Muistanet evankeliumitekstin, missä Jeesus haastaa ulkokultaisia kuulijoita tarkastelemaan mieluummin oman sydämensä tilaa kuin vahtimaan sitä, mitä toiset laittavat suuhunsa.

Kristus kiroaa fariseukset. (F.A. Ludy)

Tapaus on dokumentoitu Matteuksen (Matt. 15:10-20) lisäksi myös Markuksen evankeliumiin (Mark. 7:14-23). Markuksen versiosta puuttuu kohtaus, jonka juutalaisille lukijoille kirjoittanut Matteus on ottanut mukaan (Matt. 15:12-14). Kiinnitän huomion tässä tuohon Matteuksen taltioimaan vuoropuheluun.

”Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen.” Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ’Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.’” (Matt. 15:10-14)

Jeesuksen julistus ei tässä ehkä tunnu kovalta, mutta sitä se oli etenkin farisealaisille kuulijoille. Saattoi hyvinkin olla niin, että Jeesuksen suorasanaisuus loukkasi fariseuksia, minkä tähden opetuslapset toppuuttelivat Jeesusta:

”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?”

Jeesus vastasi tietävänsä asian ja selitti opetuslapsille, miksi hän siitä huolimatta pysyi sanomassaan. Jeesus ei puhunut loukkaavasti sen tähden, että hän ehdon tahdoin tahtoi loukata fariseuksia.

Vaikka evankeliumin sivuilla fariseukset vaikuttavat Jeesuksen vastustajilta, tosiasia oli se, että kuulijoista juuri farisealaiset olivat lähinnä totuutta. Etenkin Jeesuksen toimintakauden alkupuolella fariseukset olivat kiinnostuneita Jeesuksen opetuksesta, koska he kokivat Jeesuksen opetuksen vastaavan monessa sitä, mitä he ajattelivat. Painottihan Jeesus Vanhan testamentin kirjoitusten arvovaltaa, Jumalan kunniaa, ikuista elämää jne.

Fariseukset lähestyivät tässäkin Jeesusta, koska he tahtoivat selvittää olisiko tämä Israelin opettaja kenties hän, ketä he odottivat messiaaksi. Jos siis Jeesus olisi etsinyt kansansuosiota, hänen olisi kannattanut ottaa opetuslasten neuvosta vaarin ja pyöristää sanomansa kulmia fariseuksille sopivaksi.

Tähän Jeesus ei kuitenkaan taipunut. Hän ei ollut valmis väärentämään totuutta Taivasten valtakunnasta suosion lisäämiseksi, mutta se ei ollut ainut syy, miksi Jeesus pysyi ’kulmikkaassa’ julistuksessa.

Jeesus rakasti fariseuksia

Todellinen syy Jeesuksen valintaan pitäytyä silottelemasta sanojaan oli siinä, että Jeesus rakasti fariseuksia – hänen oli sääli. Hän sydämessään tunsi kuinka lähellä he olivat totuutta, mutta silti he olivat vain lähellä. Lähelläkin he olivat liian kaukana. He olivat kuitenkin jo niin lähellä, ettei olisi tarvittu paljon, että hekin olisivat löytäneet totuuden, kuten esimerkiksi Nikodemus ja Joosef Arimatialainen tekivät. Nämä kaksi herrasmiestä ovat esimerkit niistä fariseuksista, jotka tulivat tuntemaan totuuden, koska Jeesus rakasti heitä niin paljon, että hän haastoi heitä tulemaan totuuteen.

Jeesus rakasti fariseuksia niin paljon, että hän oli valmis herättelemään heitä jopa kovin sanankääntein. Ei tarvittu isoa askelta, mutta askel tarvittiin. Ja tuon askeleen Jeesus oli valmis vaatimaan, vaikka loukaten, jotta he joutuvat valinnan paikalle.

Rakkautta oli haastaa totuuteen; rakkautta ei ollut häivyttää totuutta ihmissilmää miellyttävän suosion saamiseksi. Suosion näkökulmasta opetuslasten neuvo oli mitä parhain, mutta se ei olisi ollut rakkauden teko heille, ketkä olivat vain lähellä eli liian kaukana.

Seurakunta tänään

Tämän päivän seurakunta taiteilee saman päätöksen edessä. Kansansuosio on ok, kunhan se on ’evankeliumin’ suosiota. Mutta jos suosion kustannuksella pyöristetään kulmia ja tingitään evankeliumin totuudesta, olemme alhaisempia kaikista.

Ei ole yksi tai kaksi seurakuntaa, joiden arvoissa tai ”mission statementissa” sanotaan seurakunnan olevan ”rakastava tai rakkaudellinen yhteisö” tms. Mutta moniko seurakunta on vaivautunut edes miettimään millaisen vastuun ja merkityksen sanat ”rakastava” tai ”rakkaudellinen” eri tilanteissa saavat.

On helppo käyttää ”rakkautta” keveänä markkinointiterminä, mutta jäinpä vain miettimään, moniko on todella paneutunut sen sisältöön vastuun ja kestävän rakastavan asenteen näkökulmasta. Jeesus oli tehnyt tässä kotiläksynsä.

Seurakunta jatkaa Jeesuksen missiota julistaa ilosanomaa Taivasten valtakunnasta. Olemmeko Jeesuksen tavoin ’vastuullisia rakastajia’ vai onko rakkaus tyhjä myyntisana tyhjän kansansuosion saamiseksi?