Torstaisin olen pitänyt Kuuleko Jumala? -iltoja netissä ja livenä – ihan mikä on ollut tilanne ja tarve. Siellä luemme tällä hetkellä Vanhan testamentin tekstejä systemaattisesti edeten luku kerrallaan. Ideana on tarkastella avoimin silmin ja kysellen tekstistä. Mielestäni onnistunut ilta herättää paitsi kysymyksiä myös ajatuksia omaan elämään. Usein kuitenkin omasta ajastamme ja kulttuuristamme poikkeavat tapahtuvat ovat suuri uteliaisuuden herättäjä.

Mooses ja Joosia kumartavat arkin edessä . Kuva (n. 1900) James Tissot.

Tämä hämmennys toteutui myös seuraavassa Toisen Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa, joka itseäni alkoi erityisesti puhuttelemaan. Ja siinä erityisesti seuraava liitonarkkia (vuoden 1992 raamatunkäännös käyttää nimitystä liitonarkku) koskeva jae:

”Hän otti lain ja pani sen arkkuun, kiinnitti arkkuun kantotangot ja asetti kansilevyn arkun päälle.” (KR92: 2. Moos. 40:20)

Ennen kuin kerron tarkemmin siitä, mikä minua tässä nimenomaisessa jakeessa puhuttelee, on paikallaan kertoa muutamalla sanalla siitä, mikä ihme oli liitonarkki, mitä sen sisällä oli ja mikä käyttötarkoitus liitonarkin kansilevyllä oli Israelin jumalanpalveluksessa.

Liitonarkki

Liitonarkki oli ilmestysmajan ja myöhemmin myös Salomon temppelin tärkein esine. Liitonarkki oli Jumalan asuinsija kansansa keskellä, Jumalan läsnäolon näkyvä ja konkreettinen symboli. Arkki oli annettu juutalaisille muistuttamaan siitä, että Jumalan läsnäolo lepäsi heidän yllään.

Arkki sijoitettiin ’kaikkeen pyhimpään’ eli ilmestysmajan tai temppelin sisimpään osaan (2. Moos. 26:34), joka oli seinin ja verhoin erotettu ’pyhästä’ ja esipihasta, joissa uhripalvelus pääosin toimitettiin.

Arkki oli 120 cm pitkä, 72 cm leveä ja korkea akasiapuusta tehty laatikko, joka oli päällystetty sisältä ja ulkoa puhtaalla kullalla, minkä lisäksi sen yläsyrjää kiersi kultainen reunus. Arkin kultapäällyste viittaa vertauskuvallisesti puhtauteen.

Arkin alareunassa oli kummallakin puolella kaksi kultaista rengasta, joiden läpi työnnettiin kullalla päällystetyt tangot, joilla arkkia erämaavaelluksen aikana kannettiin aina silloin, kun Israel siirsi leirin paikkaa (2. Moos. 25:10-16).

Liiton arkin matkat

Ennen luvatun maan valloitusta arkkia säilytettiin ilmestysmajassa. Kun kansa myöhemmin kotiutui Joosuan aikana uuteen kotimaahan, arkkia säilytettiin ensin Gilgalissa ja myöhemmin Siloan pyhäkössä (1 Sam 3: 3).

Tuomarien aikana arkki joutui kertaalleen viholliskansan sotasaaliiksi, mutta koska se tuotti heille onnettomuutta, viholliset lopulta palauttivat sen vapaaehtoisesti takaisin Israeliin (1 Sam. 4:11; 1. Sam. 5:1-6:18).

Daavidin aikana arkki tuotiin Jerusalemiin, jossa sitä säilytettiin ensin Daavidin rakennuttamassa tilapäisessä ’majassa’ (2. Sam. 6:17; 2. Sam. 7:1-2; 1. Aik. 16:4-6; 1. Aik. 16:37-43), kunnes Salomon temppelin valmistuttua se siirrettiin temppelin kaikkein pyhimpään (1. Kun. 8:6; 2. Aik. 5:7).

Salomon temppelissä liitonarkku sai olla yli 300 vuotta, kunnes arkki lopullisesti katosi Babylonian valloittaessa Jerusalemin 586 eKr. Tosin juutalainen perimätieto väittää Jeremian pelastaneen ja piilottaneen arkin ennen temppelin ryöstöä ja hävitystä (2. Makk. 2:5). Perimätieto on kuitenkin hatara, koska Jeremia ennustaa itse kirjassaan, että arkki tulee häviämään eikä sitä enää kaivata (Jer. 3:16). Tähän päivään mennessä arkkia ei ole löydetty.

Joka tapauksessa pakkosiirtolaisuuden jälkeen rakennetussa Jerusalemin temppeleissä eikä sen jälkeen rakennetussa Jeesuksen ajan Herodeksen temppelissä ollut arkkia, vaan arkin paikka oli jätetty tyhjäksi. Temppelijumalanpalvelus jatkui samanmuotoisena kuin aikaisemminkin, vaikka arkkia ei enää ollut.

Liitonarkin sisältö

Liitonarkin laatikkomallinen muoto oli tarkoituksella valittu. Sen sisälle näet laitettiin Jumalan ja Israelin välisen liiton keskeisin dokumentti eli Mooseksen Siinailta tuomat kivitaulut (2. Moos. 25:21; 2. Moos. 31:18; 5. Moos. 10:3, 5. Moos. 10:5). Kivestä hakatuissa laintauluissa oli kirjoitettuna kymmenen käskyn laki.

On historiallinen tosiasia, että arkin sisällä pidettiin Mooseksen saamia laintauluja. Sen sijaan yhtä varmaa ei ole se, että säilytettiinkö arkissa myös mannaruukkua, Aaronin sauvaa ja lainkirjaa eli 5. Mooseksen kirjan kopiota.

Nimittäin Uuden testamentin puolella Heprealaiskirjeen kirjoittaja sivuaa tekstissään liitonarkin oletettua sisältöä näin:

”Arkussa oli kultainen, mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liiton taulut.”(Hepr. 9:4)

Oliko asia näin, ei ole lainkaan varmaa, koska tekstin oletus arkun sisällöstä perustuu Raamatun ulkopuoliseen myöhempään rabbiiniseen traditioon. Nimittäin Vanhan testamentin teksti ei sano, että näitä esineitä olisi sijoitettu liitonarkin sisään. Esineet toki olivat kaikki myöhemmin kaikkein pyhimmässä todisteena muistuttamassa niistä ihmeistä, joita Herra oli kansansa keskellä tehnyt. Heprealainen teksti näet sanoo järjestelmällisesti, että muut esineet sijoitettiin liitonarkin sivulle tai viereen, ei kuitenkaan sen sisälle:

• mannaruukku ( 2. Moos. 16:33-34)

• Aaronin sauva (4. Moos. 17:10, 25)

• lainkirja ( 5. Moos. 31:26)

Salomon aikaan tullessa on varma, että mannaruukku, Aaronin sauva ja lainkirja olivat hävinneet ainakin arkin sisältä. Niitä ei näet mainita olleen ainakaan arkin sisällä (1. Kun. 8:9). Ei ole varmaa tietoa siitäkään, oliko näitä Herran voimatekojen todisteita jäljellä enää lainkaan eli edes arkin vieressä, kuten ne alkujaan olivat sijoitettuna.

Oleellisinta on tietää, että Jumalan laki eli Mooseksen tuomat laintaulut olivat sijoitettu arkin sisään, Jumalan läsnäoloon sen kansilevyn eli armonistuimen alle.

Kansilevy eli armonistuin

Arkissa oli paksusta kullasta tehty kansi, jota nimitettiin armoistuimeksi. Sen päällä oli kaksi kultaista kerubia, toinen toisessa ja toinen toisessa päässä, siivet levällään, niin että ne peittivät armoistuimen. Kerubit olivat polvillaan kasvot vastakkain, mutta katsoivat alas armoistuimeen. (2. Moos. 25:17-22)

Armoistuimen kerubihahmot olivat Jumalan läsnäolon, mutta myös luoksepääsemättömyyden vertauskuvia. Herra, joka oli aina kansansa keskellä, kerubien välissä, antoi äänensä kuulua sieltä ja kohtasi kansan edustajat siellä aina suurena sovituspäivänä.

Suuri sovituspäivä puolestaan oli Israelin vuotuinen juhla, jolloin annettiin erityinen uhri koko kansan hyväksi. Tuohon vuodatettuun uhriin sisältyi koko juhlakansan kaikkien syntien anteeksianto. Suuren sovituspäivän jumalanpalveluksesta voi lukea luvusta 3. Moos. 16, mutta oleellisin sisältö tekstimme kannalta on lainattu tähän:

”Tämän jälkeen Aaron teurastakoon kansan syntiuhripukin, vieköön sen veren pyhäkön väliverhon taakse ja pirskottakoon verta liitonarkun kanteen {KR33/38: armoistuimelle} ja arkun {KR33/38: armoistuimen} eteen samalla tavoin kuin sonnin verta. Näin hän toimittakoon menot pyhäkön sisäosan puhdistamiseksi siitä epäpuhtaudesta, jonka israelilaiset ovat sille tuottaneet rikkomuksillaan ja synneillään. Saman hän tehköön koko pyhäkköteltalle, joka on heidän keskellään tullut epäpuhtaaksi heidän synneistään.” (3. Moos. 16:15-16)

Kaikkein pyhimpään, eli paikkaan jossa liitonarkki sijaitsi, ei saanut mennä yksikään ihminen lukuun ottamatta ylipappia, joka hänkin sai käydä siellä toimittamassa vain suuren sovituspäivän uhrin kerran vuodessa. Ylipappi pirskotti liitonarkin kannelle eli armoistuimelle kansan puolesta uhratun eläminen verta merkiksi syntien anteeksiannosta. Uhritoimitus oli vertauskuva täydellisestä uhrista, mikä astui voimaan vasta myöhemmin Jeesuksessa Kristuksessa. Jokavuotinen sovituspäivän uhri ikään kuin katsoi eteenpäin Kristuksen uhriin.

Juuri tällä perusteella Uudessa testamentissa Paavali nimittää Jeesusta sovitusuhriksi (Room. 3:25). Samalla Paavali viittaa suuren sovituspäivän uhriin ja liitonarkin kansilevyyn eli armonistuimeen. Nimittäin Paavali käyttää kreikankielisessä tekstissä Jeesuksesta sanaa ’hilasterion’, mitä LXX (Vanhan testamentin kreikannos) käyttää liitonarkun kansilevystä. Täten Paavalin vertauskuvan mukaan Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus niin kuin armoistuimessa oli vertauskuvallisesti Israelin kansan vuotuisten syntien sovitus.

Takaisin alkuperäiseen tekstiin

Vanhan testamentin jumalanpalveluksen yksityiskohdat ja ilmestysmajan kalusto liitonarkki mukaan lukien ovat kaikki symbolisia esikuvia Jeesuksessa Kristuksessa toteutuneesta pelastuksen työstä. Nyt, kun perusteet liitonarkista ja sen osien symboliikasta on käyty läpi, on hyvä palata takaisin alussa siteerattuun tekstiin. Siinä sanottiin:

”Hän otti lain ja pani sen arkkuun, kiinnitti arkkuun kantotangot ja asetti kansilevyn arkun päälle.” (KR92: 2. Moos. 40:20)

Vanhemmat suomalaiset kirkkoraamatut käyttävät sanan ”kansilevyn” tilalla arkin kannen varsinaista nimitystä eli ”armoistuin”, joten vanhemman kirkkoraamatun mukaan teksti kuuluu näin:

”Sitten hän otti lain, pani sen arkkiin ja kiinnitti arkkiin korennot ja asetti armoistuimen arkin päälle.” (KR33/38: 2. Moos. 40:20)

Yhdessä käännökset antavat mielestäni melko selkeän kuvan lukijalle siitä, mistä tekstissä on kyse. Uudempi käännös antaa näet lukijalle selkeän mielikuvan siitä, mitä Mooses käytännössä teki ja miltä arkki ja sen osat näyttivät.

Vanhempi kirkkoraamattu sen sijaan täydentää uudemman käännöksen kuvaa antaen esineille merkityksen. Siinä käytetään esineistä nimityksiä, jotka kuvaavat niiden vertauskuvallista merkitystä temppelipalveluksessa. Eli vaikka arkin kannesta puhuttaessa kyseessä on todellakin liitonarkin kansilevy, vanhemman käännöksen sanavalinta ”armonistuin” kertoo jotain myös kansilevyn tarkoituksesta.

Mitä vertauskuva tarkoittaa?

Jos siis otamme nyt ilmestysmajan välineistöön liittyvän symboliikan mukaan tekstiin, niin voimme lukea mistä teksti vertauskuvallisesti puhuu.

Ensiksi Mooses otti laintaulut, jotka siis Herra oli Siinailla antanut ohjeeksi siitä, miten kansa tuli elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tauluihin oli kirjoitettu lyhyesti vaatimukset, joita Jumala oli antanut liittolaistensa noudatettavaksi. Eli laintauluihin oli kirjoitettu asiat, joiden täydellistä pitämistä ihmiseltä edellytetään, että hän on kelvollinen astumaan Jumalan pyhyyteen.

Arkki viittaa vertauskuvallisesti Jumalan läsnäoloon; olihan se Jumalan asuinsija hänen kansansa keskellä. Kuin muistutuksena lain täyttämisen vaateesta Jumalan pyhyyttä lähestyttäessä, Mooses laittoi laintaulut arkin sisälle. Mooseksen teko kuvastaa lisäksi Jumalan pyhyyden täydellistä puhtautta.

Missä on Jumalan läsnäolo, siellä täyttyy hänen pyhyytensä vaatimus. Toisin sanoen mikään epäpyhä ei kestä Jumalan läsnäolossa. Käänteisesti se tarkoittaa, että Jumalan edessä hänen omansa ovat täydelliset ja pyhät.

On merkittävää, ettei Mooses pane laintauluja arkin päälle tai kulkuväylälle ikään kuin esteeksi tulemiselle kaikkein pyhimpään, vaan hän laittaa ne arkin sisään. Lain täyttäminen on Jumalan pyhyyden vaatimus, mutta sitä ei ole kuitenkaan asetettu ihmisen tielle esteeksi. Näin siksi, että Herra tietää jo kymmenkäskyn lain täyttämisen olevan ylitsepääsemätön vaatimus ihmiselle. Siitähän Jeesuskin vuorisaarnassa meille puhuu (Matt. 5-7). Laintaulut eivät täten edusta tässä vertauskuvassa lain vaatimusta, vaan lupausta siitä, että Jumalan läsnäolossa lainvaatimus täyttyy.

Entä mitä Mooses teki sen jälkeen, kun hän oli pannut lainkirjat liitonarkkiin? Hän ”asetti kansilevyn [armoistuimen} arkun päälle.” Toisin sanoen arkin sisään tai laintauluihin ei tämän jälkeen päässyt käsiksi muutoin kuin armoistuimen kautta. Vertauskuvallisesti se tarkoittaa, että ainoa tie lain Jumalan pyhyyteen kulkee armoistuimen kautta. Se tarkoittaa myös, että ainoa tie Jumalan lain täyttämiseen kulkee sekin armoistuimen kautta.

Ja mikäkö armoistuin olikaan? Sen kerubikoristeet symboloivat Jumalan läsnäoloa kuten myös Jumalan luoksepääsemättömyyttä. Armoistuin oli vertauskuvallisesti tie Jumalan läsnäoloon. Se oli paikka, jonka ääreen Israelin ylipappi tuli anomaan syntien anteeksiantoa kansalle sijaisuhrin viattoman vuodatetun veren perusteella.

Armonistuin oli paikka, jossa viattoman veri takasi syntien anteeksiannon syyllisen edestä. Toisin sanoen vain sovitusuhri ja sitä kautta saatu syntien anteeksianto oli ainut tie Jumalan pyhyyteen. Armonistuin oli siis anteeksiantamuksen ja armon paikka. Vain Jumalan armo ja hänen valmistamansa anteeksiantamus on täten ainoa mahdollinen tie lain täyttämiseksi ja myös Jumalan pyhyyteen.

Iloitse lahjastasi Kristuksessa!

Uuden testamentin näkökulmasta tunnemme armonistuimen symboliikan vieläkin täydellisemmin. Sen perusteella laintaulujen ja liitonarkin vertauskuva puhuu meille Jeesuksen Kristuksen sovitustyön riittävyydestä syntien anteeksi saamiseksi. Se puhuu myös valtavasta täydellisyyden lahjasta, joka odottaa ihmistä Jumalan läsnäolossa.

Jeesus Kristus on meidän armoistuimemme. Hän on ainut tie Jumalan pyhyyteen. Emme voi päästä sinne lakia noudattamalla, vaan ainoastaan turvautumalla armonistuimeen, Kristuksen sovitustyöhön. Kristuksessa on meille annettu aarteista suurin; tie Jumalan pyhyyteen ja hänen tahtonsa täyttymiseen elämässämme.

Iloitse saamastasi lahjasta Kristuksessa. Hän on tie – ainoa mahdollinen tie. Nykypäivänä ihmisille tarjotaan monia teitä, ja sanotaan että kaikki tiet johtavat Jumalan luo niin kuin aikanaan sanottiin, että kaikki tiet johtavat Roomaan. Mutta totuus on kuitenkin toinen; vain yksi tie vie Jumalan luo. Ja se kulkee Herramme Jeesuksen Kristuksen armoistuimen kautta.

Luottakaamme tänäänkin elämämme Jeesuksen Kristuksen ehtymättömän armon varaan.

Pohdittavaa

Mikä on liitonarkki?
Entä mitä siellä tekee laintaulut ja armonistuin?
Miten Kristus liittyy kaikkeen tähän?