Oletko koskaan ostanut jotakin, joka ostohetkellä vaikutti hyvältä, kunnes luit sopimukseen pienellä präntillä kirjoitetut ehdot? Kenties lupaus kuulosti houkuttelevalta: ilmainen kokeilu, takuu, rajoittamaton käyttö, jne. Mutta luettuasi tarkemmin alareunasta löytyi pitkä lista poikkeuksia ja rajoituksia: ei koske viikonloppuja, ei yhdistettävissä muihin tarjouksiin, ei palautusoikeutta, sitoutuminen normaalihintaiseen vuoteen, jne.

Jumalan rakkaudessa ei ole ”pientä pränttiä”. (Image by Juan Ospina from Pixabay)

Monet asiat muistuttavat meitä siitä, että lähes kaikkiin lupauksiin liittyy jokin ehto, jokin pieni präntti. Mutta kun luemme 1. Korinttilaiskirjeen rakkauden ylistystä, törmäämme tässä suhteessa johonkin täysin poikkeukselliseen. Tekstiin ei liity yhtään poikkeusta, ei pientä tekstiä, ei alaviitettä. Muistathan tämän tekstin:

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,… Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” (1. Kor. 13:4, 7)

Ei ehtoja. Ei alaviitteitä. Ei mitään tekstiä pienellä präntillä. Näin siitä huolimatta, että meidän ihmisten ajatuksissa nuo pienen präntin tekstit alkavat elää jo kohta luettuamme tekstin.

Emme ehkä etsi pienellä painettua tekstiä silloin, kun otamme vastaan tätä rakkautta, vaan silloin, kun sitoudumme antamaan sitä eteenpäin. Tulee olo, että jos minä nyt ihan ehdoitta tähän suostun, niin olen tyhmä, minua hyväksikäytetään tai petyn, koska asiat voivat muuttua. Ja niin me ainakin mielessämme lisäämme tähänkin Jumalan sanan tekstiin pienellä kirjoitettuja reunaehtoja, joita emme ehkä edes ääneen uskalla sanoa. Ajatuksissamme ne kuitenkin asuvat ja voivat hyvin.

Tämä johtuu siitä, että meidän rakkautemme – inhimillinen rakkaus – on usein ehdollista. Se väsyy, pettyy ja rikkoontuu. Meillä on omat rajamme, listamme asioista, joita emme voi tai jaksa sietää. Usein ajattelemme: “rakastan, kunhan…”, tai “olen ystävällinen, jos…”

Onhan niin, että tämä inhimillinen rakkaus on vain valju heijastus siitä rakkaudesta, jolla Jumala ihmistä rakastaa.

Oikea rakkaus

Jumalan rakkaus ei toimi näin. Se ei sisällä ehtoja tai rajoituksia. Hän ei rakasta meitä “jos” tai “kunnes”, vaan siksi että hän on rakkaus (1. Joh. 4:8).

Tämä tarkoittaa, että rakkaus ei ole Jumalalle vain ominaisuus – se on hänen olemuksensa. Jumalaa ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan. Sanoisin jopa niin, että kun Jumala sanallaan loi maailmankaikkeuden, tuo sana on rakkautta. Sillä mistä muusta Jumala olisi kaiken luonut kuin omasta olemuksestaan – rakkaudesta.

Ja tästä rakkaudesta korinttilaiskirjeen sanat ammentavat. Ne kuvaavat rakkauden, jonka syntyperä on Jumalan sydämessä. Usein tuntuu siltä, kun puhumme Jumalan rakkaudesta, että täydellisyydessään se olisi jotenkin koskematonta, jotain sellaista, mihin ihmisellä ei ole tarttumapintaan. Asia ei kuitenkaan ole niin.

Vaikka Jumalan rakkaus ei ole vain tunnetta, siihen sisältyy yhä tunteen palo ja syvä intensiteetti. Se on siinä jo siksi, että me ihmiset voimme tarttua tähän rakkauteen. Jumalan rakkaus ei ole kylmää, laskelmoivaa tai välinpitämätöntä rakkautta, vaan se on lämpimämpää kuin räiskyvinkään inhimillinen rakkaus.

Jumalan rakkaus palaa, kaipaa, kutsuu. Jumalan rakkaus on hellä, mutta myös voimakas – täynnä tunnetta ja tahtoa pelastaa. Jeesuksen sanat Jerusalemille heijastavat tätä:

”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (Matt. 23:37)

Rakkaus, joka kestää meissäkin

Apostoli Paavali tunsi paitsi rakkauden syvän olemuksen, hän tiesi hyvin, miten helposti me ihmiset epäonnistumme. Hän kirjoittaa kirjeessään roomalaisille:

”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room. 7:19)

Näihin sanoihin on paljon helpompi yhtyä ilman ”pientä pränttiä” kuin rakkauden ylistykseen korinttilaiskirjeessä. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tässä – meidän inhimillisessä heikkoudessamme – Jumalan rakkaus loistaa kirkkaimmin. Tämä on se pimeys, missä valo näkyy. Tämä on se tausta, jolle Jumalan rakkaus voidaan piirtää niin, että se tulee näkyviin.

Jumalan rakkaus ei näet vetäydy pois, kun epäonnistumme. Se ei katoa, kun emme osaa rukoilla. Se ei vähene, vaikka olisimme harhailleet kauas.

Jumalan rakkaus ei odota täydellisyyttä. Se kestää kaiken. Se avaa aina oven kotiin katsomatta siihen, missä kunnossa tulija on. Jeesus ei avaa ovea häpeillen ja selittele Isälle, että vähän on nuhjuinen tämä minun lunastamani kaveri. Ei. Jumalan rakkaus tulvahtaa tämän ihmispolon ylle jo siinä, kun ovi avataan.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan

Meille tarjotaan joka päivä kuvia rakkaudesta – tv-sarjoissa, mainoksissa, sosiaalisessa mediassa. Niissä rakkaus on usein tunteen tai jonkin tapahtuman huipentuma, romanttinen ele tai vastapalveluksia vaativa järjestely.

Mutta Jumalan rakkaus on syvempää ja kestävämpää. Se ei ole vain tunne – se on valinta. Se on läsnäoloa, kärsivällisyyttä, uhrautumista – ihmisen tavallisessa arjessa. Silti Jumalan rakkaus ei koskaan ole arkinen.

Jumalan rakkaus ei ole hetken hurmaa vaan ikuinen elämää ylläpitävä voima. Se ei katoa, kun emme ole “tarpeeksi hyviä”. Se ei muutu, vaikka me muutumme. Siinä ei ole alaviitteitä eikä pientä pränttiä.

Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan

Tämä rakkaus ei ole vain jotakin, jota me saamme kokea – se on samalla kutsu antaa hyvän kiertää – eli rakkauden kulkea kauttamme tähän maailmaan. Se on se tapa, jolla Jumala on valinnut tehdä rakkauden näkyväksi tässä maailmassa. Ehkä toisissa maailmoissa ja valtakunnissa se toimii toisin, mutta meidän näkyvässä maailmassamme, Jumala on valinnut tehdä rakkauden näkyväksi meidän rakastettujen kautta. Niinpä hän kehottaa meitä:

”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. ” (Joh. 13:34)

Tämä on kutsu kärsivällisyyteen, lempeyteen, toivoon ja kestävyyteen. Se on kutsu olemaan Jumalan rakkauden heijastus tässä maailmassa. Ja vaikka emme aina siinä onnistu, Jumala ei vetäydy. Hänen rakkautensa pysyy – niin meitä kuin tätä maailmaa kohtaan.

Rukous

Rakkain Herrani Jeesus, kiitos rakkaudesta, jossa ei ole ehtoja eikä rajoituksia. Kiitos, että sinä kestät ja rakastat, vaikka minä en aina osaa rakastaa itseäni enkä muita. Auta minua ottamaan vastaan rakkautesi – ja jakamaan sitä tähän maailmaan, joka sitä kipeästi kaipaa. Aamen.