Ystävät kuin yö ja päivä – aurinko ja kuu. (Kuva: AI Gemini)

Hartaustekstit keskittyvät usein niin hengelliseen, että arki unohtuu. Mutta hengellisyys syntyy arjen vuorovaikutuksessa. Tämä teksti olkoon iloinen poikkeus tästä: se löytää hengellisyyden arjen tilanteista.

Kaverukset – kuin yö ja päivä

Vertailkaamme hetki kahta kaverusta. Heidän nimensä ovat Oskari ja Joonas. Oskari odottaa, että häntä palvellaan. Heti herättyään hän miettii: ”Tuoko joku minulle kahvia?” Jos kaupan kassalla on jonoa ja kestää liian kauan, Oskari hermostuu. Jos työpaikalla kollegat eivät pääse samaan rytmiin hänen kanssaan, hän antaa heidän kuulla asiasta. Hän odottaa, että muut mukautuvat hänen tarpeisiinsa ja suunnitelmiinsa. Tämän seurauksena Oskari on harvoin tyytyväinen. Hänen elämänsä keskittyy siihen, mitä hän saa muilta, ja kun odotukset eivät täyty, pettymys kasvaa. Tällainen asenne luo negatiivisen kierteen, jossa tyytymättömyys ja turhautuminen valtaavat mielen.

Joonas sen sijaan arvioi päivänsä onnistumista toisella mittapuulla: ”Ketä voisin auttaa tänään?” Hän tuo vaimolleen kahvin ja kysyy, kuinka hän voi. Hän kiittää kaupan kassahenkilöä ja hymyilee vilpittömästi. Hän jaksaa olla kannustava työpaikallaan, koska ymmärtää, että työyhteisö menestyy vain yhteistyöllä. Joonaksen maailmankuva ei perustu siihen, kuinka paljon hän saa, vaan siihen, kuinka paljon hän voi antaa. Hän ei mieti, mitä menettää antaessaan, vaan mitä iloa ja siunausta hän voi tuoda muille. Illalla hän menee nukkumaan rauhallisin mielin, tietäen, että hänen päivänsä on ollut merkityksellinen.

Kumpaa me muistutamme enemmän, Oskaria vai Joonasta? Vai kenties olemme jotain siltä väliltä? Miten suhtautumisemme vaikuttaa elämäämme ja ihmissuhteisiimme? Voimmeko valita tietoisesti Joonaksen tien ja opetella elämään enemmän toisia palvellen? Tämä ei tarkoita sitä, että unohtaisimme omat tarpeemme, vaan että tasapaino löytyisi: kun annamme, saamme myös itse.

Sama Jeesuksen sanoin ja teoin

Jeesus opetti, että suurin on se, joka palvelee. Hän itse antoi meille esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat ja kuolemalla ristillä kaikkien puolesta. Hän ei vaatinut palveltavaksi tulemista, vaan hän etsi jatkuvasti mahdollisuuksia rakastaa ja auttaa muita.

Jeesuksen elämässä me näemme antamisen ja vastaanottamisen virtaavan vapaana ilman, että hän olisi halunnut koota mitään itselleen. Hän luotti siihen, että Isä pitää huolen hänestä, ja eli elämänsä jakaen rakkautta, anteeksiantoa ja huolenpitoa ympärillään oleville.

Tämä ei ollut raskas taakka, vaan Jeesuksen luonnollinen vapaa valinta elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jeesus ei etsinyt omaa etuaan, vaan hän iloitsi siitä, että hän saattoi täyttää tehtävänsä Isälle ja rakastaa kaikkia ihmisiä ehdoitta.

Meidän valintamme

Samoin mekin voimme oppia antamisen ja vastaanottamisen tasapainon. Kun uskallamme antaa aikaa, huomiota ja apua toisille, saamme itsekin osaksemme enemmän kuin olisimme uskoneet. Jumalan rakkaus ei ole koskaan laskelmoivaa, vaan se virtaa vapaasti, ja kun seuraamme sitä esimerkkiä, löydämme uudenlaista iloa elämäämme.

Mitä jos huomenna aloittaisimme päivän ajatuksella: ”Ketä voisin ilahduttaa tänään?” Ja sen sijaan, että jäisimme odottamaan kiitosta tai vastapalvelusta, antaisimme ilon tulla itsestään.

Voimmeko ottaa tänään askeleen lähemmäs Joonaksen esimerkkiä? Kysykäämme itseltämme: Kenet voisin yllättää iloisesti? Kenelle voisin osoittaa kiitollisuutta? Kenelle voisin olla tukena?

Me rakastamme, koska olemme saaneet vastaanottaa rakkauden, eli niin kuin Johannes kirjoittaa:

”Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19)

Ja kun jaamme rakkautta eteenpäin, mekin tulemme siunatuiksi. Jokainen päivä on mahdollisuus valita toisin ja rakentaa elämää, joka heijastaa Jumalan rakkautta ympärillemme.