Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2024

Jättiläisten sukua

Tänään puhutaan jättiläisistä ja siitä, mitä tarkoittaa heprealaiskirjeen kehotus ”Älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne”.

Jättiläispunapuu (Sequoia sempervirens) (kuva: wikipedia)

On varsin aiheellista kysyä, miten nämä aiheet liittyvät toisiinsa, etenkin kun jättiläisistä mieleen tulee joko sadut ja kansantarinat tai sitten tämä yksittäinen raamatunjae:

”Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.” (1. Moos. 6:4)

Jättiläisten ei tarvitse olla mitään tällaista. Jättiläiset eivät kuulu vain menneeseen maailmaan, vaan niitä elää meidänkin ajassamme. Tarkoitan ’jättiläispunapuita’ eli sequoia-puita. Tästä puusuvusta on jäljellä vain yksi nykyisin elävä laji, jättiläispunapuu (Sequoia sempervirens), mutta sukuun on luokiteltu myös fossiilisista jäänteistä kuvattuja lajeja. Näillä punapuilla …

Lisää...

Katse suunnattuna Jeesukseen

Kilpaurheilussa (ja oikeastaan missä vai huippusuorituksessa) usko omiin mahdollisuuksiin on lähtökohta menestykselle.

Kilpajuoksua (Image by Jonas Hasselqvist from Pixabay)

Jos usko ei yllä asetettuihin tavoitteisiin, astuu esiin dopingin kaltaiset likaiset keinot. Usko urheilijaa kantavana voimavarana ei tarkoittanut vain urheilijan uskoa itseensä, vaan yhtä tärkeää on taustajoukkojen usko urheilijan tekemiseen, samoin median ja suuren yleisön. On vaikea uskoa tekemiseensä, jos jää uskonsa kanssa yksin ilman minkäänlaista tukea toisilta. Tämä on helppo uskoa, eikö vain?

Sama analogia pätee myös hengelliseen elämään. Uskossa kilvoittelu on vaikeaa, jos uskonsa kanssa jää yksin. Ensisijaisesti usko on jokaisen ’oma juttu’, mutta olemme kukin vastuussa myös lähimmäistemme uskon tukemisesta – vähintään siitä, ettemme teoin tai sanoin tee lähimmäistemme uskosta entisestä vaikeampaa.

Tämänkertainen Heprealaiskirjeen tekstikatkelma on vetoomus …

Lisää...

Hengellinen varustus

Maailmamme on kuohunut jo pidemmän aikaa. Ensin oli pandemian vuodet, joita on nyt seurannut sotilaallisten konfliktien, sodan ja hävityksen aika. Se on saanut ehkä aikaan sen, että enää en niin hanakasti muistele meidän maamme sodanhetkiä, kun sota on tullut lähelle tänne Eurooppaan ja ajallisesti tähän hetkeen.

Roomalaisia sotilaita sota-asussa. Kilpi toki puuttuu. (Image by Norbert Kreidt from Pixabay)

Kuitenkin sota on yhä osa meidänkin lähihistoriaamme, joten näin itsenäisyyspäivän lähestyessä muistelen hieman, mitä on jäänyt mieleen koulun historiantunneilta. Uskon, että sinäkin muistat koulun historian tunneilta talvisodan? Se oli sota, jossa Suomen nuori itsenäisyys oli uhattuna. Silloin mitattiin, kuinka paljon suomalaiset olivat valmiit antamaan säilyttääkseen itsenäisyytensä. Vaikka poliittisella taivaalla oli näkynyt uhkakuvia jo hyvän aikaa, Neuvostoliiton sodan julistus Suomelle tuli yllättäen. …

Lisää...

Uhreja – puolestani ja kiitoksella

Tämän sunnuntain teksti on päivän epistolateksti kirjeestä heprealaisille, sen 10. luvusta (Hepr. 10:11-14, 19-25). Tekstissä puhutaan uhreista, joten avaan tässä uhrikäsitettä niin, että pääsemme sisään aiheeseen, joka koskettaa uskomme ydintä.

Sodan uhrit. Antoivat ainoansa maansa puolesta. (Kuva Pixabay)

Luen tekstin alkuosan johdannoksi, kun taas loppuosa sopii taas saatesanoiksi tälle saarnalle.

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi {KR38: ainiaaksi istuutunut} istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.” (Hepr. 10:10-12)

Tekstiä edeltänyt yhdeksäs luku sekä kymmenennen alku käsittelivät nekin kokonaisuudessaan Vanhan testamentin …

Lisää...

Ahneuden monet kasvot

Raamatussa opetetaan useaan otteeseen karttamaan ahneutta. Ahneus (avaritia) on myös yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Yleensä miellämme ahneuden rakkaudeksi rahaan ja materiaalisiin hyödykkeisiin.

Monet kasvot (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Ahneus on siitä erikoinen kumppani, että sille usein riittää lähtökohdaksi pelkkä puute, johon se rakastuu. Kun tämä ’rakkaus puutteeseen’ kasvaa riittävän suureksi, se johtaa rakkauden kaksoiskäskyn rikkomiseen – aluksi lähimmäistä ja yltyessään jopa Jumalaa kohtaan. Ahneus tekee muista pelkkiä välineitä.

Ahneuden kumoava taivaallinen hyve on ”ihmisrakkaus, armeliaisuus” (caritas). Hyve on helppo ymmärtää ahneuden tuottamaa hedelmää vasten. Ahneus laittaa ihmisen laiminlyömään lähimmäistä, joten ihmisrakkaus on mitä parhain lääke tuon laiminlyönnin korjaamiseksi. Ahneutta kun ei voi sammuttaa saavuttamalla ahneuden kohdetta, koska ahneus etsii aina uuden kohteen. Tähän Jeesuskin viittaa …

Lisää...

Kapinassakin Jumala on kärsivällinen

Kertomus profeetta Joonasta on yksi tunnetuimmista ja mielenkiintoisimmista saarnamatkoista – ainakin, jos asiaa pyhäkouluikäisiltä kysytään. Se on inhimillinen ja hyvin käytännönläheinen kertomus. Siinä tapahtuu ihmeellisiä asioita, mutta kuitenkin ihmiset – etenkin päähenkilö – ovat tavanomaisia ihmisiä.

Joonan ’pakomatka’. (Image by Gordon Johnson from Pixabay)

Kyseessä on varsin ihmeellinen kirja – Raamatun esimerkki saarnamatkan kertomuksesta. Vastaavanlaisia saarnamatkojen kuvauksia kuulee juhlapuheissa ja esimerkkeinä saarnoissa. Joskus sananjulistajilla on taipumus hiukan värittää kertomuksiaan vuosien varrella saarnamatkoilla tapahtuneista asioista. Kun aika kultaa muistot, siinä voi ihan tarkoituksetta kymmenet muuttua sadoiksi ja jotkut yksityiskohdat jäädä vähemmälle huomiolle toisten taas korostuessa liian kanssa.

Mutta onhan se niinkin, ettei hyvä tarinankertoja kerro samaa kertomusta sanasta sanaan toisintona, vaan antaa tarinan elää tilanteen, kohdeyleisön ja tarkoituksen mukaan. Tämä …

Lisää...

Oikein-, väärin- ja nurin päin

Elämme maailmassa, jossa keskitytään tekemään elämän ulkopinnat kiiltäviksi ja kirkkaiksi. Taloudellinen menestys, virheetön, hoikka vartalo ja kohteliaat ja siististi puetut lapset huomioidaan.

Sisä- vai ulkopinta…. (Image by congerdesign from Pixabay)

Tästä syntyy varsin erikoinen kuva täydellisyydestä. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska harva meistä pääsee kurkistaman toisen ihmisen sisimpään tai edes tietoiseen mieleen.

Ehkä tämän kyvyttömyyden tähden me monesti arvotamme jopa lähimmäisemme sisäisen ihmisen ulkopuolisen habituksen, puhetaidon ja sanomisten perusteella. Arvotamme heidät näkemättä koskaan lähdettä, josta tämä kaikki kumpuaa. Emme edes tule ajatelleeksi, että tulkitsemme heidän tekojaan ja ajatuksiaan oman sisimpämme oletuksista käsin. Tässä suhteessa on aiheellista kysyä kuin Pilatus: ”Mikä on totuus?(Joh. 18:37b).

Nurin päin

Jeesus puolestaan näkee ihmisen sisimmän ja kykenee arvioimaan hänen aina …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |