Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: virta

Rakkaus virtaa

Viikko takaperin maanantaina vietettiin ystävän päivää – tai Valentinin päivää. Se on päivä rakkaudelle. Päivä, jota korostaa punaisen sävyt – ei verenpunaisen, vaan vaaleanpunaisen. Vaaleanpunainen on ihana väri. Se ei loukkaa ketään.

Tässä kuvassa rakkaus virtaa. (Andrei Rublevin (1405) ”Pyhä Kolminaisuus”)

Tätä kirjoittaessa Valentinin päivästä ehtinyt kulua jo tovi. Jostain kumman syystä tänä vuonna tuo päivä jäi kummittelemaan mieleeni pidemmäksi aikaa. On ollut aikaa ajatella rakkautta, mitä se nyt tarkoittaakaan.

Näissä pohdinnoissa olen tullut sellaiseen tulokseen, että ihmisten rakkaus on väriltään vaaleanpunaista, kun taas Jumala värittää rakkauden verenpunaisella. Tässä tekstissä yritän vähän avata tätä värieroa.

Lähtökohtaisesti me ihmiset väritämme paperille vaaleanpunaisia sydämiä, jos joku pyytää meitä piirtämään rakkauden. Saman tehtävän edessä Jumalan vuodattaa verenpunaisia pisaroita, joilla hän piirtää sydämen paperiin. …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Virtojen varsilla

Albumilta ”Rautaa ja kettinkiä” lohkesi aikanaan yksi Kirka Babitzinin monista hittikappaleista – tämä nimeltään”Varrella virran”. Sen kertosäkeistö kuvaa tunnelmia veden äärellä varsin kutsuvasti.

Varrella virran, varrella virran
On vesi lämmin, uimaan vaan
Varrella virran”

Kaksoivirranmaa – Eufrat ja Tigris.

On helppo yhtyä kappaleen lämpöisiin tunnelmiin kesäisenä päivänä lomailemassa kauniin joensuiston äärellä. Kauan ennen Kirkaa asuivat ’varrella virran’ myös nykyisen Syyrian ja Irakin alueella sijainneen muinaisen Mesopotamian (’meso’ = ’välissä’ ja ’potamoi’ = ’virrat) eli Kaksoisvirranmaan asukkaat.

Mesopotamia sai nimensä kahden suuren virran Eufratin ja Tigrisin suistossa sijainneen hedelmällisen maan mukaan. Babyloniankin hallintavallan aikaan alue kukoisti vehreänä. Ei ole olenkaan vaikea kuvitella, että kauniina letkeänä päivänä virtojen varsilla saavutti jotain Kirkan laulun tunnelmista.

Varrelta virran virtojen varsille

Psalmin 137 meille …

Lisää...

Elävien kivien virtaa

Se, mitä tänä päivänä me kutsumme ”kristillisyydeksi” tai mitä kutsumme sanoilla ”kirkko” ja ”seurakunta”, on ajan saatossa muotoutunut traditioksi ja jopa instituutioksi. Se näyttäytyy meille hyvässä mielessä juurtuneena ja kestävänä kasvupohjana. Toisesta näkökulmasta katsottuna se näyttäytyy paikalleen pysähtyneenä ja jopa rajaavana rakenteena.

Voisi sanoa, että kristinusko on parissa tuhannessa vuodessa varttunut kypsään ikään ja jättänyt taakseen ’nuoruuden’ hurjat kokeilut, mutta ikävä kyllä monin paikoin myös nuoruuteen liittyvän elinvoimaisuuden. Sama tilanne muuten vallitsi Jeesuksen ajan juutalaisuudessakin. Valtavirta oli vankistanut asemansa, mutta onneksi Jumala herätti silloinkin virran reunamilta elinvoimaisia suuntauksia, jotka pitivät messiastoivoa ja elävää uskoa yllä.

”Tien seuraajat” elävinä kivinä

Ja lähtipä juutalaisuuden juurilta meidänkin ”tiemme” – ”tien seuraajaksi” meitä kristittyjä alkuun kutsuttiin (Ap. t. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |