuo termi on peräisin englanninkielisistä käännöksistä. Suomalainen käännös ei silti poikkea ajatukseltaan. Siinä vartija on sanoitettu mielestäni jopa paremmin sopimaan tämän päivän evankeliumitekstiin (Joh. 10:1-10), jossa puhutaan lampaista, paimenesta, laitumesta ja portista. Tuo jae kuuluu näin:

Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” (1. Piet. 2:25)

Johanneksen evankeliumin teksti paimenesta, lampaista ja laitumesta on ehkä entuudestaan tuttu. Joitain vuosia sitten kirjoitin ’Ego Eimi’ -nimisen kirjasen, jossa käsittelin kauniiden kuvien lomassa Johanneksen evankeliumin seitsemää ”ego eimi” eli ”minä olen” lausumaa. Tässä tekstissä niistä on yksi: ”Minä olen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Paimenruokaa?

Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa Pietari keskustelee Jeesuksen kanssa siitä, mitä Pietarille merkitsi Jeesuksen rakastaminen (Joh. 21:15-19). Muistanet tämän keskustelun.

Katsopas, paimen, miten ja mitä lampaat syövät! (Kuva Suanpa, Pixabay)

Siinä Jeesus kysyy kolmasti Pietarin rakkautta. Jeesus korostaa, että tosi rakkaus on enemmän kuin kauniita sanoja tai lupaus. Rakkaus elää rakkauden kohteelle ja hänen parhaakseen. Sen tähden Jeesus antaa ’tehtävän’ Pietarin jokaiseen rakkauden tunnustukseen.

En siis usko Jeesuksen epäilleen Pietarin vilpitöntä halua rakastaa, vaikka hän kysyi sitä kolmasti. Joku onsanonut, että koska Pietari kielsi Herran kolmasti, hänen tuli samoin tunnustaa rakkautensa kolmasti. Tämä saattoi ollavahvistus Pietarille itselleen, mutta muutoin llainen sana sanasta matematiikka ei kuulosta Jumalan tapaiselta.

Itse tulkitsen Jeesuksen dialogissa antaneen Pietarille mission. Lisäksi hän muistutti …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Lampaita Isän oomme kaikki

Näin joulun alla sitä kuulee lapsuudesta jo tutuksi tulleita jouluajan rallatuksia, joista yksi erikoisempia lienee ”Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki” eli samma på svenska ”Morsgrisar är vi allihopa, allihopa, allihopa.

Ei porsas, vaan lammas. (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Vasta näin aikuisiällä pysähdyin miettimään, että mikä lienee tämän laulun sanoma ja miten sanat liittyvät jouluperinteeseen? Viittaako porsas kenties joulukinkkuun, josta Juice Leskinen taituroi hänkin jouluisen laulun ”Sika”? Viittaus kinkkuun tekisi tästä lastenlaulusta tosin aika arveluttavan… No, ehkä siinä viitataan vain pienten lasten iloon, kun he temmeltävät ja sotkevat joulupöydän ympärillä kuin pienet porsaat karsinassa.

Toki ymmärrän, ettei lauluilla tarvitse olla syvää sanomaa. Toki jouluilo nousee siitäkin, kun …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , , |

Yhdessä eksyneet

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä…” (Ps. 23:1-2)

Norjalaisia lampaita laiduntamassa.

Tällä tavoin alkaa Daavidin tuttu paimenpsalmi, johon on varsin helppo samaistua. Ja niin teemmekin. Herramme Jeesus on hyvä paimenemme sanan koko merkityksessä.

Entä keitä me tässä psalmin maalamassa vertauskuvassa olemme? Annetaanpa erään myöhemmän psalmistin jatkaa kuvan piirtämistä eteenpäin.

”Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” (Ps. 100:3)

Psalmisti muistuttaa paimenemme erityisyydestä tunnustamalla hänet Jumalaksi. Samalla hän identifioi meidät lampaiksi. Ja hänen laitumellaan me olemme kaikki – koko Herran kansa yhdessä.

Siellä saamme käyskennellä paimenen johdolla hänen laitumellaan. Oletko tullut ajatelleeksi, …

Lisää...

Paimeneni

Jouluajan mielikuviin asettuvat niin lampaat kedolla kuin paimenkin. Täten tekstini Jeesuksen lammastarha allegoriasta (Joh. 10:1-5) ja hyvästä paimenesta (Joh. 10:11-18) sopivat mitä parhaimmin myös joulun ajan tunnelmiin.

Hyvä paimen -onnittelukortin etusivu.

Jeesuksen allegoriat lammastarhasta ja hyvästä paimenesta palauttavat mieleeni muistikuvat lapsuudesta: hyvät muistot pyhäkoulusta ja kiiltokuvista, joissa Jeesus seisoi paimensauva kädessä. Rakkain muistoni liittyy huoneeni seinälle ripustettuun tauluun, jossa lempeän oloinen Jeesus seisoi karitsa sylissään orjantappurapensaan vieressä. Luetaanpa teksti.

”’Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Jouluevankeliumi heprealaisille

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan kertoo Vapahtajan – kuninkaan – syntymästä tavallisten ihmisten arjessa. Siinä taivaallinen loisto murtautuu rahvaan arkeen.

Jouluevankeliumi on arkinen kertomus ’tytöstä ja pojasta’ tai ’miehestä ja naisesta’, jotka lähtevät matkalle ’verotoimistoon’ kaksin, mutta matkan aikana koittaa vaimon aika synnyttää esikoisensa.

Seimen äärellä (Gerard Van Honthorst)

”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:4-7)

Tämä on maisema, johon joulukorttien ja jouluasetelmien tilannekin rakennetaan. Joskus asetelmassa ovat mukana paimenet tai tietäjät, …

Lisää...