Eipä uskoisi, että ystävänpäivänä kirjoitan tekstiä tällä otsikolla. No, minulla on siihen syyni. Aloitetaan kuitenkin ystävänpäivästä.

Suomessa ystävänpäiväjuhla on melko nuori. Sen vietto on pääosin korttien, tervehdysten ja pienten lahjojen vaihtamista. Vaikka ystävänpäivä tuli Suomeen Amerikasta kaupallisena tuontitavarana, on juhlan juuret ’vanhalla mantereella’ eurooppalaisessa kansanperinteessä ja katolisessa pyhimysperinteessä.

Juuret saattavat olla jopa niinkin kaukana kuin ajanlaskun alun roomalaisessa hedelmällisyysjuhlassa, jota vietettiin tosin päivää myöhemmin 15. helmikuuta. Juhla oli nimeltään lupercalia, joka tulee sanasta ’lupus’ eli susi. Se viitannee susiemoon, joka imetti Romulusta ja Remusta eli Rooman kaupungin myyttisiä perustajia.

Myöhemmin, kun kristinusko pääsi Roomassa valtiouskonnon asemaan, juhlan pakanallinen sisältö korvattiin sopivalla kristillisellä sisällöllä. Vuonna 350 juhla omistettiin pyhälle Valentinukselle, kenen nimestä johdetaan nykyinen ystävänpäivän englantilaisperäinen nimitys St. Valentine’s Day.

Pyhä Valentinus oli marttyyri, jonka elämästä kerrotaan useita legendoja, mutta useimmat viittaavat 200-luvulla eläneeseen Ternin kaupungin piispaan. Piispa Valentinus vihki roomalaisia sotilaita vastoin sotapäälliköiden määräyksiä, minkä vuoksi hänet vangittiin. Sotilaiden vaimot lähettivät kiitollisuuttaan Valentinukselle vankilaan lahjoja ja kukkia. Myöhemmin keisari Marcus Aurelius tuomitsi Valentinuksen kuolemaan, ja hän kuoli kristittynä marttyyrina.

Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa viralliseksi juhlaksi 1537. Siitä tuli romanttiselle rakkaudelle omistettu juhla, johon liittyi esimerkiksi rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Suomalainen ystävänpäivä keskittyy ystävien muistamiseen, eikä se ole niinkään rakastavaisten juhlapäivä niin kuin amerikkalainen esikuvansa.

Ystävänpäivästä erämaahan

Tämä lyhyt tietoisku riittäköön selonteoksi ystävänpäivän taustoista ja todettakoon, että sen viettoon liittyy siis ripaus kristillistä perinnettä. Ystävänpäivällä ei ole omaa sunnuntaita kirkkokalenterissa, joten ensimmäisen paastonajan teksti Kristuksesta kiusattuna erämaassa ei välttämättä osu juuri ystävänpäivän teemaan.

Toisaalta marttyyri Valentinuksen elämän pitkät vuodet vankeuden yksinäisyydessä muistuttaa siitä, ettei ystävyys Jeesuksen Kristuksen kanssa katso olosuhteisiin. Hän on Pyhän Hengen kautta läsnä jopa siellä, minne ystävämme eivät meitä pääse auttamaan. Herra Jeesus tietää, mitä on olla yksin ja mitä on olla yksin kiusattuna ja koeteltuna.

Kertomus Jeesuksesta kiusattuna erämaassa on helppo lukea väärin siinä, että ajattelemme hänen olleen siellä yksin, hylättynä ja suorittamassa jonkinlaista pakollista testiä tai ’urheilusuoritusta’. Aivan kuin Jeesus olisi katsonut kalenterista, että laskiaistiistai ja ’tuhkakeskiviikko’ lähestyy, joten erämaahan pitäisi nyt sitten lähteä. Matteuksen alkusanoista tietty tällainen kuva voi välittyä:

”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi” (Matt. 4:1)

Evankelista Luukas sanoo saman, mutta hänen sanavalintansa on tunnelmaltaan erilainen:

”Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla” (Luuk. 4:1)

En usko Jeesuksen vetäytyneen erämaahan pakosta. Henki tuskin vei hänet sinne väkisin. Yksinäisyys on toki ero ihmisistä ja yhteisön tukirakenteista, mutta se on tilaisuus viettää aikaa Isän lähellä. Jeesus oli erämaan yksinäisyydessä ilman ystävien tukea. Häneltä puuttui yhteisön suoma suoja, ravinto, lämpö, jne. Silti Jeesus ei ollut yksin. Taivasten valtakunta ei sulkenut ovia yksinäisyydessäkään. Jeesus saattoi kokea lämpöä, huolenpitoa ja läheisyyttä yhteydessä Isään Pyhän Hengen läsnäolossa.

Samasta tahdon muistuttaa sinua, kun koet olevasi yksin. Jumalan valtakunta ja Jumalan Pyhä Henki eivät katoa minnekään. Herra on läsnä sielläkin, missä ystävät ovat kaikonneet tai heillä ei ole mahdollisuutta sinua olla tukemassa. Tuolloin kohtaamme kiusaukset yksin – ihmisinä, mutta yksin me emme silti ole, mitä tulee Herramme Jeesuksen läsnäoloon elämässämme.

Toisaalta kertomus Jeesuksen kiusauksista erämaassa muistuttaa siitä tosiasiasta, että pakeneminen yksinäisyyteen ei ole tie pois kiusauksesta. On typerää kuvitella, että yksin ja erossa muista ihmisistä ja ’maailman houkutuksista’ olisimme suojassa kiusauksilta. Päinvastoin yksinäisyydessä ihminen, joka ei valvo Pyhässä Hengessä, on mitä helpoin uhri kiusaajalle. Yksinäisyys on hedelmällistä Jumalan kasvojen etsimisen aikaa, mutta kiusaukset eivät yksinäisyydessä katoa. Yksinäisyydessä valvominen on ensisijaisen tärkeää. Kiusaaja ei kadota sinua näkyvistään niin kuin hän ei kadottanut Jeesustakaan.

Erämaan kiusauksiin

Katsotaanpa tarkemmin kertomusta Jeesuksen kiusauksista erämaassa. Kertomus Jeesuksen kiusauksista on kolmessa evankeliumissa, joista tosin Markuksen versio on varsin lyhytsanainen (Luuk. 4:1-13; Matt. 4:1-11; Mark. 1:12,13).

Ainoa merkittävä ero Matteuksen ja Luukkaan kertomuksissa on toisen ja kolmannen kiusauksen järjestyksessä. Matteuksen kertomusta pidetään alkuperäistä järjestystä noudattavana. Luukas taas kertoo kohtauksesta temppelinharjalla viimeiseksi ehkä kerronnan sujuvuuden vuoksi.

Luukkaan valinta muuttaa kiusausten järjestystä evankeliumissaan ei muuta merkitystä tai painota kiusausten järjestyksellä niiden ’vaikeutta’. – Vaihtoehtoinen järjestys sopii vain paremmin Luukkaan evankeliumin kerrontaan.

En usko kiusausten edes seuranneen toisiaan valikoidussa järjestyksessä, vaan jokaisen kiusauksen kohdalla Paholaisen odotus oli Jeesuksen välitön lankeemus. Ensimmäinen kiusaus ei siis ollut ’valmisteleva’ kolmatta ’kovinta’ kiusausta varten.

Pintapuolisesti luettuna koetukset saattavat vaikuttaa melko ’hampaattomilta’. Eikö Paholainen ’parempia’ kiusauksia ja keinoja keksinyt? Jos Paholainen osasi hommansa niin kuin hän sen nykyäänkin taitaa, niin miksi Paholainen valitsi kiusata Jeesusta juuri sillä tavalla kuin hän teki?

Uskon, että Jeesuksen kohtaamat kiusaukset ovat sittenkin tuttuja, kun katsotaan tarkemmin, mihin vihollinen niillä pyrki. Jos analysoit Paholaisen Jeesukselle asettamia koetuksia, huomaat hänen todellisuudessa osanneen työnsä mestarillisesti. Pitää muistaa tilanne, jossa Paholainen Jeesusta lähestyi:

”Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä.” (Luuk. 4:1-2)

Luukkaan mukaan Paholainen oli jo 40 päivän ajan kiusannut Jeesusta, joten tekstin kolme kiusausta ovat ’loppuhuipennus’ kaikesta. Lähtötilanne kolmen kiusauksen edellä on Jeesuksen ruumiillinen heikentyminen ja henkinen väsymys paaston jäljiltä.

Jos ihmettelet, miksi paholainen ei kiusannut Jeesusta niin kuin meitä ’tavallisia’ ihmisiä arjessa kiusataan vaikkapa päihteiden ja seksuaalisten tarpeiden tulokulmasta, niin mietipä kuitenkin uudelleen Jeesuksen tilannetta. Pitkän paaston jälkeen ensimmäisenä ei ole mielessä seksi tai päihteet! Jo tarvehierarkia opettaa, että ruoka on tuossa tilanteessa määräävämmässä asemassa.

Vaikka ensilukemalta kiusaukset tuntuvat kyseenalaisilta, kun niitä vertaa houkutuksiin, joilla nykyihmistä kiusataan, tarkempi tarkastelu osoittaa paholaisen ’räätälöineen’ kiusaukset juuri Jeesukselle ’sopivaan’ muotoon.

Jeesukselle esitetyistä kiusauksista löytyy kaikki samat kiusauksen elementit, jotka aikanaan saivat ensimmäisen ihmisparin lankeamaan syntiin:

”Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. ” (1. Moos. 3:6a)

Erämaassa esitetyt kolme kiusausta ovat Jeesuksen poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta samoja ’peruskiusauksia’, joiden kanssa mekin taistelemme päivittäin. Niiden edessä lankesi ensimmäinen ihmispari ja vuorotellen jokainen ”naisesta syntynyt” lukuun ottamatta Herraa Jeesusta Kristusta.

Väitän, että Jeesus oli kiusattu lankeamaan siinä missä kuka tahansa ihminen, miksipä muuten hän olisi näistä kiusauksista kertonut opetuslapsilleen. Saatana hyökkäsi erityisesti Jeesuksen olemusta vastaan Jumalan Poikana. Hän ei kiistänyt Jeesuksen asemaa Jumalan Poikana, vaan yritti Jeesuksen saada toteuttamaan omaa tahtoaan lähettäjänsä Isän tahdon sijaan. Pohjimmiltaan tilanne on sama jokaisen ihmisen kohdalla, Saatana tahtoo langettaa meidät pois Jumalan varallemme laatimasta suunnitelmasta.

Käydäänpä läpi lyhyesti Jeesuksen kiusaukset siinä toivossa, että oppisimme niistä jotain oman elämämme varalle.

Ensimmäinen kiusaus

Ensimmäinen kiusaus houkutella Jeesus muuttamaan kivet leiviksi kohdistui nälkiintyneen ja paaston heikentämän Jeesuksen perustarpeisiin. Siinä on sitä samaa kuin syntiinlankeemuskertomuksen sanoissa ”hedelmä oli hyvä syödä”. Kiusaaja yksinkertaisesti yritti saada Jeesuksen tyydyttämään perustarpeensa Jumalan tahdon vastaisella tavalla.

”Silloin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske tämän kiven muuttua leiväksi.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.'”” (Luuk. 4:3-4)

Syömisessä itsessään ei ollut mitään väärää, mutta tapa, jolla Saatana yritti saada Jeesuksen tarpeet tyydyttämään ei ollut Jumalasta. Saatanan tahtoi saada Jeesuksen lankeamaan pois Jumalan suunnitelmasta elää tässä ihmisenä ihmisen ehdoilla. Hän yritti houkutella Jeesusta toteuttamaan oman itsekkään tahtonsa, johon hänellä oli ’kaikki valta ja oikeus’.

Luonnolliset tarpeet, kuten Jeesuksen tapauksessa perustarve nälkä, ovat luonnollisia ja neutraaleja, mutta ne pitää tyydyttää Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Ajattelepa vaikka nykypäivänä maailmaamme hallitseva ihmisen seksuaalisuuteen liittyvän perustarpeen korostaminen. Seksuaalisuus on Jumalan luoma kaunis lahja ja luonnollinen tarve, mutta maailma kauppaa sitä mieluusti siinä muodossa, että tarpeen täyttäminen Jumalan tahdon vastaisella tavalla olisi vieläkin tyydyttävämpää kuin Jumalan seksuaalisuudelle luoma tarkoitus.

Miten sitten Jeesus vastasi kiusaukseen? Jeesus käytti sanoja ”on kirjoitettu”, minkä jälkeen hän siteeraa Mooseksen liiton kirjaa.

Päinvastoin kuin ensimmäinen ihmispari syntiinlankeemuksessa, Jeesus ei ryhtynyt järkeilemään ja epäilemään Jumalan sanaa, vaan hän pitäytyi siinä, minkä tiesi Jumalan sanaksi. Hän siteerasi Mooseksen kirjoituksista kohtaa, jossa Jumala muistutti kansaa siitä, kuinka hän piti siitä huolta 40 vuoden erämaavaelluksen ajan (5. Moos. 8:1-4):

”Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.” (5. Moos. 8:3)

Palataan tähän Jeesuksen mielenkiintoiseen tapaan vastata kiusaajalle Jumalan sanaa siteeraten vielä lopuksi. Katsotaan ensin vielä kaksi muuta kiusausta. Painahan muuten mieleesi kohta, mistä Jeesuksen sitaatti on lähtöisin.

Toinen kiusaus

Luukkaan järjestyksen mukaan toinen kiusaus on siis se kiusaus, jossa Paholainen yrittää saada Jeesuksen kumartamaan itseään.

”Paholainen vei Jeesuksen korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat ja sanoi: ”Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'”” (Luuk. 4:5-8)

Jotkut tulkitsevat tapahtuman rinnakkaiseksi sille, kun Mooses sai ihailla luvattua maata vuorelta (5. Moos. 34:1-4). Tässä Saatana näyttää maailman loiston Jeesukselle kuin mainoksessa ja lupaa antaa sen kaiken kauneuden hänelle, kunhan Jeesus vain kumartaisi häntä. Jälleen kerran kyse taistelussa on yksinkertaisesti siitä, ketä Herraa kukin kumartaa: Jumalaa, itseä vai tämän maailman herraa, Saatanaa.

Toinen kiusaus kohdistui inhimilliseen vallanhaluun ja ahneuteen. Ajattelepa kuinka moni kerran kaunis asia on menettänyt merkityksensä sen jälkeen, kun niistä on tullut valtataistelun tai himon välineitä. Sanotaan, että ”jokaisella ihmisellä on hintansa”. Onneksi Jeesuksen kohdalla tämä kulunut sanonta ei pitänyt paikkaansa.

Erityisen mielenkiintoista kolmannessa kiusauksessa on tapa, miten Saatana maailman Jeesukselle näyttää: ”kaikki valtakunnat ja niiden loiston”. Hän sai synnin mädännyttämän maailman näyttämään loisteliaalta ja houkuttavalta. Tässä kiusaaja on mestari. Kuinka hän osaakaan näyttää maailman niin houkuttavana ja tavoiteltavana! Ja miten hän onnistuukin herättämään meissä himon, jotta me tahdomme sen kaiken itsellemme. Siinä hetkessä, kun hän piirtää eteemme tuhat kaunista ja tuhat mahtavaa, moni unohtaa maailman todellisen mädännäisen ja ihmistä tuhoavan luonteen.

Entä mitä teki Jeesus? – Hän ei ryhtynyt katselemaan Saatanan maalaamia valheellisia näkyjä, vaan pysyi perustalla, jonka hän tiesi entuudestaan luotettavaksi. Saatanan maalaama mielikuva ei täyttäisi odotuksia, joita se katsojalle antoi, mutta Jumalan lupaus pitää aina. Jeesuksen vastaus oli jälleen kerran sitaatti Mooseksen liitonkirjasta:

”Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä.” (5. Moos. 6:13)

Kolmas kiusaus

Kolmas kiusaus vetoaa inhimilliseen turhamaisuuteen ja ylpeyteen. Ajatus siitä, että Jeesus olisi hypännyt kymmenien metrien korkeudesta temppelin harjalta, ja että enkelit olisivat ottaneet hänet vastaan oli inhimillisesti ”kaunis katsella ja houkutteleva”.

”Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi: ”On myös sanottu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” (Luuk. 4:9-12)

Jos Jeesus olisi hypännyt alas temppelin harjalta, sadat pyhiinvaeltajat olisivat nähneet kuinka enkelit olivat alamaisia Jeesukselle. Näin tekemällä hän olisi vaarantanut tehtävänsä ihmiskunnan lunastajana ja valinnut noudattaa omaa tahtoaan Jumalan tahdon sijaan.

Kiusaajan taidokkuutta korostaa, kuinka hän siteeraa psalmia (Ps. 91:11-12) mielivaltaisesti käyttäen sitä sen alkuperäistä ajatusta ja tarkoitusta vastaan irrallisena sitaattina. Jos Jeesus ei olisi tuntenut Jumalan sanaa sen oikeassa merkityksessä, hän olisi ehkä langennut kuuntelemaan kiusaajaa. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan vastasi jälleen Saatanalle käyttäen Jumalan sanoja:

”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niinkuin kiusasitte häntä Massassa, {kr33/38}” (5. Moos. 6:16)

Huomaapa Jeesuksen vastauksessa erityisesti, mistä Jeesuksen sitaatti on – samaisesta liitonkirjasta. Jumalan sana on luonteeltaan tosi ja voimallinen. Sen edessä kiusaaja on voimaton.

Mitä tapahtui kiusauksen päätteeksi?

Kaikki kiusaukset johtivat alkuperäiseen perussyntiin eli kapinaan Jumalan tahtoa vastaan. Rikkominen Jumalan hyvää tahtoa vastaan on pohjimmiltaan Jumalan herruuden maahan polkemista, koska se on ihmisen pyrkimys korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle.

Kertomus erämaan kiusauksista päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin:

”Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.” (Matt. 4:11)

Matteus korostaa kertomuksen lopussa, kuinka liitonkirjan Jumala oli uskollinen palvelijalleen. Kun Saatana luovutti erän Jeesukselle, tulee esiin Jumalan huolenpito. Jeesus sai enemmän, mitä Saatana hänelle pystyi tarjoamaan. Saatana tiesi Jumalan pitävän huolen omastaan, minkä vuoksi hän ajoitti kiusaukset juuri ennen Jumalan aikaa siinä toivossa, että hän saisi ihmisen ennenaikaisesti lankeamaan ja toteuttamaan tarpeensa synnillisesti.

Oleellisin ero Saatanan tarjoaman ’helpotuksen’ ja Jumalan huolenpidon välillä oli siinä, että jälkimmäinen tapahtui Jumalan tahdon mukaisesti hänen sallittua palvelijaansa koeteltavan, jotta palvelijan uskollisuus käy ilmi. Luukas päättää samaisen kertomuksen evankeliumissaan seuraaviin sanoihin:

”Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan.” (Luuk. 4:13)

Luukas täten muistuttaa lukijaa siitä, että kyseessä oli erävoitto – ei koko sodan loppuminen. Vastustaja ei ’tuhoutunut’, vaan kuten jääkiekossa tai jalkapallossa, liiga jatkuu ja joukkueet mittelevät vielä uudelleen.

Taistelu olisi täten jatkuva edelleen, mutta vasta jonkin ajan kuluttua. Tämäkin on Paholaisen taktiikkaa; miksi hyökätä raivoisasti jatkuvasti ja pitää ihminen valppaana. On parempi antaa kulua tovi ja odottaa, että ’suojat lasketaan alas’ ja iskeä vasta sitten, kun kohde ei ole valppaana. Ei luonnossakaan villipeto aja saalista loputtomiin, jos huomaa saaliin olevan voitolla. On parempi keskeyttää jahti, odottaa ja iskeä yllättäen uudelleen, kun saaliin huomiokyky herpaantuu.

Itse kiusattuna

Heppoisesta ensivaikutelmasta huolimatta Paholainen teki siis sangen ’hyvää’ työtä kiusaajana. Hän oli opiskellut ’saaliinsa’ heikot kohdat ja oikean hetken, vaikka ei onnistunutkaan tällä kertaa. Voit olla varma, että hän tekee vähintään yhtä hyvää työtä nykyäänkin, ja että sinäkin saat siitä varmasti osasi. Hän tuntee ihmisen jo monen vuosituhannen kokemuksella, joten saat hänestä kelpo vastuksen.

Hän käy kimppuusi etenkin silloin, kun olet Jeesuksen tavoin väsynyt, yksin ja erityksissä. Hän myös jättää sinut välillä rauhaan, jotta luulet olevasi kyllin vahva vastustamaan häntä itseksesi. Kun hän taas tulee, hän käy kimppuusi vanhoin tutuin valhein, jotka on niin hyvin naamioitu, ettet tunnista niitä, jos et ole valpas.

Entä mitä käytännöllistä voimme oppia Jeesuksen esimerkistä? Miten menetellä, kun paholainen käy mittaamaan kuntoasi koetuksessa? Ota oppia Jeesuksen esimerkistä. Muista, että koetus on houkutteleva ja kaunis – sen mädännyttävä vaikutus tulee esiin vasta sen jälkeen, kun olet langennut houkutukseen. Ethän siis neuvottele Saatanan kanssa, älä käy kauppaa. Älä edes kuuntele häntä, vaan torju hänet Jumalan sanaan nojautuen niin kuin Jeesus teki.

Älä lähde järkeilemään hänen houkutustensa edessä, ettei hän johda sinua harhaan, kuten hän taidokkaasti petti ensimmäisen ihmisparinkin. Muuttamalla totuutta sopivasti tai siteeraamalla sitä väärässä hengessä, kuten viimeisessä kiusauksessa, hän saa houkutuksen tuntumaan jopa sallitulta, vaikka samaan aikaan koet, ettei se ehkä täysin Jumalan tarkoitusta palvelekaan.

Pitäydy häntä vastustaessa kiinni ainoasta kestävästä perustasta. Pysy kiinni Jumalan lupauksissa. Tunne Raamattusi ja Jumalan lupaukset – niiden edessä Saatana on voimaton. Sinun järjenpäätelmäsi hän kaataa, mutta jos perustat elämäsi Jumalan sanaan, sitä hän ei voi tehdä tyhjäksi, koska perusta ei ole sinun päätelmissäsi, vaan Luojan pysyvissä lupauksissa. Luota hänen lupauksiinsa lapsenomaisesti, vaikka et niitä aina ymmärtäisikään.

Jeesuksen esimerkki vastustaa Paholaista Jumalan sanalla painottaa Jumalan sanan tuntemusta – ei vain sen siteeraamista satunnaisesti sieltä täältä. Jos huomasit, Jeesus siteerasi Jumalan lupauksia ainoastaan yhdestä Vanhan testamentin kirjasta: 5. Mooseksen kirjasta, liittokirjasta, ja teki sen systemaattisesti.

Kaikki kolme sitaattia olivat liitonkirjan luvuista 6-8 (5. Moos. 6-8). Jeesus tunsi lain ja kirjoitukset. Hän ei siteerannut sitä summittaisesti, vaan hyvin systemaattisesti tukeutuen Jumalan sanaan.

Olkoon sama periaate meilläkin. Oppikaamme tuntemaan Raamattu – lukekaamme sitä niin, että ymmärrämme sen, mitä luemme. Ei vain summittaisia jakeita sieltä täältä, vaan viettäkäämme aikaa Jumalan sanan äärellä niin, että tunnemme kirjoitukset siinä hengessä, missä ne ovat kirjoitettu. Siinä on rikkaan elämän sanat ja perusta vastustaa pahaa.

Jos Herramme Jeesus nojautui systemaattisesti Jumalan sanaan vastustaessaan Paholaista, tee sinä samoin. Jeesus olisi toki voinut menetellä toisinkin, mutta siteeraamalla 100 % Jumalan sanaa, hän antoi meille kestävän esimerkin vastustaa Saatanaa totuudessa. Vihollinen kyllä tuntee kaikki valheesi ja osaa vastata niihin, mutta Jumalan sanan totuutta vastaan hänellä ei ole vastausta.

Pohdittavaa

Millaisia keinoja Saatana käytti koetellessaan Jeesusta?
Miten Jeesus vastusti Saatanaa?