Albumilta ”Rautaa ja kettinkiä” lohkesi aikanaan yksi Kirka Babitzinin monista hittikappaleista – tämä nimeltään”Varrella virran”. Sen kertosäkeistö kuvaa tunnelmia veden äärellä varsin kutsuvasti.

Varrella virran, varrella virran
On vesi lämmin, uimaan vaan
Varrella virran”

Kaksoivirranmaa – Eufrat ja Tigris.

On helppo yhtyä kappaleen lämpöisiin tunnelmiin kesäisenä päivänä lomailemassa kauniin joensuiston äärellä. Kauan ennen Kirkaa asuivat ’varrella virran’ myös nykyisen Syyrian ja Irakin alueella sijainneen muinaisen Mesopotamian (’meso’ = ’välissä’ ja ’potamoi’ = ’virrat) eli Kaksoisvirranmaan asukkaat.

Mesopotamia sai nimensä kahden suuren virran Eufratin ja Tigrisin suistossa sijainneen hedelmällisen maan mukaan. Babyloniankin hallintavallan aikaan alue kukoisti vehreänä. Ei ole olenkaan vaikea kuvitella, että kauniina letkeänä päivänä virtojen varsilla saavutti jotain Kirkan laulun tunnelmista.

Varrelta virran virtojen varsille

Psalmin 137 meille tuntematon runoilija kirjoitti tekstin ”virtojen varsilla” – juurikin Kaksoisvirran maan alueella. Hänen tekstinsä ei ollut aivan yhtä ilosointinen kuin edellä siteerattu Kirkan kappale. Näin siitä huolimatta, että kirjoittaja asui luonnon puolesta mitä vehreimmällä alueella.

Vehreys ei kuitenkaan yksin riittänyt johdattamaan letkeään tunnelmaan. Luetaanpa psalmistin tekstin ensimmäinen säkeistö.

Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia. Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: ”Laulakaa meille Siionin lauluja!” Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?” (Ps. 137:1-4)

Virtojen varsilla ja vehreällä maaperällä toki ollaan, mutta laulun sointi on erilainen. Jotain puuttui, minkä vuoksi elinympäristön rehevyys eikä luonnon monimuotoinen kauneus saanut psalmistia puhkeamaan Jumalan ylistykseen.

Psalmistin tekstissä ihmiset itkivät ja vaikeroivat. Heitä pyydettiin laulamaan ja iloitsemaan: ”Laulakaa meille Siionin lauluja!” Ja laulut Siionista eivät tässä tarkoita niitä mollivoittoisia sävellyksiä, jotka suomalaiset tuntevat ”Siionin virsinä”.

Mikä vaiensi iloisen laulun?

Mikä siis vaiensi psalmistin ja matkalaisten laulun? Mikä sai heidät istumaan ja murehtimaan, vaikka väki ympärillä iloitsi ja pyysi heitä yhtymään iloonsa? Koti-ikävä ja elämä vieraalla maalla, jonne heidät oli tuotu pakosta. Psalmisti kysyy: ”Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?

Vaiensiko siis laulun eilisen kaipuu? Lakkasiko laulu siihen, kun elämä näytti jääneen taakse ja nykyisyys oli lohdutonta? Tuskin. Jos kyse olisi ollut pelkästään nostalgiasta tai vanhojen aikojen kaipuusta, olisi kohta muisteltu hyviä aikoja ja laulettu niitä vanhoja hyviä lauluja, jotka palauttavat hyvät muistot mieliin.

Juutalainen kansa oli pakkosiirtolaisuudessa ja Jerusalem – nyt ryöstetty ja hävitetty kaupunki – oli ollut monen kuolinloukko pitkän piirityksen aikana. Sydän varmasti kaipasi takaisin kotiin Jerusalemiin ja se oli syy myös itkuun ja laulamattomuuteen.

Mutta kyse ei ollut haikailusta menneiden aikojen pariin. Heidän murheensa syntyi siitä, että heidän sydämessään eli unelma: jonain päivänä me palaamme Jerusalemiin – Jumalan kaupunkiin, meidän kaupunkiimme. He olivat olleet siellä ja he tahtoivat sinne takaisin. He eivät itkeneet muistolle.

He itkivät unelman edessä: jonain päivänä me tapaamme Jerusalemissa. Unelma Jumalan kaupungista oli suurempi kuin heidän ilonsa virtojen varsilla. He eivät voineet unohtaa Siionia, heidän syntymänsä maata. Ei ihme, että he unelmoivat; he toivoivat ja rukoilivat paluupäivän koittoa.

Minun unelmani

Elänkö minä jo nyt saavutetussa unelmassa – Jumalan kaupungissa, hänen läsnäolossaan? Jos vastaukseni on myöntävä, on aika laulaa ja iloita. On aika huutaa kiitosta rinta pakahtuen ilosta.

Jos taas tuntuu siltä, että jotain vielä puuttuu, olen matkalla. Ehkä olen nähnyt Jumalan kaupungin ja aika ajoin teen matkaa sinne Herran läsnäoloon, kohtaamaan häntä. Kysynkin nyt, onko sinulla unelma paremmasta?

Mitä sinä haaveilet? Mikä on se asia, mikä saa sinun silmäsi sädehtimään? Mikä saa sinut iloitsemaan?

Kannatko sinäkin taakkaa sydämelläsi psalmistin tavoin? Onko sydämeesi laskettu taakka paremmasta, jonka saavuttaminen tekee sinusta vasta vapaan?

Mitä sinä tekisit, jos sinä et niin pelkäisi epäonnistumista? Lähde liikkeelle, lähde tavoittelemaan unelmaa Jumalan valtakunnasta. Katso! Kun lähdet liikkeelle, unelmastasi kasvaa näky. Ota askel näkyä kohti ja näe, miten se kasvaa ja tulee lähemmäksi.

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!” (Jaak. 4:8)

Kun matkaat näyssä, saat huomata, että näky tulee tavalla tai toisella näkyväksi. Näky muuttaa sinua. Se tuo sinut Jumalan kasvojen eteen, missä on sinun vuorosi iloita. Tervetuloa Jumalan kaupunkiin, hänen läsnäoloonsa.

Pohdittavaa

Olenko jäänyt ’varrelle virran’?
Vai onko sydämeni pakahtua paluusta Jumalan kaupunkiin?