Metodistikirkon perinteiseen jumalanpalvelusjärjestykseen kuuluu synnintunnustus. Se viitoittaa seurakunnan yhteisen palvonnan tien kohti Herran ehtoollispöytää, jonne Jeesus kutsuu meitä kohtaamaan hänet.

Synnintunnustus onhenkilökohtainen tunnustus itselle, toinen toiselle ja Herralle, että kilvoittelu on jälleen kerran ollut vajavaista ja rikkonaista. Ennen synninpäästöä liturgi lukee Ensimmäisen Johanneksen kirjeen ensimmäisestä luvusta sen yhdeksännen jakeen. Jae vakuuttaa armon etsijälle, että Herra tuntee kilvoittelumme vajavaisuuden ja hän paitsi antaa synnit anteeksi, hän myös puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Johanneksen kirjeen teksti kuuluu näin – otan mukaan myös edeltävän jakeen:

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.(1. Joh. 1:8-9)

Teksti vapauttaa kuulijan iloon; se vakuuttaa kilvoittelijalle, ettei Taivaallinen Isä pysäytä matkaamme Jumalan valtaistuinsaliin jo eteisessä ja pyydä meitä jäämään sinne odottamaan, koska olemme niin likaisia.

Sitä vastoin Herra Jeesus tulee meitä vastaan ja todella kohtaa meidät jo eteisessä. Hän antaa anteeksi sen, että olemme taas kerran lianneet häneltä saadut kauniit puhtaat vaatteet. Hän puhdistaa meidät, että voimme käydä eteisestä eteenpäin yhdessä Kristuksen kanssa valtaistuinsaliin ja asettua pöytään yhteysaterialle Pyhän kolminaisen Jumalan kanssa. Voiko suurempaa iloa olla?

Tässä vaiheessa pysäytän kertomuksen; ja kysyn, että tiesitkö, että Jumala ei pese vain puhtaaksi, vaan hän tekee vieläkin enemmän? Kohtaaminen Jumalan kanssa ei rajoitu menneen sovittamiseen; se on hetki, kun Jumala luo uutta rikkonaisesta. En tarkoita vain ’sisäistä maailmaa’, niin kuin helposti sen ajattelemme; tarkoitan koko elämää.

Herra ei etsi virheetöntä ihmistä tai virheetöntä suoritusta. Hän etsii ihmistä, joka on valmis antamaan hänelle tilaa luoda uutta siellä, missä entinen on likaantunut tai mennyt rikki.

Tapahtui kerran Skotlannissa

Kerron nyt varsin inspiroivan kertomuksen reilun sadan vuoden takaa Skotlannista. Kerron sen mukaillen alkuperäistä artikkelia (”A Tale about Turning a Stain into a Masterpiece”, Dr. Henry a Ozirney), johon tutustuin hyvän aikaa sitten, kun siihen viitattiin jossain tekstissä. Otin viitteen ylös ja nyt yritän mukailla kertomusta suomeksi.

Öljyvärimaalaus, Glen Edwin Landseer, 1851.

Tapahtui eräänä iltana skottilaisessa merenrantakylän pubissa. Joukko kalastajia oli kokoontunut sinne rentoutumaan pitkän päivän päätteeksi. Tarjoilija kulki pöytäseurueen ohitse, kun yksi heistä varsin suurieleisesti kuvaili päivän saalistaan. Innostuneen kalastajan käsi osui epähuomiossa tarjoilijan tarjottimella olevaan teekannuun ja lennätti teekannu alas niin, että se rikkoutui valkeaksi kalkittua seinää vasten. Tee jätti muuten kauniin valkoiseen seinään varsin ikävän näköisen suurehkon epämääräisen tahran.

Pubin omistaja totesi pahoillaan, ettei tahraa saisi pois muuten kuin maalaamalla seinän uudelleen. Siinä omistaja, tarjoilija ja epäonninen asiakas pahoittelivat tilannetta toinen toisilleen. Keskusteluun liittyi vielä vieras mies vastapäisestä pöydästä. Hän sanoi, että asialle voisi ehkä tehdä jotain. Väki tiedusteli asiaa tältä herrasmieheltä, joka ehdotti:

”Antakaa minun työskennellä hetki tuon tahran kanssa. Jos työni jälki miellyttää teitä, teidän ei tarvitse maalata seinää uudelleen.”

Omistaja suostui ehdotukseen. Muukalainen otti pöydästä mukaan pienen puisen laatikkonsa ja asettui seinän viereen. Hän kaivoi laatikosta kyniä ja siveltimiä, muutaman lasi purkin pellavansiemenöljyä ja värejä. Mies alkoi luonnostella kynillä hahmoja läikän päälle, sekoitti värejä jne. Kului aikansa, kun mies ensin luonnosteli ja tovi jos toinenkin, kun siveltimet antoivat värit luonnokselle.

Lopputulos oli hämmästyttävä. Siinä missä aikaisemmin oli teen jättämä ruma tahra, oli nyt tahraan muotoon maalattu kuva hirven päästä, jonka sarvet peittivät tahran. Lopulta mies signeerasi teoksensa ja jatkoi matkaa.

Omistaja oli hämmästynyt. Hän kysyi väeltä, että tunsiko kukaan tätä muukalaista. Signeerauksessa luki ”E.H. Landseer”. Muukalaisena pitäytynyt mies oli kuuluisa taiteilija Sir Edwin Henry Landseer, joka on mm. valmistanut Lontoon Trafalgar Squaren Nelsonin patsaan juurella olevat neljä leijonapatsasta. Ne puolestaan innoittivat myöhemmin C.S. Lewisia Narnian Aslan -leijonan luomisprosessissa.

Jumala luo tahrasta uutta

On tämä kertomus totta tai legendaa, totta on se, että Jumala on kykenevä luoman mestariteoksia jopa meidän elämämme tahroista.

Ehkä sinäkin olet tehnyt virheitä, sinun elämässäsi on tapahtunut vahinkoja. Ehkä tahrat ovat syntyneet muiden ’avustuksella’, ehkä jotain on todella rikottu niin, että tahra on jäänyt vaivaamaan sinua. Tahraa ei ehkä voi pyyhkiä eikä ainakaan tehdä tekemättömäksi. Ehkä tahra syntyi epähuomiossa, tahattomasti. Ehkä se olikin harkittu teko, joka johti väärään tulokseen.

Toivot, ettei virhettä olisi tapahtunut ja mietit, että uskallatko toista kertaa ottaa riskiä? Entä jos tuloksena onkin toinen tahra, kolmas, jne. Pelkäätkö kenties elää vain sen tähden, että pelkäät tekeväsi virheen taas kerran uudelleen?

Kuule hyvä uutinen. Meillä on Jumala, joka paitsi pesee synnin ja syyllisyyden puhtaaksi, hän on kykenevä luomaan uutta tahroista, joita me olemme rikkomuksillamme aiheuttaneet. On kyse millaisesta tahrasta tahansa, Herra Jeesus voi muuttaa elämäsi häpeätahran mestariteokseksi, tehdä siitä taidetta.

Kuinka paljon niitä tahroja yhden ihmisen elämän aikana ehtiikään kertyä. Ja kuinka paljon teemme virheitä, joiden tuloksena näemme vain epämiellyttävän tahran elämässämme – tai jonkun toisen elämässä. Mutta tiedä tämä: jos annat virheesi, tahrasi, häpeän, jne. Herralle Jeesukselle, hän luo sinun epäonnistumisestasi uutta kaunista ja kestävää.

Herra Jeesus on kuin tuon kertomuksen muukalainen, tuntematon taiteilija. Jos annat hänelle luvan käydä työskentelemän sinun virheidesi tähden syntyneiden tahrojen parissa ja luotat työn kokonaan hänelle, hän tekee tahroistakin taideteoksia. Tehkäämme niin kuin profeetta Jesaja meitä kehottaa:

”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. – Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä,” (Jes. 1:18-19)

Ole rohkea elämään; ole rohkea tunnustamaan Herrallesi, että olet matkalla, olet yhä rikkinäinen ja teet virheitä. Tahroja syntyy, mutta älä jää niiden vangiksi. Anna ne Herrasi käsiin ja hän kykenee luomaan virheiden tuloksena ’elämän kankaalle’ syntyneistä tahroista mestariteoksia.

Herra ei ehkä tee tahralle sitä, mitä sinä odotat, mutta se, mitä hän tekee, on mestariteos. Lopputulos on todennäköisesti yllättävä, mutta sen signeeraus ei olekaan sinun, vaan siinä lukee ”sinun Herrasi Jeesus Kristus”.

Pohdittavaa

Onko minun elämässäni tahroja? Antaisinko ne Herrani käsiteltäväksi?
Uskaltaisinko elää jälleen – pelkäämättä virheitä?