Timur Lenk, joka tarkoittaa Timur Rampaa, oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Siteeraan tässä hänen sanojaan sinnikkyydestä. Hän kertoi ystävilleen havainnoistaan nuorena miehenä tähän tapaan:

Muurahainen kantaa itseään suurempaa.

”Minä kerran jouduin suojautumaan vihollisiltani tuhoutuneessa rakennuksessa, jossa istuin yksin tunteja ja taas tunteja. Halusin heittää ajatukseni pois toivottomasta tilanteesta, joten kiinnitin silmäni muurahaiseen, joka kantoi seinämää pitkin maissin jyvää, joka oli sitä itseään suurempi. Aikani kuluksi laskin sen yrityksiä saada vaikeaakin vaikeampi tehtävänsä suoritettua. Maissin jyvä putosi kuusikymmentäyhdeksän kertaa maahan, mutta muurahainen oli sinnikäs ja jaksoi yrittää. Vihdoin 70. kerralla se saavutti päämäärän ja sai kuljetettua jyvän perille. Muurahaisen uuttera saavutus antoi minulle rohkeutta tuolla hetkellä, enkä unohda milloinkaan sen opetusta.”

Muurahaisen sinnikäs ponnistelu olkoon rohkaiseva esimerkki sinnikkyydestä rukouksessa. Rukous, joka lannistuu vastaamattomista rukouksista ei ole uskon rukousta. Uskon rukous etsii sinnikkäästi Jumalan tahtoa silloinkin, kun Jumala jostain syystä vaikuttaa olevan hiljaa. Rukous on puhetta ja Jumalan tahdon etsimistä. Rukouksessa rukoilija kuuntelee sydän avoinna, miten Jumala aikoo vastata hänelle.

Hänelle, joka rukoilee uskossa, vastaamattomat rukoukset ovat päinvastoin todiste siitä, että vastaus on kerta jälkeen yhtä askelta lähempänä. Ajan kuluminen rukouksen edessä ei lannista, vaan se saa rukoilijan jopa entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Jumalan vastaus on tänään lähempänä kuin koskaan.

Herramme Jeesuksen opetus ja esimerkki sinnikkäästä rukouksesta puhuu sellaisesta rukouksesta, joka ei lannistu siitä huolimatta, että vastaus odottaa Jumalan aikaa toteutuakseen. Jeesuksen rukous ei ollut sanelua Jumalalle, vaan elämän luottamista Isän käsiin.

Sinnikäs rukous jatkaa taistelua. Se ei luovuta, vaikka vastaus viipyy. Sinnikäs rukoilija suhtautuu ’rukoustyöhön’ samalla vakavuudella kuin taitava muusikko suhtautuu harjoitukseen. Jos tahdot tulla taitavaksi jonkin instrumentin soittamisessa, pitää sinun harjoitella lakkaamatta, vaikka et tuntisi edistyvän.

Tunnettu pianovirtuoosi Arthur Rubinstein aikanaan sanoi, että

Jos jätän harjoittelematta yhtenä päivänä, huomaan sen itse soitossani. Jos jätän harjoittelematta kahtena päivänä, sen huomaavat jo minun ystävänikin. Kolmen päivän harjoittelemattomuuden huomaa jo yleisö.

Harjoitus tekee mestarin. Ja mestarinkin pitää yhä harjoitella. Sama analogia pätee myös rukoukseen. Meidät on kutsuttu virittämään rukouksemme palaviksi ja sinnikkäästi rukoilemaan Jumalan tahdossa. Jos me emme pysy kestävinä uskossa, rukouksessa ja Jumalan tahdon tekemisessä, sen kohta ’kuulee’ meidän ’soinnistamme’.

Rukous on instrumentti, jota jokainen Herran oma on kutsuttu soittamaan. Rukouksessa kyse ei ole siitä, että rukous tulisi ’valmiiksi’ Jumalan vastatessa pyyntöömme. Jokainen vastaamaton rukous on alku uudelle osiolle rukouksen ’sinfoniassa’. Jokainen vastattu rukous on sekin tie uuteen ’rukoushaasteeseen’ – uuteen teemaan rukoussinfonian edetessä.

Rukous ei lakkaa eikä sammu. Rukous on koko elämän ajan jatkuva prosessi; se on kutsu rukoilla Jumalan valtakunnan tulemista aina siihen päivään saakka, kun Herramme tulee meitä noutamaan. Rukous on täten yhden ’soittajan’ osa suurta rukousten sinfoniaa, jota Taivaallinen kapellimestari johtaa.

Rukous on täten hartauden harjoittamista. Se on kanava, jolla Jumalan armo tulee osaksemme – yksi Wesleyn listaamista armonvälineistä. Meidän on määrä harjoittaa rukousta lakkaamatta niin kuin Paavali meitä kehottaa (1. Tess. 5:17). Rukoileminen lakkaamatta ei ole rukousta sen vuoksi, että Jumala testaisi sinnikkyyttämme; se on lakkaamaton yhteys Jumalaan – elämän antajaan. Rukoukset kuullaan, mutta sinnikäs rukous säilyttää rukousyhteyden lakkaamatta, vaikka rukoukset olisikin kuultu.

Rukous ei ole palvelus Jumalalle. Se on Jumalan lahja ihmiselle, jotta hän voi hyvin. Päivittäinen sinnikäs rukous ei lannistu olosuhteiden edessä. Se on voimavara jokaiselle uskovalle.

On mysteeri, miksi toiset rukoukset odottavat toteutumistaan vuosia, kun taas toisiin saa vastauksen pian – on vastaus sitten myönteinen tai ei. Jumalan aika on arvoitus ihmiselle. Emme voi tietää Jumalan aivoituksia, mutta meidän osamme on yksinkertaisesti olla sinnikkäät rukouksessa. Rukous on vie sinnikkään rukoilijan perille niin kuin esimerkkimme muurahainen lopulta vei maissinjyvän ’maaliin’.

Lopuksi siteeraan vielä muistutukseksi Jeesuksen opetusta rukouksesta. Se on puhe rukouksesta, joka ei lannistu vaikeidenkaan olosuhteiden edessä.

”Jeesus kertoi heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla lannistumatta. Hän sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Siinä kaupungissa oli myös leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luokseen ja sanoi: ’Auta minua saamaan oikeus riitapuoltani vastaan.’ Pitkään aikaan tuomari ei tahtonut, mutta sitten hän sanoi mielessään: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä piittaa ihmisistä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan häntä saamaan oikeuden, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'” Niin Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuo väärämielinen tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat häntä avukseen. Viivyttäisikö hän heiltä apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:2-8)

Pohdittavaa

Miksi ’sinnikkyys’ rukousinstrumentin harjoittamisessa on vaikeaa?