Kristillinen elämä ei ole vapaa koettelemuksista. Päinvastoin – uskova kohtaa vaikeuksien keskellä Jumalan syvintä työtä. Tästä psalmin kirjoittaja käyttää voimakasta kuvaa: Jumala koettelee meitä, mutta ei mielivaltaisesti tai rangaistakseen, vaan puhdistaakseen, niin kuin hopeaseppä puhdistaa hopean tulessa.

Valmista hopeaa. (Image by Walter Freudling from Pixabay)

”Sinä, Jumala, olet koetellut meitä; sinä olet puhdistanut meidät niin kuin hopea puhdistetaan.” (Ps. 66:10)

Tämä vertaus hopean sulattamisesta on tunnettu ja syvästi lohduttava. Hopeaseppä ei koskaan jätä hopeaa yksin tuleen. Hän seisoo vieressä, tarkkailee ja pitää huolen siitä, että lämpötila on juuri oikea. Jos kuumennus kestää liian pitkään, hopea vahingoittuu; jos se kestää liian vähän aikaa, epäpuhtaudet jäävät. Hopeaseppä tietää, että puhdistusprosessi on valmis, kun hän näkee oman heijastuksensa sulassa hopeassa. Kun kuva näkyy, hopea on puhdas.

Tämä on yksi kauneimmista kuvista Jumalan toiminnasta meissä ja meidän elämässämme.

Tulen keskellä – miksi koetukset tulevat?

Koettelemukset herättävät usein kysymyksiä: ”Miksi minä?” ”Miksi nyt?” ”Eikö tämä ole jo tarpeeksi?” On perin inhimillistä toivoa helppoa tietä, mutta Raamattu opettaa meitä katsomaan koetuksia toisin – Jumalan näkökulmasta. Roomalaiskirjeessä Paavali muistuttaa meitä:

”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.” (Room. 5:3–4)

Toisin sanoen, Jumala ei salli koettelemuksia ilman tarkoitusta. Tulkitsen tämän niin, ettei hän varsinaisesti näitä koettelemuksia aiheuta, mutta niiden edessä hän antaa niille syvemmän merkityksen. Hän käyttää niitä muovaamaan meitä – tekemään meistä puhtaampia, vahvempia ja enemmän Kristuksen kaltaisia.

Hopean sulatus – mitä tämä vertaus tarkoittaa hengellisesti?

Hopean puhdistusprosessin vertauskuvan voi tulkita vaikkapa seuraavasti.

• Kuumentaminen poistaa epäpuhtauksia: Jumala käyttää elämän vaikeuksia tuodakseen esiin meissä olevat asiat, joita emme muuten huomaisi – ylpeys, itsekkyys, pelko, epäusko.

• Hopeasepän tarkka valvonta: Jumala ei koskaan jätä meitä yksin liekkeihin. Hän tarkkailee, varjelee, ja tuntee rajamme.

• Heijastus puhtauden merkkinä: Kun puhdistusprosessi on valmis, Kristuksen kuva alkaa heijastua meissä.

Tästä Pietari kirjoittaa kirjeessään vähän toisin sanoin.

”Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.” (1. Piet. 1:6–7)

Tämäkin on vertaus metallin – kullan ja hopean – jalostusprosessista. Koetus ei vähennä uskon arvoa – se vahvistaa sitä. Silti varsin usein löydämme itsemme epäilemästä uskomme todellisuutta juuri silloin, kun elämämme koetuksessa.

Kuka pitää meitä liekeissä?

Joskus voi tuntua, että Jumala on etäinen. Mutta hopeaseppä ei koskaan istu etäällä ohjaamassa prosessia kaukaa. Hän seisoo aivan lähellä, katse kiinnittyneenä sulavaan metalliin – sinuun.

Samoin meidän Jumalamme on läsnä. Hän ei ainoastaan salli koettelemuksia, vaan hän kulkee kanssamme niiden läpi. Jesajan kirjassa hän lohduttaa meitä:

”Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.” (Jes. 43:2)

Tämä on meidän varma toivomme: Jumala ei jätä meitä yksin. Hän tietää tarkalleen, kuinka kauan puhdistus kestää, ja hän näkee meissä mahdollisuuden – heijastuksen Pojastaan, joka kerran näkyy kirkkaasti. Ehkä on hyvä muistuttaa itseään ahdingossa siitä, että rukoukseen olla Jumalan läsnäolossa on näit jälleen kerran vastattu.

Hengellinen heijastus – Kristuksen kuva meissä

Kristittynä elämisen päämäärä ei ole mukavuus, vaan Kristuksen kaltaisuus. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä kirjeessä galatalaisille.

”Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä.” (Gal. 4:19)

Tämä on hengellisen hopean heijastus: Kristuksen kuva sydämessämme, elämässämme ja teoissamme. Ja kuten hopeaseppä, Jumala ei tyydy puolivalmiiseen lopputulokseen, kun hän tietää, että valmiskin on saatavilla. Hän jatkaa työtä yhdessä kanssamme, kunnes olemme me valmiit – kunnes Kristus heijastuu meistä.

Vaikka uskon koettelemukset harvoin tuntuvat hyvältä niiden keskellä, voimme oppia kiittämään Jumalaa niistä. Ei toki niistä itsestään, vaan siitä mitä ne saavat aikaan ja siitä, että Jumala itse on läsnä siinä kanssamme.

Rukoillaan vielä yhdessä.

Herra, Hopeaseppämme, kiitos siitä, että olet läsnä liekkien keskellä. Kiitos, että pidät meitä käsissäsi, kun epäpuhtaudet nousevat pintaan. Älä anna kuumennuksen kestää liian kauan – mutta älä lopeta työtäsi liian aikaisin. Muovaa meistä puhtaita astioita, jotka heijastavat sinun kuvaasi, Kristus. Auta meitä näkemään koettelemusten takana sinun hyvät tarkoituksesi. Tulemme näin sinun eteesi tässä hetkessä kiittäen ja luottaen. Jeesuksen nimessä, aamen.