Neljäs adventti on nimeltään ”adventus sanctificationis” eli ”pyhä adventti”. Viimeinen adventtisunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat luonnollisesti yhteen.

Nuorelle äiti-Marialle uutinen saada armo olla Jumalan Pojan synnyttäjä oli varmasti mitä ristiriitaisin, mitä tulee elämäntilanteeseen, jossa Maria sai kutsun hänelle varattuun tehtävään. Jumalan synnyttäjän tehtävä oli ainutlaatuinen ihmisjärjen ylittävä kunnia ja ilo, mitä hänen oli varmasti vaikea uskoa todeksi.

Jumalan äidin rooli oli osa, josta Maria ei varmasti tahtonut luopua suurimmastakaan hinnasta, vaikka inhimillisesti hänen roolistaan oli glooria ja tunnustus kaukana. Jo silloin me ihmiset osasimme olla varsin julmia ja armottomia toisiamme kohtaan.

Marian raskaudesta julkitulleen uutisen iloista puolta avaa meidän Luukkaan evankeliumiin talletettu Marian kiitosvirsi (Luuk. 1:46-55). Ilo ja kiitollisuus kumpusivat Marian sydämeen, kun hän ymmärsi olevansa Jumalan armovalinnan kohde. Luukkaan tekstin näkökulma onkin meille mitä tutuin – etenkin, kun tullaan jouluyön tapahtumiin.

Kolme näkökulmaa Herran syntymään

Evankelista Luukas kertoo meille ensimmäisen joulun tapahtumista varsin yksityiskohtaisesti Herran äidin näkökulmasta. Ja koska Luukkaan kertomus on meille tutuin, emme välttämättä tule ajatelleeksi, että se on kerrottu pitkälti äiti-Marian suulla. Hyvä näyte tästä on Marian kiitosvirren lisäksi heti jouluevankeliumin lopussa.

”Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.” (Luuk. 2:19)

Eipä tätä meille olisi voinut juuri kukaan muu kuin äiti Maria paljastaa. Mitä todennäköisimmin Luukas on koonnut evankeliumin syntymäkertomuksen haastattelemalla äiti Mariaa tai kokoamalla tekstejä, jotka oli laadittu Marian kertomuksen perusteella.

Apostoli Johannes puolestaan täydentää evankeliumissaan omalla filosofisella tavalla joulukertomukseen biologisen Isän – Jumalan – näkökulmaa. Otetaanpa lyhyt ote siltäkin.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14)

Johannes kuvaa ikuisuuden ja ajan kohtaamista ’logoksessa’ eli elävässä sanassa, Kristuksessa, evankeliuminsa alkupuheessa (Joh. 1:1-13). Jeesuksen Kristuksen syntymän tapahtuman Johannes kiteyttää napakasti edellä lukemaamme yhteen jakeeseen, vaikka kokonaiskertomus on siis toki huomattavasti pidempi. Johannes tunsi kolme muuta evankeliumia, joten hän ei nähnyt syytä enää tarkentaa syntymäkertomusta, vaikka äiti Marian Johannes mitä parhaiten tunsikin. Olihan hän se opetuslapsi, joka sai tehtäväkseen huolehtia Jeesuksen äidistä (Joh. 19:26-27).

On kuitenkin vielä kolmas näkökulma Herramme syntymän tapahtumiin, minkä kertoo Matteus. Matteuksen evankeliumi saattaa olla hepreankielisenä laitoksena (meille tuntematon teksti, jonka olemassaolo on tutkijoiden oletusta) varhaisin evankeliumi. Mutta oli niin tai ei, Matteus kirjoitti evankeliuminsa juutalaistaustaisille lukijoille, minkä vuoksi hän valitsee kertoa syntymän tapahtumista perheen isän Joosefin silmin. Ja otetaanpa tästäkin esimerkki.

”Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20)

Vaikka Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, Jeesus oli silti Joosefin poika ja täysivaltainen perillinen. Ja kuten tiedät, lapsi tarvitsee isää elämänsä varrella myös paljon muuhun kuin pelkkään siitokseen, joten tietenkin Joosef oli Jeesukselle isä myös perheen pään ja kasvattajan näkökulmasta.

Jeesus oli Joosefille ’isän esikoinen’ – ”perinnön esikoinen”, jolle kuului kaksinkertainen osuus perinnöstä ja isän paikka perheen päänä. Tästä syystä Jeesuksen tehtävä oli myöhemmin ristillä osoittaa Johanneksesta jatkaja tehtävälleen pitää äidistä huolta (Joh. 19:26-27). Juutalaisesta näkökulmasta myös pojan suku määräytyi perheen isän mukaan, joten Jeesuksen asema Daavidin suvun perillisenä periytyi Joosefilta, minkä vuoksi Matteus esittää tekstissä Joosefin sukuluettelon perusteeksi väitteelle ’Daavidin pojasta’.

Isän kertomus

Pitkän esipuheen saattelemana siirrymme nyt tarkastelemaan Jeesuksen syntymää edeltäviä tapahtumia nyt miehisestä – isä Joosefin näkökulmasta. Katsomme nyt neljännen adventin tapahtumia poikkeuksellisesti Jeesuksen ihmis-isän Joosefin näkökulmasta Matteuksen kertomana Luukkaan kertoman tutun Marian näkökulman sijaan. Luetaanpa neljännen adventin teksti Matteuksen mukaan.

”Jeesuksen Kristuksen syntyminen tapahtui näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, kävi ennen heidän yhteenmenoaan ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä. Koska Joosef, hänen miehensä, oli hurskas eikä tahtonut saattaa Mariaa häpeään, hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet.
Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.’ Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel’ – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus. ” (Matt. 1:18-25)

Matteus kertoo siis Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista Joosefin näkökulmasta. Joosefista ei evankeliumeissa paljoa kerrota, joten on mahdollista, että hän on ollut nuorta Mariaa huomattavasti iäkkäämpi tai sitten hän on saattanut menehtyä muutoin nuorempana, koska häntä ei enää mainita 12-vuotiaan Jeesuksen temppelivierailun jälkeen. Joka tapauksessa Joosef oli kuitenkin varmasti yhteisössään tunnettu käsityöläinen, jolla oli kelpo miehen maine.

Joosef oli jo onnellisesti kihloissa Marian kanssa ennen, kun Marian raskaus tuli julki. Kihlaus oli siirtymävaihe ennen avioliittoa, jonka purkaminen oli nykypäivän avioeroa vastaava prosessi.

Kihlausaikana morsian kuului sulhaselle ja sulhanen morsiamelle, vaikka morsian asui yleensä yhä omassa kodissaan ja valmistautui omalta puoleltaan astumaan tulevaan vaimon rooliin. Sulhanen puolestaan valmisti ”isänsä huonetta” valmiiksi hääjuhlaa ja yhteistä elämää varten.

Joosefin ongelma

Kihlausaikana seksuaalinen kanssakäyminen ei ollut sallittua. Toki aina joskus kävi niin, että kihlatut rikkoivat sääntöä ja joutuivat vastaavaan tilanteeseen, missä Joosef ja Maria olivat. Tällöin mies kantoi vastuunsa ja vahvisti avioliiton, jolloin esiaviollisesta suhteesta ei koitunut enempää jatkoseuraamuksia lukuun ottamatta julkista häpeää, jonka erityisesti mies joutui kantamaan vastuuttoman tekonsa tähden.

Joosefin tapaus oli erilainen, koska hän ei ollut koskenut Mariaan. Aihetodisteiden perusteella Joosefilla oli kaikki syy ajatella Marian olleen hänelle uskoton. Mietipä itse kuinka moni nykypäivän miehistä uskoisi oman kihlattunsa tarinaa ’neitseenä raskaaksi tulemisesta’, vaikka meillä on jo tiedossa tämä ainutkertainen ennakkotapaus, jota Joosefilla ei ollut.

Joosefilla oli täten oikeus vaatia Marian kivittämistä uskottomuuden tähden (5. Moos. 22:23-24), mikä ei olisi ollut lainkaan huono vaihtoehto Joosefin näkökulmasta, koska tällöin hänen oma maineensa säilyisi tahrattomana ja oikeus tapahtuisi. Tähän Joosef ei kuitenkaan ollut valmis suoralta kädeltä edes ennen enkelin ilmestymistä, mikä kertoo siitä, miksi Jumala näki Josefin arvolliseksi olemaan Vapahtajan perheen isä.

Joosefin suunnitelma

Teksti kertoo kuitenkin Joosefin aikoneen purkaa kihlauksen hiljaisuudessa. Ehkä kihlaus oli vasta pienen joukon tiedossa ja suvut tahtoivat säilyttää nekin oman maineensa. Tällöin olisi ollut parempi tilanne Joosefille vain vaivihkaa purkaa kihlaus, jolloin ehkä Mariakaan ei saisi niin ankaraa tuomiota.

Käytännössä Joosef tahtoi puhdistaa maineensa, mutta hän ei kuitenkaan tahtonut tuomita Mariaa, vaikka koki itsensä petetyksi. Päätös jättää syyttämättä Mariaa kertoo Joosefin armollisesta luonteesta. Vai millaiseen ratkaisuun sinä päätyisit, jos kihlattusi väittää tulleensa raskaaksi ilman miehen kosketusta ja tietäisit olevasi itse osaton raskauteen?

Joosefin armollisen valinnan perustella on helppo uskoa, että Joosef oli Jumalan erityisesti valitsema kasvatti-isä Jeesukselle aivan siinä missä Maria oli erityisesti valittu hänen äidikseen. Yhdessä he olivat Jumalan perhe.

Joosefin oma suunnitelma kertoi siis sekin jo melkoisesti hänen armollisuudesta ja rakkaudesta nuorta Mariaa kohtaan. Hän oli valmis hoitamaan asian pois päiväjärjestyksestä kauniisti vähin äänin.

Joosefin ratkaisu

Joosef ei kuitenkaan päätynyt toteuttamaan suunnitelmaansa kihlauksen purkamisesta. Kun enkeli sittemmin unessa vahvistaa todeksi Marian uskomattoman kertomuksen, Joosef näyttää olevansa tehtävänsä mittainen, koska hän epäröimättä laillisti suhteensa Mariaan.

Joosef otti syntymättömän lapsen omiin nimiinsä, vaikka se käytännössä ulkopuolisten silmissä tarkoitti isyyden ja esiaviollisen suhteen myöntämistä. Totuuden rinnalla ihmisten valheellinen panettelu ei kuitenkaan merkinnyt mitään Joosefille.

Joosef oli arkisesta ammatistaan huolimatta, vaikka siis juutalaisuudessa juuri käden taitoja arvostettiin melkoisesti verrattuna vaikka ’henkiseen’ kreikkalaiseen kulttuuriin, todella Jumalalle uskollinen ja harras mies. Hän varmasti kuului siihen kansanosaan, joka odotti hartaasti messiaan tulemista. Näin siksi, että mietipä kuinka moni muu mies olisi torjunut unessa saamansa näyn ja pitänyt sitä heikkopäisenä haihatteluna.

Väitän, että tämän torjuva suhtautuminen todenkin tuntuiseen näkyyn olisi todennäköistä jopa Lähi-idän alueen miehissä, vaikka siellä suhtautuminen uniin ja näkyihin on tänäkin päivänä myönteisempää kuin meidän kulttuurissamme. Joosef oli kuitenkin toista tekoa.

Edelleen Joosef oli valmis ottamaan askeleen ja lähtemään elämään enkelin näyssä antamaan suuntaan. Moni meistä on valmis ottamaan kyllä näyn vastaan, mutta moniko on valmis ottamaan vapaaehtoisia askeleita näyn viitoittamaan suuntaan silloin, kun vaatii henkilökohtaisia uhrauksia? Ja moniko on valmis tekemään niin silloin, kun on valittavassa helpompi, yleisesti hyväksyttävämpi ja joka tavalla edullisempi vaihtoehto?

Maria oli toki samassa ’pinteessä’, mutta hänen valintansa oli helppo siinä, että valintaa ei enää ollut. Hänelle oli annettu tie, jota kulkea ja hänen piti se kulkea, oli tie sitten kuinka ohdakkeinen tahansa. Joosef sen sijaan oli ikävässä tilanteessa siinä, että hän joutui tekemään päätöksen joko Herran puoleen tai omaksi parhaakseen.

Joosefin hiljainen suuruus

Joosef siis joutui valitsemaan ihmisten ja Jumalan tahdon välillä; ollako hyväksytty ihmisten silmissä vai tehdäkö Jumalan tahto, vaikka hurskaat ihmiset ajattelisivat hänestä mitä tahansa?

Ajattelepa tosiaan. Joosefin tapauksessa Jumalan tahdon mukainen päätös tulkittiin hänen oman aikansa hurskaiden seurakuntalaisten näkökulmasta häpeälliseksi teoksi. Joosefin valinta Jumalan tahdon mukaan merkitsi hänelle tulla halveksituksi oman yhteisönsä ’hyvien ihmisten’ taholta!

Joosef silti valitsi olla hiljaa – Marian ja hänen kohdussa kantamansa Jumalan Pojan parhaaksi. Joosef valitsi vaieta ja kantaa hiljaa pilkan ja syytökset, joihin hän oli täysin osaton ja syytön. Hän ei voinut sanallakaan puolustautua syyttäjiensä edessä, jotta hän ei olisi vaarantanut lasta ja tämän äitiä. Jos hän olisi heikolla hetkellä päättänyt puolustautua, aina olisi löytynyt heitä, ketkä olisivat olleet valmiit kivittämään Marian ja hänen kantamansa lapsen.

Joosef oli hiljaa. Hän ei puhunut puolestaan, vaan vaikeni Jumalan suunnitelman toteutumiseksi ja rakastamiensa ihmisten – äidin ja lapsen – parhaaksi.

Sanotaan Joosefista mitä tahansa, minä olen valmis näkemään Joosefin luonteen suuruuden. Kuinka vaikeaa on vaieta silloin, kun tietää, että avaamalla suunsa kykenee puolustautumaan ja vaientamaan kohtuuttomat syytökset. Joosef oli silti järkähtämättä hiljaa. Hän valitsi kantaa hiljaa vastuun Jumalan edessä, vaikka hän maksoi samalla hiljaisuudestaan kovan hinnan ihmisten edessä.

Mitä sinä valitset?

Ei ole harvinaista varmasti sinunkaan elämässäsi, että joudut vastaavan tilanteen eteen. Monesti teemme valintaa ihmisten suosion ja Jumalan tahdon välillä. Onko silloin meistä ’miestä’ valitsemaan Joosefin tavoin? Tässä kysymyksessä on monta tasoa.

Ensimmäiseksi kysytään, olenko valmis ylipäätään valitsemaan Jumalan tahdon, kun tarjolla olisi jotain muita houkuttavampia vaihtoehtoja? Tämä on sangen arkinen kysymys; valitsenko tuokion Herran ääressä vai viekö viihde voiton?

Toiseksi kysytään, olenko valmis valitsemaan Jumalan tahdon, kun se tarkoittaa sitä, että joudun maksamaan valinnasta jotain hintaa? Tämäkin on vielä melko arkista; lähdenkö poikkeamaan kirkolla tapaamassa sisaria ja veljiä, vaikka ulkona on kurja ilma ja kotona on mukavan lämmin?

Kolmanneksi kysytään, olenko valmis valitsemaan Jumalan tahdon, kun se merkitsee askeleen ottamista uskon varassa sellaiseen suuntaan, johon en muuten uskaltaisi käydä? Nyt puhutaan jo vaikeista asioista. Olenko esimerkiksi valmis astumaan pois nykyiseltä paikaltani Jumalan minulle näyttämään suuntaan, vaikka se olisi muiden ihmisten näkökulmasta järjetöntä?

Ja vielä neljänneksi kysytään, olenko valmis valitsemaan Jumalan tahdon, kun tiedän valintani johtavan siihen, että minua ei tulla ymmärtämään ja jopa uskovat arvostelevat valintaani? Tähän en enää keksi sinulle esimerkkiä, koska toivon sinun pysähtyvän itse hetkeksi sitä miettimään.

Mutta viides kysymys lienee vaikein. Se on sama kuin neljäs, mutta nyt sinun pitää olla lisäksi hiljaa puolustamatta itseäsi kuin Joosef aikanaan. Se on tilanne, kun Jumalan kutsuu sinut tehtäväänsä, jossa todella olet kahden hänen kanssaan ilman mahdollisuutta puolustella valintojasi ihmisten edessä. Ehkä tämänkin kysymyksen edessä on hyvä pysähtyä miettimään – eikä rukouskaan liene pahitteeksi.

Pohdittavaa

Uskallanko valita kuuliaisuuden, vaikka muut eivät ymmärrä valintaani?