Jumalan sana ei ole tarkoitettu vain kuultavaksi, vaan sen on tarkoitus juurtua sydämeemme ja muuttaa meitä. Meidän kannaltamme se vaikein asia – liittyy sanoihin ”muuttaa meitä”.

Kuuntelen oppiakseni elämään. (Image by peter jung from Pixabay)

Vaikeus ei ole siinä, etteikö Jumala kykene meitä muuttamaan eikä siinä, etteikö ihminen muuttuisi. Mikä sitten on vaikeaa? – Ihmisen asenne. Usein ihminen valitsee olevansa muka muuttumatta, mutta tosiasiassa hän ei vain tahdo ottaa muutosta omiin käsiinsä, vaan antaa olosuhteiden (mukaan lukien toiset ihmiset) muuttaa häntä. Hän siis muuttuu mutta suunnatta.

Toisinaan ihminen toki lähtee myös itse muuttumisleikkiin mukaan, mutta sekään ei vielä tarkoita sitä, että hän valitsee suunnan, jonka Jumala hänelle antaa. Siitä huolimatta sinulla ja minulla on aina mahdollisuus antaa mahdollisuus Taivaalliselle ’personal trainerille’, joka kykenisi paitsi ohjeistamaan muutoksen, myös auttamaan siinä.

Tästä syystä Mooses ei kehottanut Israelia vain kuuntelemaan Jumalan säädöksiä, vaan elämään niiden mukaan. Tämä kutsu on avoin myös meille: kuule, opi ja elä.

”Kuulkaa siis, israelilaiset, nyt ne lain käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan. Noudattakaa niitä, niin saatte elää ja voitte ottaa haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa.” (5. Moos. 4:1)

Mutta miten kuulemme Jumalan sanan oikein? Tämä on aiheellinen kysymys. Jeesus vastaa tähän yksinkertaisesti näin:

”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!” (Matt. 13:9)

Kuuleminen on enemmän kuin äänten vastaanottamista – se on sisäistä tarkkaavaisuutta. On mahdollista kuulla sanat, mutta olla kuuntelematta niitä sydämellämme. Otetaan esimerkki. Oli kolme miestä, jotka istuivat terassilla maailmaa parantamassa. Terassia lähestyi kuorma-auto, jonka kuljettaja oli menettänyt ajokkinsa hallinnan. Kauempana seissyt nainen huusi miehille: ”Varokaa, tuo kuorma-auto ajaa ylitsenne!”. Yksi miehistä ei kuullut huutoa, toinen kuuli, mutta ei tehnyt mitään ja kolmas hyppäsi välittömästi syrjään terassilta. Kuka heistä kuuli varoituksen? Kuule, opi, noudata.

Oppiminen vaatii erottelukykyä

Oppiminen ei ole vain tietojen hankkimista, vaan sitä, että me kysymme: Miten tämä liittyy minun elämääni?

Jos luet Jeesuksen kehotuksen rakastaa vihollisiamme (Matt. 5:44), sinun on aiheellista kysyä: mitä tämä tarkoittaa suhteissani ihmisiin, jotka ovat minulle vaikeita?

Jos kuulet kehotuksen olla huolehtimatta huomisesta (Matt. 6:34), pysähdyt miettimään: miten voisin luottaa enemmän Jumalaan käytännössä?

Oppiminen on täten avointa ja rehellistä sydämen kuuliaisuutta ja työtä, joka etsii yhteyttä Jumalan tahtoon. Tämä on sangen yksinkertaista käytännössä. Me saamme sen vain kuulostamaan tosi monimutkaiselta, kun pyöritämme sitä ajatuksissamme.

Elämää armon varassa

Todellinen haaste on siis yhdistää oppimamme elämään – etenkin omaan elämään. Jeesus varoitti opetuslapsiaan rakentamasta taloa hiekalle – eli kuulemaan hänen sanansa mutta olemaan toimimatta niiden mukaan (Matt. 7:24-27). Vain se, joka elää Jumalan sanan mukaan, rakentaa kestävälle perustalle. Ja tässäkään ei kysytä mitään ’periaatteessa’ vaan yksinkertaisesti sitä, miten valitsen elää.

Mutta tämä ei tarkoita täydellisyyttä. Jumalan armo antaa meille voiman kasvaa. Pyhä Henki auttaa meitä ottamaan pieniä, arkisia askelia Jumalan tahdon suuntaan. Jokainen rukous, jokainen ystävällinen teko, jokainen anteeksiannon hetki on osa elämää, joka kumpuaa Jumalan sanasta.

Annanko itselleni luvan muuttua? Ja annanko itselleni luvan muuttua Jumalan armosta käsin? Ei siis vaatimalla täydellisyyttä siellä, missä ei ole valmista, vaan näkemään Jumalan armon valossa sen ehkä huterankin rakennelman, joka on vielä kesken.

Rukous

Rakastava Jumala, haluan kuulla sinun äänesi, oppia Sinun totuuttasi ja elää sen mukaan. Auta minua olemaan tarkkaavainen, avoin ja uskollinen. Anna elämäni olla siunauksena sekä minulle että maailmalleni. Aamen.