Tekstini on ensimmäinen osa raamattuhartaussarjaa, jota kutsun nimellä ”kolme pientä vertausta”. Ajatus tämän toteuttamisesta on odottanut vuosia pöydälläni. Käymme läpi Luukkaan evankeliumista kolme Jeesuksen vertausta (Luuk. 9:57-62), jotka ovat niin lyhyitä, että lukija tuskin edes tunnistaa niitä vertauksiksi tekstistä.

Matkalla Jerusalemiin

Luukkaan evankeliumin yhdeksäs luku on pitkä. Siinä liikutaan yhä Galilean mailla. Luvun alussa Jeesus lähettää 12 apostolia edellään julistamaan kyliin ja kaupunkeihin (Luuk. 9:1-6). Tapausta seuraa 5000 miehen ruokkimisihme (Luuk. 9:10-18) sekä vakavat keskustelu opetuslasten kanssa Jeesuksen seuraamisen hinnasta (Luuk. 9:18-27). Vielä käydään kirkastusvuorella (Luuk. 9:28-36) ja nähdään lisää ihmeitäkin (Luuk. 9:37-43). Käydäänpä vielä opetuslasten kesken väittelyä siitäkin, kuka on suurin jne.(Luuk. 9:46-50).

Paljon mahtuu yhdeksänteen lukuun, mutta luvun loppupuolella Jeesuksen työ Galileassa tulee valmiiksi ja niin alkaa viimeinen matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Samaan tapaan kuin Galileassa Jeesus lähetti opetuslapset edellään valmistamaan kyliä ja kaupunkeja, hän lähetti viestinviejiä Samariaan tunnustelemaan, missä hänet otettaisiin vastaan (Luuk. 9:51-56). Vastaanotto Samariassa oli kuitenkin kolea, koska hänen tiedettiin matkaavan Jerusalemiin. Muistanet samarialaiset ja juutalaiset erottavan molemminpuolisen satojen vuosien vihanpidon.

Kolme pientä vertausta

Matkalla Samarian poikki Jeesus kohtaa kolme henkilöä, jotka kukin omasta lähtökohdastaan ilmaisevat kiinnostusta seurata Jeesusta (Luuk. 9:57-62). Heille vastaukseksi Jeesus esittää hartaussarjamme kolme pientä vertausta.

Vertaukset käsittelevät sitä hintaa, mikä Jeesuksen seuraajan on valmistauduttava maksamaan. Hän lähestyy Jerusalemia ja uhraamisensa hetkeä, joten keskustelua tarvitaan valmistamaan opetuslapset ymmärtämään, ettei hänen seuraamisensa ole keveä päätös.

Jeesuksen pienten vertausten keskusteluissa kohtaamat ihmiset tulivat kaikki hänen eteensä ’tarjoutumaan’ hänelle; tarjoamaan palveluksia Jeesukselle. Jeesus pysäyttää nämä ’elämänsä kaupustelijat’ vertauksin ja toteaa, ettei hän ole kiinnostunut heidän tarjouksistaan. Jeesus ei odota opetuslapsilta mitään, mutta hän vaatii heiltä kaiken.

Tarkoitan tällä sitä, ettei Jeesus odota meiltä, että toisimme yhteiseen pöytään lahjakkuuteemme, vähän aikaa tai muita resursseja, ja hän sitten katsoisi mitä pöydälle on kertynyt ja rakentaisi niiden varaan valtakuntansa. Ei! Hän ei halua meidän ’ylijäämäämme’. Jeesus tahtoo kaiken; hän tahtoo sinut kokonaan – vahvuuksinesi, virheinesi, mutta kokosydämisesti. Hän ei tee matkaa sinun etevyytesi tai ylijäämäsi varassa, vaan hän kysyy sinulta, jätätkö kaiken ja otatko hänet?

Hän ei lähde sinun matkaasi, mutta kutsuu sinut lähtemään hänen matkaansa. Hinta on kova; se on kaikki – erittelemättä. Et näet voi lähteä matkaan muutoin kuin itsenäsi; siinä on lahjakkuutesi, syntisi, häpeäsi – aivan kaikki.

Mainittakoon vielä, että keskusteluja seuraa Luukkaan evankeliumissa kertomus, kun Jeesus lähettää 72 opetuslasta kyliin ja kaupunkeihin (Luuk. 10:1-24). Tekstin sijoittelulla Luukas korostaa juurikin sitä, että Jeesuksen seuraamisella on hintansa ja jokaisen tulee punnita ’maksuvalmiutensa’ ennen kuin lähtee liikkeelle. Ja tästä hinnasta ja maksuvalmiudesta Jeesus muistuttaa kolmea halukasta lähtijää kolmella vertauksella.

Ensimmäinen matkaaja

Käydään sisään ensimmäiseen vertaukseen (Luuk. 9:57-58). Jokaisen kolmen pienen vertauksen kohdalla toistuu sama kaava. Ensimmäiseksi esitellään ’kysyjä’ ja sen jälkeen seuraa Jeesuksen lyhyt vastaus tarinan tai vertauksen muodossa. Aloitetaan tarkastelu kysyjästä.

”Heidän kulkiessaan tiellä joku sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menet.” (Luuk. 9:57)

Tämä henkilö vaikuttaa määrätietoiselta ja varmalta, mutta ilmeisesti hän ei ollut vielä laskenut kustannuksia, minkä voi päätellä Jeesuksen vastauksesta seuraavassa jakeessa. Ei ole väärin olla innostunut, mutta kun on kysymys näin vakavasta asiasta, on tiedettävä, mihin on ryhtymässä.

Tämä kyselijä oli yksi heistä, jotka luottavat sokeasti omiin mahdollisuuksiinsa. Hän näki itsensä tarpeelliseksi Jeesuksen missiolle. Jeesus vaatii kuitenkin muutakin kuin hyvää tahtoa ja auliuden tulla ’auttelemaan’. Sen, joka aikoo seurata häntä, on kuoltava itselleen. Tämän Jeesus paljasti jo aiemmin samassa luvussa, kun hän opetti opetuslapseuden hinnasta:

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23)

Henkilö puhui kyllä opetuslapseudesta, mihin hän viittaa teonsanalla ”seurata”. Hänelle seuraaminen oli menemistä ’jonnekin’, koska hän täydentää lupausta ”minä seuraan sinua” sanoilla ”minne ikinä menet”. Ehkä hänelle seuraaminen olikin pääsemistä jonnekin – ei niinkään Jeesuksen persoonan seuraamista.

Jeesuksen ’vertausvastaus’

Vastauksessa Jeesus vastasi ’kandidaatin’ lisäämään sivulauseeseen ”minne ikinä menet”. Hän näki, että kysyjä otaksui pääsevänsä Jeesuksen matkassa ehkä sinne, minne hän tahtoi itsekin päästä. Jeesuksen seurassa matkanteko olisi ollut helpompaa. Ehkä mies näki Jeesukseen matkaavan Jerusalemin hoviin uudeksi kuninkaaksi ja tuonne hoviin hänkin tahtoi päästä. Jeesus vastaa miehelle:

”Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi.” ” (Luuk. 9:58)

Jeesus ei hylännyt eikä hyväksynyt hänen tarjoustaan. Hän muistutti miestä tosiasioista. Jos mies päätti jättää seuraamisen sikseen, se johtui siitä, että hänen odotuksensa sanaan ”minne” ei vastannut Jeesuksen ’tarjoamaa’.

Huomaa, ettei Jeesus valita osaansa vastauksessaan, vaan hän pikemminkin riemuitsee siitä, ettei mikään sido häntä tähän maailmaan. Jeesuksen tie ei kulkenut sinne, mihin mies tahtoi – ajalliseen siunaukseen tai riippumattomuuteen. Jeesus kulki Taivaan valtakunnan kansalaisena ajallisessa riippumattomuudessa jo nyt – ja siitä hän riemuitsi. Ehkä se ei kuitenkaan ollut samaa, mitä matkaan tarjoutunut mies odotti…

Jeesuksen vastaus saattoi olla paljon suorempi kyselijän korvaan kuin meille, mikäli oletamme tämän ehkä samarialaistaustaisen kyselijän ymmärtäneen Jeesuksen vertauskuvan symboliikkaa.

Vertauksessa Jeesus saattaa viitata ”ketuilla” edomilaisiin, kuten Herodes, johon hän viittaa ’kettuna’: ”sanokaa sille ketulle” (Luuk. 13:32). Edelleen ”taivaan linnuilla” Jeesus viitannee ’suruttomiin’ – ts. tässä ajassa vain tämän maailman asioista huolehtiviin pakanoihin (Matt. 6:26-32).

Jeesuksen mukaan ’edomilaisilla’ on kolonsa ja ’pakanoilla’ pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole sijaa tämän maailman keskellä. Jeesus siis toteaa, että tässä maailmassa niin Herodeksen kannattajat kuin pakanatkin osaavat pitää huolen omistaan, mutta Jeesuksen seuraajat ovat aina yksin.

Hän siis kertoo miehelle rehellisesti, että tämän maailman ihmiset osaavat huolehtia omistaan, mutta hänen seuraajansa eivät kuulu niihin, kenestä tämä maailma pitää huolen.

Ja – ikävä kyllä – Jeesus samalla joutuu muistuttamaan meitä uskovia myös taipumuksestamme jättää omat yksin ja heitteille, jos he ovat kanssamme vähän eri mieltä. Tästähän Jeesus muistutti opetuslapsia juuri ennen Samarian matkaa (Luuk. 9:49-50). Siinä missä vallanpitäjät ja pakanat pitävät huolen omistaan, me Jeesuksen seuraajat olemme kovin herkkiä jättämään osan porukasta ulkopuolelle leirin.

Minne minä matkaan?

Tarttumalla miehen sanaan ’minne’ Jeesus kysyi häneltä, että oletko nyt varmasti laskenut kustannukset? Hän tahtoi miehen vielä tarkistavan, että onko hän lähdössä matkaan siksi, että hän tahtoo seurata Jeesusta Taivasten valtakunnan tiellä vai kulkiko hänen tiensä kenties sinne, minne hän pääsee varmemmin joko ’kettujen’ tai ’taivaan lintujen’ matkassa?

Saman kysymyksen Jeesus esittää meille. Tahdonko minä matkata vallanpitäjien tai pakanoiden matkassa ehkä siksi, että he pitävät huolen omistaan ehkä jopa paremmin valtaan tai aineelliseen liittyvissä asioissa.

”Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi.” ” (Luuk. 9:58)

Vai olenko ehkä sittenkin valmis jättämään kaiken ja matkaamaan Jeesuksen seurassa Taivasten valtakunnan lupaukseen? Siis siitäkin huolimatta, että tuo matka voi olla melkoisen vaivalloinen vielä tässä ajassa?