Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tietäjät

Tarkoin varjeltu salaisuus

Tänään puhutaan salaisuuksista – Jumalan salaisuuksista. Puhumme jostain sellaisesta, mitä on salattu vuosisadat – jopa tuhannet, ennen kuin sitä paljastettiin yhdellekään ihmiselle.

Loppiaisen muukalaiset (Image by kalhh from Pixabay)

Ennen sitä puhutaan vähän loppiaisesta, koska se valmistaa meidät kohtaamaan nämä salaisuudet. Mikä siis on loppiainen? Loppiaisen vanha nimi on epifania. Epifania on kreikkaa ja tarkoittaa ”ilmestymistä” tai ”Herran ilmestymistä”. Nykyinen suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulunpyhien loppumista – ei mitään sen syvällisempää. Käytännössä loppiainen mielletään Suomessa paluuna arkeen.

Muttaeipä siinä mitään, edes loppiaisen ’kirkollinen’ merkitys epifania-juhlana, ei ole aivan yksiselitteinen. Idän kirkossa loppiaisena muistetaan Jeesuksen kasteseremoniaa, kun taas protestanttisissa ja katolisessa kirkossa loppiaisen aiheeksi on vakiintunut idän tietäjien vierailu Jeesus-lapsen seimen äärellä. …

Lisää...

Mikään ei kelpaa

Tekstini puhuu ”sukupolvesta”, jolle ei tunnu kelpaavan mikään. Kuulostaako tutulta? Eipä tämä liene aivan uusi asia. Luetaanpa.

Lapsen kaltainen vai ”kuin lapset torilla”? (Kuva Peter Pixabaystä)

”Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.” (Luuk. 7:33-35)

Jeesus vertaa aikansa sukupolvea torilla istuviin lapsiin, mikä kuvaa …

Lisää...

Toivon evankeliumi

Toivo on vahvasti läsnä kirkkovuoden alussa, kun matkaamme adventinajan jouluun. Toivo on erityisesti läsnä loppiaisen juhlassa, kun katsomme Herramme syntymän evankeliumia Matteuksen tekstin mukaan. Matteus katsoo Kristuksen syntymää itämaan tietäjien silmin. Loppiaiseen kuljemme tietäjien mukana tähden johtamana. Ja Betlehemin tähti – jos mikä – viestittä meille toivosta.

Tähden matkassa ’toivon evankeliumiin’. (Kuva Jeff Jacobs Pixabaystä)

Erityisesti toivo on sana, jonka merkitystä kannattaa pohtia syvemmin. Se on eräänlainen ’uskon sana’. Toivo on uskonvarainen näkymä parempaan – katse valoon elämän epävarmuudesta huolimatta. Piispa Desmond Tutu sanoitti sen näin:

Toivo on kyky nähdä, että on olemassa myös valoa huolimatta kaikesta pimeydestä.”

Toivo on myös ihmiselämää suojeleva voima. Niin kauan kuin on jäljellä rahtuakaan toivoa, ihminen jaksaa …

Lisää...

Kristus – Joulun kirkas tähti!

Neljäs adventtisunnuntai on nimeltään ”pyhä adventti” (latinaksi ”Adventus sanctificationis”). Vanhoissa kirkoissa neljäs adventti on omistettu Herramme Jeesuksen äidille, Marialle, kuten on tehty myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämän vuosituhannen alusta alkaen.

Joulun tähti. (Kuva Gerhard G., Pixabay)

Maria muistuttaa joulunvietossa erityisesti äidinrakkaudesta, minkä vuoksi neljättä adventtikynttilää nimitetäänkin rakkauden kynttiläksi. Kun sytytämme viimeisen adventtikynttilän, se muistuttaa Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden valtavasta laadullisesta erosta. Vertaamme Jumalan ja ihmisen rakkautta toisiinsa millä laatukriteerillä tahansa, jää ihmisen rakkaus aina vajaaksi, vaikka sitten puhuisimme jopa äidinrakkauden kaltaisesta kestävästä rakkaudesta.

Neljäs adventtikynttilä muistuttaa aikaisempien kynttilöiden tavoin meitä joulusta valon juhlana. Se on ’viimeinen valo’, jonka me ihmiset sytytämme joulun odotuksen merkiksi. Seuraavan valon sytyttää jouluna itse Jumala, kun hän antaa …

Lisää...

Kultaa, suitsuketta ja mirhaa

Viattomien lasten päivää vietetään useimmissa kristillisissä maissa 28. joulukuuta. Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa kyseisenä päivänä on tapana tehdä piloja muiden maiden aprillipäivän tapaan. Ruotsissa ja Suomessa viattomien lasten päivä oli ennen vuotta 1774 pyhäpäivä (neljäs joulupäivä). Se oli niin sanottu pikkupyhä eli päivä, joka oli niin pyhä ettei saanut tehdä työtä mutta ei niin pyhä että olisi pitänyt viettää sitä uskonnollisen hartaasti.

Viattomien lasten päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten. Luetaanpa kertomus Matteuksen evankeliumista.

He {tietäjät} menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he …

Lisää...