Tänään pysähdymme pohtimaan, mitä nämä Jeesuksen sanat fariseuksille ja lainopettajille tarkoittavat meille:

Jeesus, syntisten ystävä. (Image by Enrique from Pixabay)

”Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus vastasi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.” (Luuk. 5:30-32)

Ongelma tilanteessa oli, että Jeesus oli vieraana Leevi-nimisen publikaani kotona ja siellä oli vieraina tietty hänen läheisiään, eli ”paljon publikaaneja ja muita vieraita”. Fariseukset nimittivät näitä vieraita sanalla ”syntiset”.

Pienenä sivupolkuna tähän, totean, että oletko koskaan ajatellut tätä Jeesuksen vastausta fariseusten syytöksiin siten, että jos näin ei todella olisi ollut ja olisi yhä, ei Jeesus voisi olla vieras minunkaan kotonani – tuskin voisi vierailla kirkoissammekaan!

Mutta oletko tullut ajatelleeksi asiaa myös siten, ettei Jeesus olisi voinut vierailla sen paremmin näiden fariseusten tai lainoppineiden kodeissakaan? Syntisiä hekin olivat, vaikka he toisin luulivat. Jeesus täten sanoi tämän meille kaikille yhteiseksi perinnöksi:

”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.” (Luuk. 5:31-32).

Jeesuksen sanat haastavat meitä miettimään, millaisena puhtautemme Jumalan silmissä näyttäytyy. Fariseukset uskoivat olevansa ulkoisesti moitteettomia, mutta Jeesus näytti, että todellinen puhtaus ei ole ulkokuorta, vaan sydämen tila. Jumala ei etsi kiiltävää pintaa, vaan sydäntä, joka on avoin, vilpitön ja täynnä hänen rakkauttaan. Katsotaan asiaa muutaman arkisen esimerkin valossa.

Puhdas uuni

Aloitetaan tarinalla puhtaasta uunista. Kuulin tämän tuttavalta – minun uunini ei ole niin puhdas, että tätä minulle olisi voinut tapahtua. Hän kertoi, että hänen vieraansa kehuivat hänen uuninsa kiiltävää puhtautta: ”Se näyttää aivan uudelta!” Hän otti kiitokset vastaan, vaikka tiesi, ettei se ollut ansaittua. Totuus oli, että hänen uuninsa oli puhdas vain siksi, että hän tuskin edes käytti sitä.

Kuinka usein käy samoin hengellisessä elämässämme? On helppoa näyttää ulospäin hyvältä, jos välttelemme vaikeita tilanteita tai pidämme etäisyyttä toisten ongelmiin. Mutta Jumala ei kutsu meitä etsimään ulkoista kiitosta. Hän kutsuu meitä rakastamaan, palvelemaan ja osallistumaan – vaikka se tekisi elämästämme haastavaa ja ”likaista”.

Likainen auto

Vastakohtana edelliselle tulee mieleen tuttavan auto, joka oli niin kurainen, ettei sen alkuperäistä väriä voinut edes nähdä. Kysyin häneltä leikilläni, miksei hän pese sitä koskaan. Hän vastasi nauraen: ”Tiedätkö, ajan tällä joka päivä töihin ja auttamaan ihmisiä – peseminen ei ole listani kärjessä.”

Likainen auto voi olla vertauskuva aktiivisesta, rakastavasta elämästä, joka ei välitä ulkokuoren täydellisyydestä. Hengellinen elämämme voi näyttää ulkoisesti ”likaantuneelta”, kun osallistumme toisten elämän mutkiin ja haasteisiin. Mutta juuri siellä olemme usein kaikkein lähimpänä Jeesuksen sydäntä.

Kirkas puro ja samea vesi

Otetaan vielä esimerkki Suomen luonnosta. Olen kerran jos toisenkin ollut metsässä ja nähnyt kirkkaan puron, jonka vesi solisee kivien lomassa. Tämänkin puron vesi oli niin puhdasta, että sitä pystyi juomaan suoraan. Puron alajuoksulla oli kuitenkin samea lammikko, jonka vesi oli täynnä mutaa ja lehtiä. Sinne tuo puro laski.

Mutta luonnossa on myös tilanteita, joissa kirkkaalta näyttävä vesi voi pettää meidät. Joskus kristallinkirkas lammikko voi olla kirkas vain siksi, että se on niin saastunut, ettei siinä ole enää elämää. Pinnalta se näyttää täydelliseltä, mutta syvemmällä on myrkkyä, joka estää kaiken kasvun.

Eikö tämäkin kuvaa joskus myös ihmisen elämää? Me voimme näyttää ulospäin kiiltävän puhtailta, mutta jos sydämemme on täynnä ylpeyttä, kateutta tai kovuutta, elämä itsessämme ja ympärillämme kuihtuu.

Jumala ei kuitenkaan katso ulkoista pintaa. Hän puhdistaa sydämemme sisältäpäin, kun annamme Pyhän Hengen työskennellä elämässämme. Todellinen puhtaus on sydämessä, joka heijastaa rakkautta, nöyryyttä ja Kristuksen armoa.

Millainen puhtaus on Jumalan silmissä tärkeää?

Kun puhumme puhtaudesta, on tärkeää muistaa, ettei kyse ole täydellisyydestä. Psalmissa 51:12 Daavid rukoilee: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.” Jumala etsii sydäntä, joka on:

• Nöyrä – se tunnustaa oman heikkoutensa ja kaipaa Jumalan armoa.

• Rohkea – se uskaltaa mennä sinne, missä rakkaus vaatii uhrauksia.

• Armollinen – se antaa toisille tilaa muuttua ja kasvaa.

Tällainen sydämen puhtaus ei ole pintakiiltoa, vaan elämää, joka heijastaa Kristuksen rakkautta maailmaan.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse näytti, mitä tämä tarkoittaa. Hän ei karttanut syntisiä tai pidättäytynyt tilanteista, jotka olisivat voineet ”tahrata” hänen maineensa. Hän rakasti niitä, jotka olivat hukassa, ja ojensi kätensä niille, jotka kaikki muut hylkäsivät. Hänen sydämensä puhtaus näkyi siinä, että hän toimi aina rakkaudesta ja totuudesta käsin.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus muistuttaa meitä tästä:

”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin … he ovat jo palkkansa saaneet.” (Matt. 6:5)

Tämä varoittaa meitä etsimästä kiitosta ihmisiltä, mutta samalla rohkaisee, että Jumalan palkinto on jotain paljon suurempaa.

Älkäämme tavoitelko ulkoista kiiltoa. Jumala kutsuu meitä sydämen puhtauteen – siihen, että elämme rakkaudesta ja myötätunnosta käsin, vaikka se veisi meidät vaikeisiin ja sotkuisiin tilanteisiin.

Jumala ei etsi täydellisiä ihmisiä, vaan heitä, jotka haluavat ennen kaikkea rakastaa Jumalaa ja myös lähimmäisiään aidosti – koko sydämestään.