Muistan elävästi yhden lapsuuteni iltapäivän, kun ala-aste-ikäisenä seurakunnan lastenleirillä leikittiin aarteenetsintää. Se oli leirin kohokohta.

Aarre oli piilotettu leirikeskuksen pihaan ja etsijöille annettiin joitain vihjeitä sen löytämiseksi. Aarretta etsittiin hartaasti ja pitkään kaikkien leiriläisten voimin siitäkin huolimatta, vaikka välillä tuntui, että kaikki mahdolliset paikat oli jo pengottu. Samoja piiloja katsottiin uudelleen ja väliin löytyi aina uusikin idea tarkastettavaksi.

Aarteen arvo

Mutta mikä sai vilkkaassa iässä olevat tyttö- ja poikalapset sinnikkäästi etsimään aarretta pihamaalta? – No, tietenkin se, että kyseessä oli aarre! Kukaan ei tarkalleen tiennyt, mikä aarre lopulta oli, mutta kaikki olivat vakuuttuneet aarteen arvosta. Se oli jotain löytämisen arvoista.

Aarretta ei etsitty vain ohimennen, vaan koko porukka oli täysillä mukana etsinnöissä. Jokainen etsijä tahtoi olla hän, joka aarteen lopulta pöyhii esiin. Niin kului minuutit, puolet tunnit ja taisi vielä tuntikin kulua, mutta luovuttamisesta ei ollut tietokaan. Olihan meillä varma tieto aarteen arvosta – kyse oli vain ajasta, että se lopulta löydettäisiin.

Aarteenetsintäleikissä toteutui sama ajatus kuin Jeesuksen vertauksissa Taivasten valtakunnasta Matteuksen evankeliumissa. Siinä Jeesus vertaa Taivasten valtakuntaa lyhyin vertauksin aarteeseen ja helmeen. Kuulehan.

”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” (Matt. 13:44-46)

Nämä Jeesuksen vertaukset kertovat aarteen arvosta, eikö totta? Aarre on jotain niin arvokasta, että sen löytäjä ei hetkeäkään epäröi luopua kaikesta omistamastaan saadakseen aarteen itselleen.

Sama ajatus Taivasten valtakunnan aarteen arvosta toistuu vertauksessa helmestä. Siinä kauppias tunnistaa helmen arvon. Kun hän sitten saa helmen käsiinsä, hän oli valmis maksamaan koko omaisuutensa saadakseen vain helmen itselleen. Se on ’helmi tai ei mitään’ -tilanne.

Jeesus vertaa Taivasten valtakunnan arvoa kauppiaan kallisarvoiseen helmeen. Taivasten valtakunta on siis jotain yhtä arvokasta, mikä on samalla tavalla omistettavissa jo tänään. Me uskovat olemme heitä, ketkä ovat tulleet tuntemaan ’helmen’ arvon ja tietämään näin aarteensa arvokkaimmaksi kuin mikään muu tässä ajassa.

Aarteeni arvo

Mutta tiedätkö – on vain niin, että Taivasten valtakunnan aarre arvottuu ihmisten silmissä juuri sen arvoiseksi, millaiseksi me sen itse arvostamme. Ketä houkuttaa aarre, jota sen omistaja häpeää? Ketä houkuttaa aarre, jota ei pidetä arvossa? Ketä houkuttaa ’aarre’, jonka eteen ei olla valmiit näkemään vaivaa? Ketä houkuttaa aarre, jota omistaja ei viitsi edes pitää esillä, puhumattakaan, että hän arvostaisi sitä.

Mutta aarre, joka saa silmät loistamaan ja sydämen syttymään, se houkuttaa puoleensa. Mikä se onkaan tuo valta ’aarre’, jonka saadakseen tuo ihminen on ollut valmis luopumaan kaikesta? Mikä onkaan ’aarre’, joka sytyttää omistajansa kerta toisensa jälkeen?

Esimerkki ’aarteelle’ omistautumisesta

Kerron vielä esimerkin siitä, miltä näyttää, kun joku uskoo asiaansa ja tekee kaikkensa saadakseen pitää aarteensa. Tämä esimerkki avaa sitä, mitä Jeesuksen vertauksessa tarkoittaa sanat ”hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”

Joka minut tuntee yhtään paremmin, tietää, että minä en ole auto- enkä moottoripyöräihminen. En pidä autoista enkä sen enempää moottoripyöristä tai mopoistakaan. Minulle ne ovat kulkuvälineitä, ja jos vain voin selvitä matkasta ilman moottoriajoneuvoa, niin vältän sen mieluusti.

Meillä oli jokin aikaa sitten eräänalainen ’alumnikokoontuminen’ Lahdessa ja paikaksi oli valittu mikäpä muukaan kuin moottoripyörämuseo ja sen yhteydessä sijaitseva moottoripyörähenkinen klubi ’Ace Corner Finland’. Siellä oli paljon niitä kaksipyöräisiä.

Kokoontumiseemme oli pyydetty puheenvuoro myös paikan omistajalta. Hänen nimensä oli Riku ja hänestä näki, että hän rakasti moottoripyöriä ja hänen sydämensä paloi työlle, jota hän museon ja klubin omistajana teki tunteja laskematta. Rakkaus vanhoihin moottoripyöriin huokui hänestä – ja se innostus ei voinut olla sytyttämättä, kun häntä kuunteli ja katseli.

Tämä mies oli käytännössä elänyt koko elämänsä kaksipyöräisten parissa. Hän kertoi ylä- ja alamäistä, joita vuosikymmenien aikana oli riittänyt. Hänellä oli ollut monta tilaisuutta päästä helpommalla tai menestyä paremmin, jos hän olisi vain piirun joustanut unelmastaan pyörien parissa. Mutta hän rakasti pyöriä ja hän rakasti sitä työtä, mitä hän teki. Hän oli löytänyt yhdenlaisen ’kallisarvoisen helmen’ ja siitä hän piti kiinni – maksoi mitä maksoi. Ja olipa hän joutunut monet kerrat maksamaan hintaa ’aarteestaan’. Se sydämen palo ja omistautuminen ’aarteen’ vaalimiselle ei jättänyt kylmäksi ketään kuulijoista. Hän oli elävä esimerkki ’kauppiaasta’, ”joka oli löytänyt kallisarvoisen helmen, myynyt kaiken minkä omisti ja ostanut sen”.

Jäin miettimään hänen esityksensä jälkeen, että miksi me uskovat, jotka olemme löytäneet iankaikkisen ”kallisarvoisen helmen”, emme tunnu olevan lainkaan niin omistautuneet vaalimaan aarrettamme. Olemme jopa valmiit tekemään pieniä myönnytyksiä helpon elämän toivossa silloinkin, kun meiltä kysytään, että mistä olet valmis luopumaan aarteesi tähden?

Ei ole kyse siitä, etteikö Taivasten valtakunnan aarre tai helmi ole hallussasi, vaan siitä kuinka paljon sinä rakastat ja arvostat aarrettasi? Syttyykö silmäsi loistamaan, kun alat puhumaan rakkaasta aarteestasi? Onko Jeesus Kristus hän, jonka rinnalla kaikki muu on rihkamaa? En puhu sanoista tai teoista, vaan siitä, mihin sydämesi on kiintynyt – mihin olet omistautunut. Onko sinun Herrasi Jeesus ’se aarre tai helmi’, joka saa sinut hintaa ja aikaa kyselemättä omistamaan elämäsi yksin hänen kunniakseen?

Pohdittavaa

Miten ’aarteeni’ arvo näkyy minusta?