Klassikkokirjassa ”Miksi herätys viipyy?” Leonard Ravenhill pohtii näyn luonnetta. Hän siteeraa siinä oppi-isäänsä pastori George Deakinia, joka aikanaan 1900-luvulla teki Brittein saarilla pitkän palvelutyön Jumalan valtakunnan työssä. Pastori Deakin kiteytti kristillisen palveluntyön perustan oman elämänsä kokemuksen perusteella jotenkin tähän tapaan:

”Näky ilman tehtävää tekee sinusta uneksijan; tehtävä ilman näkyä on raadantaa; näky yhdistettynä tehtävään tekee sinusta Jumalan palvelijan.” (George Deakin, 1911-1988)

Nopeasti luettuna teksti vaikuttaa varmasti jonkun mielestä itsestään selvältä ja joku toinen pitää sitä varmasti aavistuksen lakihenkisenä. Tosiasia on kuitenkin, että hengellisten näkymien laajentuminen todellisuudeksi ajassa on joskus inhimillisesti mitattuna kallista ja voimille käyvää, vaikka tosiasiassa Jumala tarjoaa ’tämänkin kierroksen’ ja ihminen saa istua katettuun pöytään ja nauttia hänen anteliaisuudestaan. Jumalan kattausta ei kuitenkaan ole tarkoitettu katseltavaksi sivusta, vaan hän tahtoo meidän olevan osalliset hänen pöytäänsä.

Kun puhutaan Jumalan sotilaista, joutuvat sotilaat aina valmistautumaan siihen, että he maksavat sodassa kovaa hintaa kutsusta asemapaikalle. Nyt puhun nimenomaan heistä, ketkä tahtovat antaa elämänsä Herralle palvelun uhriksi. En puhu heistä, ketkä etsivät pintakosketusta Jumalan näkyyn; etsivät pientä apua omaan tarpeeseen Herran pöydästä mieluusti käsiä likaamatta. Puhun ”tapahtukoon sinun tahtosi” -asenteesta.

Tasasivuinen kolmio

Tahdon näyttää sinulle jotain Jumalan näyn koko laajuudesta. Puhumme usein näystä eri yhteyksissä aivan liian usein antamatta ajatustakaan käsittääksemme näyn koko kuvaa. Kuka ohittaa näyn saamisen, kuka katselee näkyjä sivusta kuin viihteen suurkuluttaja ja kuka ei kiireeltään ehdi näkyjä pohtimaan.

Siis muutama sana näystä. Kuvaan näkyä tasakylkisen kolmion avulla. Tasakylkisessä kolmiossa on kolme sivua ja ne kaikki ovat yhtä pitkät, mistä tietty seuraa se, että jokainen kolmion kulma on 60” astetta.

Näkyä voi yksinkertaistaen verrata tasakylkiseen kolmioon. Näyssä on kolme tahoa – kylkeä. Jokainen niistä tarvitaan, mitään ei voi jättää pois. Samoin jokaisen kyljen pitäisi olla ’yhtä pitkä’, jotta ’kuva’ säilyy oikeana. Havainnollistan tätä Jesajan kutsumusnäyn avulla.

Jesajan kutsumusnäyn kolme kylkeä

Jesajan tuttu kutsumusnäky kirjan kuudennessa luvussa on kolmitahoinen tai sivunen. Se kuvaa sitä, miten näky on enemmän kuin pelkkä kuva. Luetaan näky ja katsotaan sitten sen yksityiskohtia.

”Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin.
Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.”
Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.
Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” Niin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.’” (Jes. 6:1-9)

Katsotaanpa kolmea kylkeä Jesajan näyssä.

Tunnustus, puhdistus, valtuutus

Näky alkaa oman riittämättömyyden ja likaisuuden kohtaamisesta jakeessa 5 ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet”. Tämä on lähtökohta näylle, kun Jumala kohtaa ihmisen. Se on tunnustuksen sana.

Jumala ei jätä ihmistä tähän tilaan. Hän näyttää ihmisille oman riittävyytensä ja pesee näin pois synnin. Jakeessa 7 seuraa puhdistuksen sana ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.” Ihmisen ei enää tarvitse katsoa itseensä. Hänen katseensa kääntyy Jumalaan, joka on hänen elämänsä.

Ja kolmannella kyljellä jakeessa 9 edellisiä seuraa valtuuttava sana: ”Mene ja sano tälle kansalle”. Jumala ei jätä ihmistä passiivisuuden tilaan, vaan kutsuu hänet näkyyn sisälle elämään sitä. Se on enemmän kuin sivustaseuraaminen. Eläminen on runsaampaa kuin tarkkailu.

Ylöspäin, sisäänpäin ja ulospäin

Edelleen Jesajan näky on kolmitahoinen myös ’suunnassa’. Näky suuntautui ensin ylöspäin – Jesaja näki Herran. Herran kohtaaminen käänsi katseen itsetutkisteluun

Näky suuntautui siis toiseksi sisäänpäin – Jesaja näki itsensä. Hän ei voinut kohdata Jumalan näkyä ilman, että olisi tullut itse Jumalan kohtaamaksi.

Näky ei jättänyt Jesajaa kahden Herransa kanssa, vaan Jumala otti mukaan vielä muut. Eli kolmanneksi näky suuntautui ulospäin – Jesaja näki maailman.

Kaikki mainitut kolme ’sivua’ tai ’kylkeä’ kuuluu Jumalan antamaan näkyyn. Saman asian voi tietty sanoittaa toisinkin. Näky oli korkea – Jesaja näki Herran korkealla ja korotettuna. Näky oli syvä – Jesaja joutui luotaamaan oman sydämensä syvyydet. Ja kolmanneksi näky oli laaja – Jesajan näki maailman. Tasasivuinen kolmio siis.

Kolmio käytännössä

Tämä on se kolmitahoinen tie, jonka jokainen seurakunta ja palvelija – Herran sotilas – on käyvä oman näkynsä kanssa. Näky alkaa Jumalan suuruuden näkemisestä, mikä kuin luonnostaan ohjaa ihmisen oman pienuuden ja syntisyyden toteamiseen.

Vastaukseksi Jumalan suunnattoman suuruuden synnyttämään mitättömyyden tunteeseen Jumala antaa palvelijalleen vapauden ja puhdistaa hänet.

Ja vielä Jumala kutsuu puhdistamansa palvelijan pois arvottomuudesta – ei tyhjiöön, vaan Jumalan valtakunnan näkyyn sisälle – palvelutyöhön. Se on alku näyn ’puhemiseksi todeksi’. Herra näyttää todeksi sen, mitä tarkoittaa, että hänen sanansa (logos) on elävä. Ihminen pääsee kokemaan, mitä se tarkoittaa, kun Jumala tekee sanoistaan todellisuutta. Siinä ihminen kokee ’ihmisen tyhjän sanan’ ja ’Jumalan luovan sanan’ eron.

Vasta kolmannen vaiheen aikana näky on oikeasti tullut esiin. Sitä ennen se on ollut kokemusta tai puhetta, nyt se on Jumalan elävää sanaa. Tämä voi tuntua oudolta ajatukselta, mutta ajattelepa vaikka mitä tahansa Jesajan profetiaa.

Emme me tänään lukisi Raamatusta Jesajan kutsumusnäkyä tai mitään muita tämän profeetan elämänvaihteita, ellei näky olisi tullut lihaksi ajassa. Tämä on meidän muistettava omassa hartauselämässä. Kun Jumala laskee sydämelle näyn, se ei ole passivoiva viihdeohjelma eikä kutsu odottaa seuraavalla viikolla taas seuraavaa uutta innoittavaa näkyä.

Näyssä näkeminen ei ole ’maali’ se on ’kutsu’ käydä sisään näkyyn. Jumalan sydämeen laskema näky ei ole poissulkeva eikä passivoiva, vaan se on päinvastoin mukaansatempaava, osallistava ja aktiivinen. Näky on kutsu astua sisään Jumalan maailmaan elämään sitä todeksi.

Jumalan antama näky käy läpi nämä kaikki ’kolmion’ vaiheet. 1) Se alkaa ylhäältä – Herran korkeuksista – 2) se annetaan ihmisille ja asettaa heidät tutkimaan omaa sydäntään ja 3) vielä sen jälkeen näky valloittaa maailman, kun se osallistaa Jumalan miehet ja naiset tehtävään, joihin heidät on yhdessä kutsuttu.

Näkyä elämään

Yhtään ’kolmion sivua’ ei saa jättää pois – ne kaikki kuuluvat erottamattomasti Jumalan näkyyn. Olen kuullut seurakuntia moitittavan siitä, että siellä ’vain’ rukoillaan sen sijaan, että oltaisiin Kristuksen ruumis – kädet ja jalat Herralle.

Olen nähnyt myös, kuinka ihmiset ottavat elämäntyökseen etsiä ’näkyjä’ ja ilmestyksiä tavalla jota voisi verrata TV:n realitys-sarjojen tai urheilun seuraamiseen. Se on halu elää ’ihmeessä’ – päästä ’lähes’ kokemaan, mutta vain katsellen vierestä itse käsiä likaamatta. Niin kuin tv-katsoja voisi tietää, miltä maaliviivan voittajana ylittäneestä tuntuu tai niin kuin katsoja olisi ollut osallinen hänen voittoonsa.

Ja olenpa vielä nähnyt senkin, miten praktiset seurakunnat mieluummin lähtevät liikkeelle rukoilematta ja kyselemättä Herralta näkyä, koska he tietävät itse paremmin, miten tämä evankeliumi-business hoidetaan. Mutta jos näky puuttuu ja Herra unohdetaan kolmiosta, jää tulos yhtä latteaksi kuin kolmiosta jäljelle jäänyt viiva.

Nämä kaikki ovat vajaita esimerkkejä. Ne kuvaavat sitä, mitä tapahtuu, kun Jumalan kolmitahoinen ketju kaskaistaan.

Toistan vielä uudelleen alussa siteeratun pastori Deakin ajatuksen, joka sanoo saman ehkä aavistuksen provosoivammin.

”Näky ilman tehtävää tekee sinusta uneksijan; tehtävä ilman näkyä on raadantaa; näky yhdistettynä tehtävään tekee sinusta Jumalan palvelijan.” (George Deakin, 1911-1988)

Näky on Jumalan antama. Kun Jumala antaa näyn, se asettaa ihmisen tutkistelun paikalle – näkemään oman kelvottomuutensa ja kuulemaan sen, että Herra tietää kyllä mitä tekoa ihminen on. Näyn toteutumisen perusta lepää Jumalassa – ei ihmisessä.

Silti näky ei jätä ihmistä tehtävän ulkopuolelle katsojaksi. Hänet on kutsuttu elämään näyssä. Herra antaa näyn ’tehtäväkartaksi’ ja kun ihminen ottaa sen vastaan ja lähtee elämään siinä, hän näkee – ei omaa riittämättömyyttään, vaan Jumalan riittävyyden – ja näyn sellaisena kuin Herra laittaa sen täytäntöön.

Näky elää täten Jumalan kohtaamisesta, rukouksesta ja menemisestä – tasapainossa.

Pohdittavaa

Mitä ’kolmionsivua’ minä olen taipuvainen ’lyhentämään’?
Elänkö näyssä? Onko näkyni elävä?