Tahdon alkuun jakaa kaksi jaetta Luukkaan evankeliumista kuin maistiaiseksi ja johdannoksi varsinaiseen tekstiimme, joka tulee profeetta Jesajan kirjasta. Maistiaiset Luukkaan evankeliumista ovat Jeesuksen sanoja:

”Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” (Luuk. 10:21)

Näillä sanoilla Jeesus viittaa edelliseen puheeseensa, jossa hän toppuutteli opetuslapsiaan ja käänsi heidän huomionsa maanpäällisistä tapahtumista kaikkein tärkeimpään:

”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.” (Luuk. 10:20)

Kyse ei ole siitä, etteikö olisi oikein iloita maallisessa maailmassa saaduista siunauksista, vaan siitä, ettemme kuvittele niiden olevan kaikki tai tärkeämpiä kuin Jeesuksen sovitustyössä meille annettu ikuinen elämä. Meille käy kuitenkin varsin usein samalla tavalla kuin opetuslapsille.

Otamme mieluusti vastaan Jumalan ilmoituksen ja iloitsemmepa vielä siitäkin, että Taivasten valtakunnan perustavat totuudet ovat jotain, mikä on ”salattua järkeviltä ja viisailta mutta on ilmoitettu lapsenmielisille”. Mikä onkaan vapauttavampaa kuin ymmärtää Jumalan valtakunnan suuruuden olevan jossain muualla kuin ihmisviisaudessa!

Tämän totuuden otamme halulla vastaan ja siitä toki iloitsemme, mutta uskallammeko me todella olla sen edessä kuin ”lapsenmieliset”. Uskallammeko luottaa Jumalaan ja lapsen tavoin luottaen ihastella Taivaallisen Isän valtasuuruutta sen sijaan, että asetamme hänen tahtonsa seuraamiselle ’järkevät’ rajat oman ihmisviisautemme alaisuudessa?

Jumalan kaikkivaltias käsi – onko sillä tilaa sinun elämässäsi?

Aivan kuin Jumalalla olisi lupa olla kaikkivaltias elämässämme vain niissä rajoissa, jotka me viisaat ja järkevät hänelle asetamme! Toki me ”järkevät ja viisaat” näemme Jumalan Kaikkivaltiuden ja tunnustamme sen suullamme, mutta teemmekö me sen mukaan omassa elämässämme. Olemmeko siis lapsenmieliset Jumalan edessä? Hyväksymmekö hänen tahtonsa, vaikka emme sitä tunne?

Jesajan profetia

Samasta asiasta meille puhuu tämän päivän profeetta Jesajan teksti. Jesajan profetiassa Jumala ilmoitti profeettansa suulla kansalleen koittavasta vapaudesta noin sata vuotta ennen kuin kansa oli edes joutunut pakkosiirtolaisuuteen!

Jesajan profetia kertoo siitä, kuinka Herran kansa saa armon palata takaisin maahansa vuosikymmenten pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Hän oli siis valmistanut paluun jo ennen kuin lähtökään oli tapahtunut. Tekstimme kertoo hänestä, kenet Jumala oli valinnut tähän tehtävään – eli vapauttamaan Israelin ja päästämään heidät takaisin kotimaahansa.

Luetaanpa, mitä Jumala sanoo valitulle palvelijalleen.

”- Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala.
Palvelijani Jaakobin tähden, Israelin, valittuni, tähden minä sinut nimeltä kutsuin, annan sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tunne.
Minä olen Herra. Ei ole ketään toista, ei ole muuta jumalaa kuin minä. Vaikka sinä et minua tunne, minä vyötän sinut, jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka opittaisiin tietämään, että muuta jumalaa ei ole, että minä yksin olen Herra, minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.” (Jes. 45:2-7)

Nämä ovat Herran sanoja palvelijalleen, joka ei Herraa tuntenut. Profetian sanoina ne on annettu myös profetian vastaanottajille tiedoksi, että he uskaltavat ojentautua sen sanojen mukaan silloin, kun profetia astuu voimaan ajassa. Ei ole näet ollenkaan sanottua, että tekstissä mainittu vapauttaja sai koskaan kuulla näitä sanoja henkilökohtaisesti. Itse toki tahdon uskoa niin, mutta sitä emme voi tietää. Sekin on jotain, mikä vain pitää ottaa uskon varassa vastaan.

Mielenkiintoisen näistä profetian sanoista tekee se, kun mietitään, kuka profetiassa on subjekti, kuka subjektin ’aputoteuttaja’ ja kuka profetiassa on edunsaaja.

Profetian subjekti

Jesajan profetiasta on varsin helppo tunnistaa subjekti – eli persoona, kuka toimii ja tekee aktiivisesti. Subjekti esiintyy tässä profetiassa yksikön ensimmäisessä muodossa: minä. Hän esittelee itsensä tekstissä useaan otteeseen: ”minä, Herra, Israelin Jumala”, ”Minä olen Herra. Ei ole ketään toista, ei ole muuta jumalaa kuin minä”, ”minä yksin olen Herra” ja ”Minä olen Herra”.

Tämä profetian subjekti – Herra – on hän, joka toteuttaa profetian. Hän tekee sen suvereenisti silloin, kun on hänen aikansa. Hän tekee sen juuri sillä tavalla kuin hän parhaaksi katsoo. Ei ole kahta kysymystä siitä, kenen varassa Jesajan profetian sanat seisovat tai kaatuvat. Kuuntele, millä tavoin Herra puhuu itsestään:

  • Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään

  • minä vyötän sinut, jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka opittaisiin tietämään, että muuta jumalaa ei ole, että minä yksin olen Herra, minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden

  • Kaiken tämän minä teen.

Tämä on helppo hyväksyä ja vastaanottaa. Jumala on suvereeni toimissaan. Hän on vievä suunnitelmansa päätökseen. Ja hän on oleva subjekti, vaikka Herra profetian toteutumiseksi käyttäisi työkaluja niin kuin seppä käyttää pajavasaraa, ahjoa ja alasinta. Eihän pajavasaraa tai alasinta muisteta taotun esineen tekijänä, vaan seppä, joka työkaluja käyttää.

Sama pätee Jumalan työhön. Vaikka hän päättäisi käyttää ihmisiä työnsä välikappaleina, työ lepää Jumalan tahdon ja viisauden varassa – ei ihmisen. Työkalun paikka on olla tukevasti tekijän kädessä.

Profetian edunsaaja ja vastaanottaja

Entä kenelle tämä profetia on kirjoitettu? Onko profetia kirjoitettu Jumalaa varten, että hän muistaisi tehdä kaiken ajallaan? Vai onko se kirjoitettu profetian ’työkalulle’ / ’apupojalle’ ohjeeksi – siis hänelle, ketä Jumala käyttää tahtonsa tapahtumisen välikappaleena? Onko profetia ’ennalta annettu ohje’ toimia Jumalan suunnitelman mukaan?

Ei se ole kumpaakaan. Jumala ei tarvitse muistilistaa eikä Jumala myöskään jätä profetian toteutumista valitun ’aseensa’ osaamisen varaan. Hän on vievä itse suunnitelmansa täytäntöön, joten profetian vastaanottaja ei ole kumpikaan edellä mainituista.

Jesajan profetia on kirjoitettu Jumalan kansalle Israelille tiedoksi Jumalan suunnitelmasta: ”palvelijani Jaakobin tähden, Israelin, valittuni, tähden”. Profetia annettiin ennalta tiedoksi kansalle, jotta he osasivat nähdä Jumalan turvallisen käden vaikuttuvan elämänsä yllä silloinkin, kun he kohtasivat vaikeita aikoja tai kun tapahtui jotain, mihin ihmisen viisaus ja järki eivät ylettäneet tarttua.

Profetia on annettu kansalle, jotta he voivat lapsenomaisesti vastaanottaa sen ja luottaa tapahtumiin, vaikka he eivät niitä ymmärräkään. Erityisesti tämän profetian toteutumisen kohdalla Israelin ’viisaat ja järkevät’ joutuisivat häpeään, elleivät he olleet valmiit luottamaan Jumalan lupaukseen lapsenomaisesti. Kun he näkivät kaiken Jesajan kirjoittaman toteutuvan, heidän piti uskaltaa luottaa Jumalan suunnitelmaan lapsenomaisesti. Jumalan suunnitelmat eivät mahtuisi heidän ymmärrykseensä.

Huomaatko muuten, miten tämänkin profetian kohdalla sen toteuttaja on joku aivan muu kuin edunsaaja? Monesti ihminen kuvittelee, että Jumalan tahdossa eläminen Herran palvelijana on kulkemista siunauksesta toiseen. Tosiasiassa varsin usein palvelijan tehtävä ei ole olla se siunattu, vaan siunauksen välittäjä. Jumalan tahdon toteuttajan elämä on kyllä ’rikasta’, mutta varsin usein hänen tehtävänsä on olla Jumalan kädessä siunaus toisille.

Kuinka usein palvelija odottaa olevansa itse siunauksen ja ilon kohde, mutta hänet onkin valittu palvelemaan toisia. Ei palvelija jää paitsi Herransa ilosta, mutta hänen ilonsa on sama kuin Herran; se, että muut saavat avun ja tulevat siunatuiksi.

Ja miksikö tämä profetia oli jopa edunsaajalle – lupauksen vastaanottajalle – vaikea hyväksyä? Ehkä siksi, että Jumala oli valinnut tahtonsa toteuttajaksi jonkun, jota kukaan ei osannut odottaa eikä kaikki olleet valmiit edes hyväksymään häntä Jumalan ’aseeksi’.

Profetian ’agentti’ tai ’apusubjekti’

Ja kukako tämä profetian ’agentti’ eli Jumalan työkalu oli? Kuka siis oli hän, josta profeetta Jesaja kirjoittaa arvoituksellisesti: ”minä sinut nimeltä kutsuin, annan sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tunne. ” ja ”vaikka sinä et minua tunne, minä vyötän sinut”? Kuka kumma on Jumalan työkalu, joka ei tuntenut Israelin Jumalaa, Herraa?

Kuka on hän, joka sai oppia tuntemaan Jumalan, vaikka hän ei Herraa entuudestaan tiennyt, ennen kuin Herra hänet tehtäväänsä kutsui ja asetti? Jumalan tunteminen ei ole hänen teoreettista tietämistä – se on persoonan tuntemista luottamuksen kautta.

Tässä kohtaa Jumalan suunnitelmat osoittautuvat korkeammiksi kuin ihmisen ajatus. Nimittäin, kun Jesajan profetia alkoi toteutumaan pakkosiirtolaisuuden ajan tullessa täyteen, kansan viisaat odottivat toki vapautusta ja profetian toteen käymistä, mutta eivät niin kuin Jumala lopulta kaiken teki.

Luetaan tekstin alusta lukematta jättämäni jae.

”Näin sanoo Herra Kyyrokselle, jonka hän on voidellut kuninkaaksi, jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut alistaakseen kansat hänen eteensä, temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta, avatakseen hänelle portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje:” (Jes. 45:1)

Jumala osoittaa suvereeniutensa siinä, että hän valitsi kansansa vapauttajaksi Persian hallitsija Kyyroksen 559-529 eKr. (Jes. 44:24-45:8). Tekstiämme edeltävässä jakeessa edellisen luvun lopussa Jesaja kirjoittaa:

”Minä sanon Kyyrokselle: Minun paimeneni.” Hän toteuttaa kaiken, mitä minä tahdon, hän sanoo Jerusalemille: ”Sinut rakennettakoon” ja temppelille: ”Laskettakoon sinun perustuksesi.”” (Jes. 44:28)

Ajatus Jerusalemin uudelleen rakentamisesta ja vapautuksesta oli varmasti tuttu ja toivottu, mutta Kyyros – pakanakeisari – sen toteuttajana ”minun paimeneni” oli Jesajan lukija- ja kuulijakunnalle varmasti vieras. Minkä tähden Jumala käyttäisi oman kansansa vapauttamiseen ja paimentamiseen vieraan vallan edustajaa – vieläpä pakanakuningasta!

Eikö Jumala olisi voinut tehdä niin kuin Jaakobin perheen kohdalla? Eikö hän olisi voinut nostaa Joosefin kaltaisen henkilön hoviin ja toteuttaa lupauksensa ’oikealla’ tavalla, niin että ihmisen järki ja viisaus uskaltavat ottaa sen vastaan?

Ja hyvänen aika olihan Babylonian hovissa Danielin ja Nehemian kaltaisia viisaita miehiä, jotka Herra olisi voinut nostaa valtaan. Mutta Jumala odotti Persian mahdin nousua ja antoi keisari Kyyroksen valloittaa Babylonian ja kohta antaa luvan ja varallisuuden paluumuuttajille rakentaa Jerusalemin uudelleen.

Toki Nehemia oli tässä läsnä – ja ehkä oli Danielkin. Ehkä nämä jumalaapelkäävät veljet näyttivät Kyyrokselle jopa sen profetian, joka hänestä oli kirjoitettu jne.

Mutta totuus on se, että Jumala oli valinnut pakanakuningas Kyyroksen kansansa Israelin vapaudentuojaksi. Jumala oli valinnut Kyyroksen, ”vaikka hän ei Herraa entuudestaan tuntenut”. Jumala ei tarvinnut profetian toteuttamiseksi inhimillisesti kirjaviisasta sen enempää kuin hän tarvitsi kansansa ’viisaiden’ oikeamielisiä tulkintoja siitä, miten kaikki tulisi tapahtumaan.

Muista! Profetian toteuttaja ei ollut Israel eikä Kyyros, vaan se oli Herra. Suunnitelma ei ollut lähtöisin Kyyroksesta, vaan Jumala salli Kyyroksen olla hänen työkalunsa tämän profetian täyttämisen kohdalla.

Jumala tekee tavatonta – hyväksynkö sen?

Jumala oli siis valinnut tehdä jotain arvaamatonta ja hän teki sen vielä sellaisen henkilön kautta, joka ollenkaan vastaa kansan odotuksia tai täytä niitä kriteerejä, joita kansa olisi vapauttajaltaan edellyttänyt. He eivät saaneet vapautusta ’aikansa Joosefilta’ tai Danielilta.

Apu ja pelastus tuli suunnasta, jota edes ne oppineet ja viisaat ajatelleet Jumalan mieleiseksi tavaksi toimia. Jesajan profetia herätti varmasti vilkasta keskustelua ja arvosteluakin.

Jumala tiesi tämän, minkä vuoksi hän tekstiämme seuraavassa jaksossa (Jes. 45:8-13) puhuttelee omiaan ja muistuttaa heitä siitä, miten hänen tiensä ja ajatuksensa ovat paljon suuremmat kuin heidän. Luetaanpa vielä Herran sanat tästä:

Voi sitä, joka riitelee luojaansa vastaan, saviastia saviastioiden joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ’Mitä sinä pystyt tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!’ Voi sitä, joka sanoo isälle: ’Mikä sinä olet siittämään?’ ja äidille: ’Mikä sinä olet synnyttämään?’
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, sen Luoja: Tekö haluatte kysyä minulta tulevia asioita lapsistani ja määrätä minun kätteni töistä?  Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle. Minun käteni levittivät taivaan auki, minä annoin käskyni kaikille sen joukoille. Minä herätin tuon miehen vanhurskaudessa. Minä tasoitan kaikki hänen tiensä, ja hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää pakkosiirtolaiseni lähtemään vaatimatta maksua tai lahjusta.(Jes. 45:9-13)

Ymmärrän kansan nurinan Kyyroksen valintaa kohtaan, vaikka jälkeenpäin historiaa katsomalla Jumalan valinta on helppo hyväksyä ja nähdä myös sen koko nerokkuus.

Se, että tekstissämme Kyyros esitellään sanoilla ”vaikka sinä et minua tunne”, tosiasiassa he, jotka luulivat Jumalan tuntevan, eivät häntä tunteneet edes siinä mitassa, mitä Kyyros.

Kansan napinassa ja arvostelussa on tässä kohtaa jotain samaa kuin onnettomuuspaikalla vaikkapa tulipalon sammuttamisen jälkeen, jos siellä aletaan vain sättimään pelastajia siitä, etteivät he sammuttaneet paloa jokaiselta kohdin oikeaoppisesti pelastuslaitoksen oppikirjojen mukaan. Ilo palon taltuttamisesta vaihtuu syytökseksi vääristä menetelmistä.

Jesajan profetia oli rukousvastaus kansalle, mutta sepä ei kelvannut heille, koska heidän mielestään valittu ’paimen’ oli arvoton. Vertauskuvallisesti saviastia siinä arvosteli toista saviastiaa. Aivan kuin ihminen arvostelisi Jumalan toimintatapaa ja sanoisi, että ”väärin pelastettu”!

On vain niin, että Jumalan aivoitukset ovat ihmisen aivoituksia ja jopa mielikuvitusta korkeammalla. Aina tulee niitä tilanteita, että me emme osaa edes arvailla, mitä Herra tekee elämässämme seuraavaksi.

Jumala tekee tavatonta – luotanko häneen?

Ajattelepa Jesajan profetiaa keisari Kyyroksen valinnasta ”Jumalan kansan paimeneksi”. Kuinka moni Jesajan aikalainen piti sitä jumalanpilkkana?

Jumalan valinta ja menettelytapa ei vain sopinut ’asiantuntijoiden’ normeihin. Kaikki tahtoivat ja rukoilivat juuri sitä, mitä Herra antoi kansalleen tässä tapauksessa keisari Kyyroksen kädestä.

Kansan viisaat ja järkevät eivät osanneet suhtautua oikein Jumalan suunnitelmaan, mutta mikä sitten teki pakanakeisari Kyyroksesta oivan välineen Jumalan tahdon toteuttamiseen? Mikä teki Kyyroksesta kelvollisen ’työkalun’ Jumalan käteen? – Tuskin Herra valitsi Kyyrosta suunnitelmansa toteuttajaksi vain näpäyttääkseen näin kansansa ’kaikkitietäviä’ oppineita.

Teksti ei Kyyroksen osuudesta profetian täyttäjänä juuri puhu, koska Jumala oli kaikkien tapahtumien todellinen subjekti. Mutta sen Kyyroksen osuudesta Raamatun historiakirjojen perusteella tiedämme, että hän toteutti osuutensa suunnitelmasta niin kuin Jumala profetiassa oli luvannut. Hän todella toimi niin kuin vertauskuva hänestä ”Jumalan vyöttämänä” antaa ymmärtää.

Kyyros antoi Israelille luvan palata kotimaahansa sekä rakentaa temppelin ja muurit Jerusalemiin. Hän edelleen luovutti paluumuuttajien matkaan kaiken Jerusalemin temppelistä sotasaaliina ryöstetyn omaisuuden, joka oli jäljellä.

Kyyros tuskin ymmärsi Jumalan suunnitelman hienoutta – hänen osansa oli olla kuuliainen. Eipä hän ollut Jesajan profetiasta syvällisesti tietoinen niin kuin Israelin viisaat tai Nehemia, mutta hän valitsi toteuttaa sen, mitä Herra hänet kehotti tekemään. Hänen sydämensä oli kuuliainen Herralle – Jumalalle, jota hän ei entuudestaan tuntenut. Se riittää.

Jumalan tahdossa elämissä ei ole kyse viisaudesta ja järkevyydestä – ei tietämisestä eikä ymmärtämisestä. On kyse lapsenmielisestä uskosta – sellaisesta uskosta, joka antaa Jumalalle tilaa olla Jumala.

Kuuntelepa vielä, mitä Jesaja kirjoittaa Kyyroksesta:

”- Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala.
Palvelijani Jaakobin tähden, Israelin, valittuni, tähden minä sinut nimeltä kutsuin, annan sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tunne.(Jes. 45:2-4)

Kyyros oli Jumalan kädessä ’työkalu’, jonka kautta tämä profetia toteutui. Kun seppä ahjoa, alasinta ja pajavasaraa käyttäen takoo jotain uutta, riittää, että työkalut sopivat juuri niihin tehtäviin, mihin ne on tarkoitettu. Kyyros oli oiva työkalu Jumalan kädessä. Hän antoi Jumalalle tilaa olla Jumala. Hän ei rajoittanut Jumalaa omiin käsityksiinsä tai tinkinyt hänen suunnitelmiensa edessä niiden järkevyyden tai järjettömyyden tähden. Tässä kohden Kyyros antaa monelle viisaalle oppitunnin Jumalan tuntemisesta. Hän sai oppia tuntemaan Jumalan kuuliaisuuden kautta.

Lapsenmielisille

Tämän oppitunnin Herra Jeesus tahtoisi meidän jokaisen oppivan. Älkäämme rajoittako Jumalan mahdollisuuksia siihen mitä luulemme hänestä tietävämme. Hän ei ole vain ’suuri’ hän on aina enemmän.

Jumalan tunteminen ei ole hänen tietämistään ja rajaamistaan. Opit tuntemaan Herrasi Jeesuksen Kristuksen vain luottamalla häneen kuin juurikin ne ’lapsenmieliset’.

“Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille.” (Luuk. 10:21a)

Jos siis näet Jumalan Pyhän Hengen toimivan ’etäällä’, iloitse Jumalan suuruudesta ja siitä, että hän ehkä on ’aavistuksen’ enemmän kuin sinun ajatuksesi. Älä katso Jumalan palvelijaa niin kuin hänen osuutensa olisi pois sinulta tai ’se jokin’ hänessä, mitä et ehkä ymmärrä, olisi este Jumalalle käyttää häntä omalla paikallaan. Anna Jumalalle tila toimia.

Vaikeampi oppitunti alkaa siitä, kun Herra Jeesus tulee sinun elämääsi ja pyytää sinua luottamaan häneen. On eri asia lukea vaikkapa Jesajan tekstistä kuvauksia Jumalan mahdista ja asettua seuraamaan Jumalan voimaa kauempaa kuin heittäytyä itse mukaan – puhumattakaan niistä tilanteista, kun emme ole ollenkaan tietoiset Jumalan aivoituksista. Niin kauan, kun näemme, kuulemme tai luemme Herran teoista etäältä, meille ei ole ongelma uskoa niitä todeksi.

Ongelmat alkavatkin siitä, kun Jeesus tahtoo Herrana ’tunkeutua’ sinun elämääsi ja tehdä sinun elämässäsi enemmän, mitä sinun viisautesi ja ymmärryksesi antaa myöden. Mitä se onkaan, kun sinun elämässäsi tapahtuu juuri se, mistä Jesajan profetiassa oli kyse?

Mitä sinä teet, kun ymmärrys ei tavoita Jumalan suunnitelmaa tai Herra kehottaa sinua astumaan sinulle tuntemattomaan? Uskallatko tarttua Jumalan ilmoituksen niin kuin ’lapsenmielinen’ – nojaten häneen, joka tietää paremmin?

Pohdittavaa

Onko Jumalan tunteminen häneen luottamista vai hänen rajaamistaan?