Kolmas ja viimeinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjassa ottaa vertauskuvan maanviljelystä. Käymme siis läpi Luukkaan evankeliumin mukaan kolmea Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62).

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan vielä kerran vertauksen tilanne. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa alkaa matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Kyntämistä – ei härillä, mutta samaan tapaa hevosila.

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Reitti oli suorin, mutta se oli poikkeuksellinen valinta juutalaiselle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. He mieluummin kiersivät Samarian Jordanin toiselta puolen.

Jeesus tunsi tämän tavan, mutta hän näki velvollisuudekseen kulkea kuitenkin Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Vastaanotto Samariassa oli odottavasti varsin viileä, mutta silti Samariassakin oli heitä, keille sanoma Jumalan valtakunnasta piti julistaa.

Kolme pientä vertausta

Matkalla Samarian poikki Jeesus kohtaa kolme henkilöä, jotka kukin omasta lähtökohdastaan ilmaisevat kiinnostuksen seurata Jeesusta (Luuk. 9:57-62). Vastauksiksi heille Jeesus esittää siis hartaussarjamme kolme pientä vertausta, josta nyt tarkastelemme viimeistä.

Kaksi edellistä vertausta käsittelivät hintaa, mikä Jeesuksen seuraajan on valmistauduttava maksamaan. Ja samassa teemassa pysyy kolmaskin vertaus.

Pienten vertausten keskusteluissa ihmiset tulivat ’tarjoutumaan’ Jeesukselle; tarjoamaan palveluksia tai etsimään niitä. Jeesus pysäyttää ’elämänsä kaupustelijat’ vertauksin ja toteaa, ettei hän ole kiinnostunut heidän tarjouksistaan. Jeesuksen seuraaminen ei ole ’joukkueen kannattamista’ eikä pientä puuhastelua aatteen hyväksi.

Jeesus ei odota opetuslapsilta mitään, mutta hän vaatii heiltä kaiken. Jeesus ei odota meiltä, että toisimme yhteiseen pöytään lahjakkuuteemme, vähän aikaa tai muita resursseja, että hän katsoisi, mitä pöydälle olemme koonneet ja rakentaisi niiden varaan valtakuntansa. Hän ei halua ’ylijäämäämme’, vaan Jeesus tahtoo kaiken. Hän tahtoo sinut kokonaan – vahvuuksinesi, virheinesi, mutta kokosydämisesti. Hän ei tee matkaa sinun etevyytesi tai ylijäämäsi varassa. Hän kysyy sinulta, jätätkö kaiken ja otatko hänet?

Hinta on kova; se on kaikki – erittelemättä. Ja tätä korostavat ’lyhyet vertaukset’, joista siis käsittelemme nyt järjestyksessä toisen (Luuk. 9:61-62).

Kolmas matkaaja

Kolmas kohtaaminen toistaa samaa kaavaa kuin edelliset. Jälleen kerran Jeesuksen kohtaa henkilö, joka tarjoutuu seuraamaan häntä. Tarjous ei kuitenkaan ole avoin, vaan ehdollinen.

Vielä eräs toinen sanoi: ”Minä lähden seuraamaan sinua, Herra. Salli minun kuitenkin ensin käydä sanomassa jäähyväiset kotiväelleni.”(Luuk. 9:61)

Samoin kuin ensimmäinen, kolmas tarjoutui palvelukseen itse – toisen vertauksen kyselijää Jeesus pyysi. Viimeinen kolmesta kyselijästä on mainittu ainoastaan Luukkaan evankeliumissa.

Hänen ilmaisi tahtonsa lähteä, mutta ehtona oli jättää hyvästit kotiväelle. Sanonta ”sanoa jäähyväiset” eli kreikan kielen ’apotassomai’, tarkoittaa myös ”jättää paikkansa rivissä”. Jos edellinen kyselijä vetosi velvollisuuteensa ’kuolevaa isäänsä’ kohtaan esteenä lähtemiselle, nyt tarjoutuja ilmoitti esteeksi velvollisuudet ’elävää isäänsä’ kohtaan.

Seuraaja kuulostaa sanovan, että ”kyllä minä tulen, kunhan ensin…”, mutta oikeammin hän sanoo ”Voisinhan minä tulla, mutta…”.

Juutalaisessa kulttuurissa poika ei näet mene isänsä luo ja ilmoita lähtevänsä talosta ilman, että hänen isänsä suostuu pyyntöön. Lähtijä ei sano, että hän nyt vain menee, vaan lähtijä kysyy lupaa häneltä, kuka jää. Tuhlaajapoikakaan ei olisi voinut lähteä kodistaan minnekään, ellei isä olisi antanut hänelle lupaa.

Toisin sanoen poika menee isänsä luo, esittää asiansa ja isä on aina hän, joka tekee päätöksen. Isä on aina hän, joka tekee päätöksen. Häneltä kysytään, hänelle ei ilmoiteta. Ja vaikka isä ei tietäisikään asioita kunnolla, silti isä päättää ja hänen päätöstään kunnioitetaan.

Tämä tapa näkyy edelleen itämaisessa kulttuurissa siinä, että vaikka perhe olisi niin moderni, että ’poika’ löytää puolison itselleen – eikä siis isä ole järjestänyt asiaa – hän kysyy aina isältä luvan. Meidän kulttuurissamme on tästä pieni jäänne siinä, että kosimisen jälkeen perinteisesti sulhanen kysyy asiaa morsiamen isältä.

Ja Jeesus vastaa…

Jeesuksen vastaus kyselijälle oli paitsi suora ja vaativa myös hämmentävä:

Hänelle Jeesus sanoi: ”Ei kukaan, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ole kelvollinen Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62)

Vastaus kyntämiseen liittyvällä vertauksella saattoi olla Jeesukselta viittaus profeetta Elisan kutsuun, kun Elia haastoi hänet seuraamaan häntä (1. Kun. 19:19-21). Elisa vastasi miehen sanoin, mutta ei miehen tavoin tekosyynä, vaan lähteäkseen. Ehkä Jeesus näki miehen varsin hurskaan ’sitaatin’ läpi ja muistutti häntä siitä, että Elisa teki juuri niin kuin sanoi. Koskapa me emme olisi vastaavalla tavalla hurskastelleet siteeraten kirjoituksia…

Jeesus ei siis voinut hyväksyä puolinaisuutta. Eivät elävät eivätkä kuolleet saa estää tulemasta Jeesuksen opetuslapseksi.

Varsinainen vertaus on varsin selvä jokaiselle, joka on kyntänyt härän tai hevosen vetämällä auralla. Kyntäjän tuli paitsi pitää lujasti koko painollaan aurasta ja suunnata katseensa tiukasti eteenpäin, jotta vaot pysyivät suorina koko matkalta. Aurat olivat niin kevyitä, että ne kaatuivat helposti, ellei kyntäjä keskittynyt työhön.

Jeesuksen vertauksessa kyntäjä kuitenkin tähyili taaksepäin johonkin, joka vaati hänen huomionsa puoleensa. Ehkä hän halusi nähdä, miten hän oli siihen mennessä onnistunut. Hän ajatteli suoritettavana olevaa työtään vain puolella sydämellä. Kaikki kuulijat ymmärsivät Jeesuksen esittämän vertauskuvan miehen typeryyden.

Vertauksessa voi tietty nähdä viittauksen myös Lootin vaimoon, joka jäi kaihoten katsomaan taaksepäin Sodomaan:

”Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.” (1. Moos. 19:26)

Vaimon sydän ei ollut Herran lupauksessa ja edessä päin odottavassa pelastuksessa, vaan se oli kiintynyt menneeseen elämään Sodomassa.

Jeesuksen vastaus oli niin suorasukainen ja ehkä pistäväkin, että se ei jättänyt lainkaan tulkinnanvaraa. Juutalaisen kulttuurin tunteva lukija saattaa jopa ihmetellä, että miksei Jeesusta tapettu heti, kun hän kehtaa vastata tuolla tavoin. Hän ohitti täysin isän oikeuden määrätä pojan lähtemisestä.

Jeesus tiesi tämän, mutta hän myös näki nuorukaisen läpi. Ehkä nuorukaisen sydämessä kyti pieni halu lähteä seuraamaan Jeesusta, mutta hänen sydämensä oli kiintynyt siihen, mitä hänellä oli ollut elämässään ja mikä häntä kotona odotti. Hän siis katsoi taakseen niin kuin Lootin vaimo eikä tahtonut kokosydämisesti lähteä seuraamaan.

Tartu haasteeseen

Olemme nyt käyneet kolmen keskustelun ja vertauksen kautta läpi Jeesuksen seuraamisen kutsua ja sen hintaa. Nyt on tullut se hetki kertomusta, mitä et tekstistä ehkä huomannutkaan.

Nimittäin nyt Jeesusta tulee kohtaamaan neljäs kiinnostut seuraaja. Jeesus sanoo hänelle samoin kuin toiselle kyselijälle: ”Seuraa minua!” Ja nyt jäämme jokainen jännityksellä odottamaan, mitä tuo neljäs kyselijä vastaa Jeesuksen esittämään kutsuun. Neljäs kyselijä olet sinä.