Luen tähään alkuun Hilja Aaltosen syysrukouksen, joka julkaistiin hänen viimeisenä syksynään ennen kuolemaansa eräässä lehdessä. Käydään rukoukseen.
”Taivaallinen Isä, anna meidän pian nähdä uusi herätys.
Vanhanaikainen, voimakas herätys, kun ihminen särkyy Jumalan Sanan edessä.
Anna papeillemme elävä herätyksen aika, jolloin pappi ei voi tulla saarnatuoliin,
ennen kuin on päässyt selville: tämä on se Sanoma, jonka kanssa minun pitää
tänä päivänä palvella Jumalaani!
Anna vastuuntunto työntekijöillemme joka kirkossa, että kyyneleet ja nöyrä ylistys
täyttäisivät kirkkomme, turha halleluja-huutelu vaikenisi ja
tilalle tulisi hiljaisuus, jossa taivas pääsee antamaan äänensä.
Siunaa myös Raamattuopiston työtä. Anna jokaisen etsiä oman lähteensä rannalle juottopaikka,
missä ensin saisi itse juoda ja sitten Jumalan ravitsemana lähteä ihmisten keskelle.”
Hiljaisuus..Tässä maailmassa ei äänestä ole pulaa, mitä pitemmälle tekniikka on kehittynyt, sen enemmän myös äänitaso on …
Lisää...