Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: spitaali

Gehasin tie

Edellä käsittelin Toisen kuningasten kirjan 5. luvun alkuosaa otsikolla ”Uskon, en, tahtoisin uskoa”. Silloin puhuin uskosta ja siitä, miten Jumala johdatti syyrialaisen sotapäällikkö Naamanin luokseen (2. Kun 5:1-14). Nyt on luvun loppuosan vuoro. Siinä päähenkilö on Gehasi, Elisan palvelija.

Elisa kieltäytyy ottamasta vastaan Naamanin lahjaa (Jacob deWet)

Ensimmäisessä kertomuksessa Naaman kulki hyvän matkaa Syyriasta pohjoisen Israelin pääkaupunkiin Samariaan, sieltä profeetta Elisan kotiin ja vielä Jordanin rannalle. Kuljettu matka ei silti ollut mitään verrattuna siihen matkaan, jonka hän kulki toivoon ripustautuneen ehkä horjuvankin uskon varassa vieraan kulttuurin ja erilaisten koettelemusten läpi ennen kuin usko muuttui näkemiseksi. Ja miksikö Jumala kuljetti häntä pitkän matkan? Olisihan hän voinut vastata Naamanin pyyntöön lyhyemmän kaavan mukaan.

Matka oli tarpeen, koska Jumala tahtoi …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Uskon, en, tahtoisin kyllä

Monelle pienelle pojalle ja tytölle YLE:n toimittama Pikku Kakkonen on ollut arki-illan tai -aamun ehdoton kohokohta. Ensimmäinen pikkukakkonen lähetettiin vuonna 1977 tammikuun 11. päivänä. Olin silloin 6-vuotias.

Naaman peseytyy Jordanissa.

Lapsuudessani Pikku Kakkonen lähetettiin vain iltaisin. Sen viimeisenä ohjelmana tuli iltasatu Lasse ’satusetä’ Pöystin kertomana. Se oli yhdessä Nalle Luppakorvan kanssa ehdoton suosikkini. Satusetä yksinkertoisesti kertoi iltasadun ilman rekvisiittaa tai muita audiovisuaalisia tehosteita. Ohjelma kuitenkin toimi erinomaisesti, koska Pöysti oli loistava tarinankertoja, joka ei vain lukenut tarinaa, vaan eli sen mukana koko olemuksellaan.

Nykyään iltasadun kaltaisia ohjelmia ei juuri enää ole. Ne on korvattu animaatioilla ja elokuvilla. Se on harmi, koska kerrottu tarina kehittää lapsen mielikuvitusta enemmän kuin valmiiksi kuvitettu animaatio. Onneksi kirjat ovat edelleen olemassa – mikä onkaan parempaa …

Lisää...

Mene rauhassa

Seurakunnan tarkoitus ei ole jäädä Kirkastusvuorelle – Jumalan läsnäoloon – rakentamaan majaa niin kuin opetuslapset aikanaan tahtoivat tehdä (Matt. 17:1-8; Mark. 9:2-9; Luuk. 9:28-36). Opetuslapset laskeutuivat hekin vuorelta seuraavana aamuna Jeesuksen kanssa (Matt. 17:9; Mark 9:10; Luuk. 9:37), missä heitä odottivat väkijoukot ja lukuisat uskonelämän haasteet. Opetuslasten käytännön luottamusta uskossa ei mitattu tai koeteltu Kirkastusvuorella ’ylisanoina’ tai kokemuksena, vaan vuoren juurella arjessa – siellä missä ovat ihmiset ja vaikeudet.

En tiedä oletko pannut merkille, että monen kirkkokunnan perinteessä jumalanpalvelus tai messu päättyy lähetykseen. Lopussa seurakunta lähetetään maailmaan, jokapäiväiseen elämäänsä. He lähtevät ’Jumalan kohtaamisen keitaalta’ virvoittuneina ja voimaantuneina kuin opetuslapset lähtivät Kirkastusvuorelta. Ja opetuslasten tavoin heidänkin on määrä ’tulla alas vuorelta’ ja jatkaa arjen elämää.

Liturgiassa lähettämissanoina käytetään usein jo vuosisatoja käytössä ollutta …

Lisää...