Kuvittele hetki, että joku ajattelee sinua aamusta iltaan. Ei vaadi sinulta mitään, mutta toivoo, että sinä huomaisit hänet. Hän ei painosta, mutta odottaa. Hän ei käännä selkäänsä, vaikka sinä kääntäisit omasi. Tämä joku on meidän kolminainen Jumalamme – ja kyllä, Hän kaipaa juuri sinua.

Kaunis kuva kaipauksesta. Jumalan kaipuu on vähintään yhtä harrasta. (Image by Radosław Pleskot from Pixabay)

Jumalan rakkaus virtaa kolminaisuuden persoonien välillä luovana ja uutta synnyttävänä voimana. Tämä samainen Jumala odottaa kiihkeästi, että sinä ja minä asetumme hänen eteensä, että hän saa rakastaa meitä kokomääräisesti.

Rakkaudesta

Me elämme ajassa, jossa jatkuva suorittaminen ja ulkoinen menestys helposti määrittävät sen, kokeeko ihminen itsensä arvokkaaksi. Mutta Jumalalle sinä et ole arvokas siksi, mitä teet tai saat aikaan, vaan siksi, että olet. Hän tuntee sinut, tuntee sinun ilosi ja kipusi, ja silti rakastaa ehdoitta.

Monelle Jumala on käsite, ei persoona. Sana, ei suhde. Mutta mitä jos Jumala ei olekaan vain taivaan korkeuksissa asuva voima, vaan sydäntäsi etsivä rakkaus? Raamatussa tämä ihmeellinen Jumala sanoo:

“Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jer. 31:3)

Tämä ei ole rakkaus, joka perustuu siihen, mitä olet saanut aikaan tai millainen sinusta on tullut. Jumalan rakkaus ei ole varattu täydellisille, vaan juuri niille, jotka kokevat olevansa eksyksissä, rikkinäisiä tai tavallisia. Kuin alleviivaten Jumalan rakkauden suuruutta Jeesus muistutti meitä ihmisiä Jumalan sydämen avaruudesta evankeliumin sivuilla:

“En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17)

Kristillisen uskon syvin ydin ei ole vaatimus, vaan kutsu. Se on kutsu tulla lähelle, olla yhteydessä, löytää yhteys Jumalaan, joka ei katso ulkokuorta vaan sydäntä.

Jos sinusta on joskus tuntunut, ettei kukaan ymmärrä sinua täysin – olet jo lähempänä Jumalan sydäntä kuin arvaatkaan. Jumalan kaipaus ei ole vaativa eikä syyllistävä. Se on hiljainen kuiskaus, joka sanoo: “Tule ja lepää. Olet arvokas.”

Rakkaus rakastaa, koska rakastaa

Meidän Herramme Jeesus ei vaadi ensin siistimään elämää tai lausumaan oikeita sanoja. Hän kaipaa sinua sellaisena kuin olet.

Ajatellaanpa pientä lasta, joka kompastuu ja kaatuu. Vanhempi ei toru häntä, vaan kiirehtii nostamaan syliin. Jumala toimii samoin. Hän ei pelästy haavojasi. Hän haluaa olla sinulle turva, ei tuomari. Jumala ei tule elämääsi rikkomaan vaan parantamaan sen.

Tai ajatellaan hetkeä metsässä, kun kuljet yksin polkua ja kuulet tuulen huminan puissa. Auringonsäde murtautuu pilvien välistä ja valaisee hetken ajan kasvosi. Tunnet rauhan, jota et osaa selittää. Siinä Jumala puhuu – ei sanoilla, vaan läsnäololla. Luonto on kuin hiljainen viesti: ”Minä olen tässä. Kaipaan sinua.”

Kirkkoni tässä

Tällaiset kohtaamiset eivät vaadi kirkkorakennusta tai erityistä uskonnollista kielentaitoa. Ne syntyvät hiljaisuudesta, avoimuudesta ja pienestä halusta vastata Jumalan kutsuun. Sitä on usko – uskallus astua suhteeseen persoonallisen Jumalan – Jeesuksen kanssa.

Meidät on luotu yhteyteen, ja siksi ikävöimme – usein tietämättämme – takaisin siihen syvimpään yhteyteen, jota vain Jumalan rakkaus voi täyttää. Tämän päivän kiire, melu ja vaatimukset voivat peittää Jumalan äänen, mutta se ei tarkoita, ettei Hän puhuisi. Hän odottaa, että kuuntelemme. Hiljaisuudessa. Hengityksesi rytmissä.

Niissä hetkissä, kun pysähdyt, kun ikävöit etkä edes tiedä mitä ikävöit. Se ikävä voi olla Jumalan kaipuuta sinussa – ja Hänen kaipuutaan sinun puoleesi.

Sinun ei tarvitse suorittaa Jumalalle. Riittää, että sanot: “Tässä olen.” Jumala ei tarvitse suuria sanoja – vaan sydämen, joka uskaltaa avautua. Siksi tämä hetki voi olla alku jollekin uudelle. Jumalan kohtaaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Hän ei väsy odottamaan. Hän ei peruuta eikä kadu rakkauttaan.

Se on tässä. Kirkkoni on tässä.

Jumalan eteen

Monet meistä kantavat sisällään kysymyksiä: Olenko riittävä? Voinko aloittaa alusta? Onko minussa jotakin, mitä Jumala voisi rakastaa? Vastaus kaikkiin näihin on yksinkertainen mutta syvä: kyllä. Jumala näkee sinut kokonaan – ja sanoo silti: olet minun. Rakastan sinua.

Ehkä olet ollut poissa pitkään hänen yhteydestään. Hän on kulkenut matkassasi, mutta et ole ollut hänelle läsnä. Tai ehkä et ole koskaan tullutkaan hänen yhteyteensä. Oli niin tai näin, Jumalan kutsu on yhä voimassa. Se on lempeä, rauhallinen ja todellinen.

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä käyn hänen tykönsä.” (Ilm. 3:20)

Olet kutsuttu. Et ole siksi että olisit valmis, vaan siksi että olet rakas. Jumala ei kutsu siksi, että Hän tarvitsee sinua tai palveluksiasi, vaan siksi, että Hän haluaa antaa sinulle itsensä.

”Oi sielu, joka etsit Jumalaa: tiedä, että Hän etsii sinua vielä enemmän.” (Pyhä Avilan Teresa)

Tämä rakkaus ei ole vain suunta meistä Jumalaan, vaan Jumalasta meihin – ikuinen, hellä ja väsymätön kaipaus. Hän ei koskaan lakkaa etsimästä sydäntäsi.

Pysähdy hetkeksi. Avaa sydämesi hiljaa, vaikka vain tämä ajatus mielessäsi: ”Jumala, jos olet olemassa, tässä minä olen.” Se riittää. Ja ehkä, juuri siinä hetkessä, huomaat että et ole ollut yksin.

Uusi alku ei ole kiinni menneisyydestäsi. Se alkaa tästä hetkestä, tästä hiljaisesta vastauksesta. Jumala ei pakota – Hän kutsuu. Ja hän kulkee kanssasi jokaisen askeleen.