Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

Taivasten valtakunnan kansalaisina elämme maailmassa muukalaisina; olemme siis ohikulkumatkalla, koska kotimme ei ole tässä maailmassa vaan Jumalan valtakunnassa. Silti uskova hänkin helposti kotiutuu näkyvään maailmaan ja unohtaa, ettei hän kuitenkaan elä täällä pysyvästi.

Kutsun uskovan kotiutumista maailmaan muutokseksi ’matkalaisen mentaliteetista’ ’asukkaan mentaliteettiin’. Yksi asukkaan mentaliteetin tunnusmerkeistä on se, että hän alkaa rakentamaan. Hän rakentaa elämänsä turvan asuinympäristönsä arvojen varaan: koti, uskonto, isänmaa. Asukas ei ole enää matkalla. Hän on asettunut paikalleen.

Taivasten valtakunnan kansalaisina meitä pitäisi kuitenkin hallita ei asukkaan vaan matkalaisen mentaliteetti. Olemme tässä ajassa läpikulkumatkalla. Elämme näkyvässä maailmassa, mutta kotimme on Taivasten valtakunnassa.

Matkalaisen mentaliteetti on erilainen kuin asukkaan. Matkalainen ei rakenna elämän tukipilareita matkakohteensa asukkaiden tapaan vieraan maan perustoille, koska hänen tukensa tulee hänen kotimaastaan. Moni ottaa esimerkiksi matkavakuutuksen, käyttää mieluummin kotimaista puhelinoperaattoria ulkomailla, jne.

Sama pätee Taivasten valtakunnan kansalaisten asemaan täällä ajassa ’vieraalla maalla’. Turvamme on ankkuroitu Taivasten valtakuntaan – Kristuksen sovitustyöhön ja Jumalan valtakunnan lainalaisuuksiin. Rukouksessa meillä on alati toimiva yhteys kotiin ja tiedämme, että jos on tarve, niin Herramme voi lähettää avuksemme ”enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä” (Matt. 26:52-54).

Taivasten valtakunnan kansalainen elää täten maailmassa enemmän tai vähemmän muukalaisena. Hän elää Taivasten valtakunnan lainalaisuuksista käsin vaalien toki matkaajana myös sen seudun parasta, missä hän kulkee. Vaikka matkalainen näkee ja kokee paljon vierailla mailla, silti hänen sydämensä halajaa kotiin. Hänen luottamuksensa on ’kotona’, ei vieraan maan turuilla.

Tähän samaan suuntaan Jeesus ohjaa opetuslastensa ajatuksia tämän päivän Markuksen evankeliumin tekstissä, missä siinäkin ollaan matkalla.

”Katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!”

Tekstissä opetuslapset ovat matkanneet Galilean maaseudulta Jerusalemin suurkaupunkiin Jeesuksen mukana, missä he hämmästelevät Jerusalemin temppelin suuruutta.

”Jeesuksen tullessa ulos temppelistä eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!” ” (Mark. 13:1)

Oltiin matkalla; maaseudun miehet olivat tulleet suurkaupunkiin, missä oli paljon nähtävää. Siellä sai omin silmin nähdä kaiken sen, mistä oli kotipuolessa vain kuullut toisten puhuvan.

No, tosiasiassa kommentissa ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!” ei ollut kysymys nähtävyyksien ihastelusta. Se oli ’asukkaan’ puhetta; ylpeyttä temppelistä, joka kuului hänen kansalleen.

Opetuslapsen kommentti uhkui siis enemminkin kansallista ylpeyttä Jerusalemin temppelistä. Temppeli edusti heille paitsi juutalaista uskoa myös kansallista olemassaoloa. Temppeli oli tuon ajan juutalaiselle yksi elämän peruspilareista. Se antoi kansalle identiteetin muiden kansojen joukossa, vaikka he elivätkin Rooman hallinnon ja miehityksen alaisuudessa.

Temppeli oli keskeinen osa juutalaisuutta. Jumala asui temppelissä ja temppeli oli paikka, joka oli pyhitetty Jumalan läsnäololle. Jerusalemin temppeli oli Israelin Jumalan nimen tyyssija ja kansallinen ylpeydenaihe.

Kolmas temppeli

Jeesuksen aikaan Jerusalemin temppeli oli valtavan kokoinen ja näyttävä, joten opetuslapsen kommentti oli oikea. Temppeli oli järjestyksessä kolmas temppeli samalla paikalla. Temppeli oli täten ollut paikallaan noin tuhannen vuotta, vaikkakin tästä ajasta osan ryöstettynä ja hylättynä tai pahoin hävitettynä.

Ensimmäisen temppelin pystyttämisestä laskettiin jo kuningas Daavidin sydämelle näky, vaikka työ jäi hänen poikansa Salomon tehtäväksi (970–930 eKr.). Näin siksi, että Herra katsoi temppelin rakentamisen sopivan mieluummin Salomon kaltaiselle rauhan kuninkaalle kuin valloittajakuningas Daavidille, jonka kädet olivat tahrautuneet vihollisten verestä.

Salomon temppeli ei ollut ikuinen. Se ryöstettiin ja hävitettiin, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar valloitti Jerusalemin vuosina 597-586 eKr. Samassa yhteydessä kansa siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen.

Pieni osa kansasta palasi takaisin Juudeaan Babylonian luhistuttua, kun Persian kuningas antoi luvan paluuseen 538 eKr. Tällöin rakennettiin vaikeiden vaiheiden jälkeen Serubbaabelin temppeli vanhan temppelin raunioille. Uusi temppeli oli suurempi kuin Salomon rakennuttama, mutta ulkoisessa loistossa se hävisi Salomon temppelille. Sitä kutsuttiin toiseksi temppeliksi.

Testamenttien välisenä aikana vuonna 167 eKr. seleukidikuningas Antiokhos IV Epifanes häpäisi Serubbaabelin temppelin korvaamalla Herran alttarin Zeuksen alttarilla ja uhraamalla sikoja sen päällä. Alttarin häpäisyn lisäksi toinen temppeli vaurioitui sekin pahoin, kun roomalaiset valloittivat Jerusalemin 63 eKr. Pompeiuksen johdolla.

Kolmas temppeli oli kuningas Herodeksen rakennuttama temppeli – jälleen samalle paikalle. Se oikeastaan oli uudelleenrakennettu toinen temppeli. Nimitys Herodeksen temppeli tulee siitä, että Herodes Suuri aloitti entisöintityöt ja laajensi temppelialueen kaksinkertaiseksi 20 eKr.

Kolmas temppeli valmistui lopullisesti vasta 64 jKr. eli noin 6 vuotta ennen kuin se hävitettiin. Kolmas temppeli oli Jeesuksen aikana käytössä ollut, mutta vielä keskeneräinen Herodeksen temppeli.

”Kaikki revitään maahan”

Tekstissä mainittu opetuslapsen kommentti ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!” oli paikallaan mitä tuli temppelin vaikuttavuuteen. Vaikka temppeli oli lähes 1000-vuotisen historiansa varrella hävitetty pari kolme kertaa, oli se Jeesuksen aikalaisen näkökulmasta ikuinen, eli jotain mikä oli aina ollut. Tätä taustaa vasten Jeesuksen vastaus opetuslapsen ihasteluun oli käsittämätön:

”Jeesus vastasi: ”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.”” (Mark. 13:2)

Temppeli oli suurempi ja vauraampi kuin koskaan aikaisemmin eikä sen rakennustyötkään olleet vielä lopussa! Lisäksi meneillään oli pitkä Rooman rauhan aika. Mistä Jeesus nyt oikein puhui? Jeesuksen kommentti kuulosti järjettömältä.

Ehkä näköpiirissä ei ollut katastrofia, mutta kävi kuitenkin niin, että Jeesuksen ennustus temppelin hävityksestä toteutui sanasta sanaan 40 vuoden päästä eli noin 6 vuotta temppelin valmistumisen jälkeen. Tällöin juutalaisten ainaiseen kapinointiin kyllästynyt Rooman armeija hävitti temppelin ja koko kaupungin vuonna 70 jKr. Nykyään Herodeksen temppelistä on jäljellä enää vain lyhyt pätkä muuria, jonka jokainen Jerusalemissa käynyt tuntee itkumuurina.

Näin siis kävi, mutta mitä Jeesus sanoi opetuslapselle, oli tuossa tilanteessa täysin käsittämätöntä – ja olihan rakennuksen hävittämiseen vielä 40 vuotta aikaa.

Jeesuksen kommentti oli käsittämätön siinäkin mielessä, että opetuslapset odottivat Jeesuksen messiaan roolissa päinvastoin kirkastavan temppelin ja hankkivan sille kuuluvan aseman kaikkien kansojen keskellä, mikä Jumalan asuinsijalle kuuluu. Messiaana Jeesuksen odotettiin nostavan temppelipalveluksen uudelle tasolle.

Tässä mielessä Jeesuksen ennussanat kuulostivat opetuslasten korviin paitsi utopistisille myös halventaville ja pilkkaaville – puhuihan hän Herran temppelistä ja juutalaisen jumalanpalveluselämän keskuksesta. Uskonnolliset ihmiset eivät noin ’epäkunnioittavasti’ temppelistä edes puhuisi…

Asia jäi kaihertamaan opetuslasten mieliä, koska asiaan palataan heti kohta uudelleen tekstissä. Oltiin tultu hetkeksi vähän syrjempään kansanpaljoudesta, mutta oltiin yhä temppelin läheisyydessä. Nyt oli hyvä aika tiedustella Jeesukselta uudelleen, mitä hän tarkoitti temppelin alas repimisellä.

”Kun Jeesus istui Öljymäellä temppeliä vastapäätä, kysyivät Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas häneltä heidän ollessaan keskenään: ”Sano meille, milloin se tapahtuu. Mikä on merkkinä siitä, että kaikki tämä alkaa toteutua?” (Mark. 13:3-4)

Opetuslasten kysymykset ovat samoja, mitä mekin usein kyselemme Jumalan edessä, kun emme ymmärrä hänen suunnitelmiaan. Mekin kysymme merkkejä tai aikoja.

Opetuslasten jatkokysymyksestä näkyy myös se, että heidän oli vaikea ymmärtää temppelin hävitystä muuna kuin maailmanloppuna. Heidän näkökulmastaan Jerusalemin temppelin hävittäminen ei voinut tarkoittaa mitään vähempää kuin, että uusi messiaaninen aika alkaisi ’uudessa Jerusalemissa’. Heidän näkökulmastaan tämä temppeli palvelisi aina siihen asti kunnes uusi Jerusalem korvaa sen.

Ja tässä opetuslapset olivat tavallaan oikeassa, tosin eivät siinä, miten kaikki tuli tapahtumaan. Uusi temppeli oli todella syntymässä, mutta ei sillä tavalla kuin he sitä odottivat.

Neljäs temppeli

Temppelin purkamisen aika oli kuitenkin jo lähes koittanut, vaikka mitkään ulkoiset merkit eivät siitä varoittaneet.

Hengellisesti kolmas temppeli purettiin jopa paljon aikaisemmin kuin 40 vuoden päästä, milloin temppelirakennus hävitettiin. Temppelin ”repiminen” ei ollut yhteydessä Herran paluuseen niin kuin opetuslapset Jeesuksen puheen tulkitsivat (Matt. 24:3; Mark. 13:3-4; Luuk. 21:7).

Temppelin aika Jumalan läsnäolon tyyssijana oli käsillä jo Jeesuksen lausuessa tätä ennustusta. Nimittäin kyse oli enää kuukausista. Vain seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen Jumala vihki käyttöön ’neljännen temppelin’, jonka ylle hän vuodatti henkensä (Ap. t. 2). Ja tuo ’neljäs temppeli’ on pystyssä edelleen ja sitä kutsutaan myös nimellä Herran seurakunta (Ef. 2:19-22).

Kun lopulta valmistunut Herodeksen temppeli hävitettiin 40 vuotta myöhemmin, kaatuivat silloin enää pelkät kivet ja rakennukset, koska Jumala oli siirtynyt asumaan uuteen asuinsijaan jo kohta Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Uusi, järjestyksessä neljäs, temppeli oli avoin kaikille kansoille kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina. Siinä todella toteutui Vanhan testamentin profeettojen ennustus siitä, että kaikki kansat tulevat sinne palvomaan Jumalaa!

”Kaikesta tästä” Jeesus siis puhui, kun hän puhui kolmannen temppelin purkamisesta. Temppeli purettiin Kristuksen uhrikuolemassa, ylösnousemuksessa ja Pyhän Hengen vuodattamisessa. Rakennus toki sinnitteli pystyssä vielä 40 vuotta ’neljännen temppelin’ vihkimisen jälkeen, mutta Herra oli siis siirtänyt ’asuinsijansa’ jo toisaalle.

Temppelin hävittäminen ei tarkoittanut sitä, että Herra hylkäisi kansansa, vaan päinvastoin Jumalan valtakunta laajeni elämään siellä, missä hänen kansansa asui. Ihmismieli oli lukinnut Jumalan asumaan erilleen kansasta asuinsijaansa Jerusalemin temppeliin, vaikka tosiasiallisesti Jumala ja Taivasten valtakunta eli ja vaikutti heidän keskellään.

Niin vahvasti ihmiset olivat mielissään lukinneet Jumalan temppelirakennuksen vangiksi, että temppelirakennuksen hävitys piti sekin sallia, jotta ihmiset oppivat näkemään Jumalan elävän ja toimivan heidän keskellään – seurakunnassa. Seurakunta on Jumalan ihmiset – ei kirkko tai temppeli.

”Kaikki tämä”

Näin siis kävi, mutta kaikki tämä oli lähes epäuskottavan kuuloista, kun Jeesus puhui siitä opetuslapsilleen. Ajatus temppelin tuhoamisesta tuntui opetuslapsista mahdottomalta, joten Jeesuksen tokaisusta kummastuneena opetuslapset siis kysyivät Jeesukselta Öljymäellä aiheesta enemmän.

Opetuslapset tahtoivat tietää, milloin ”kaikki tämä” tapahtuisi? Ja tähän heidän kysymykseensä Jeesus vastaa puheella ’viimeisistä ajoista’.

Evankelista Markus mainitsee kuin alleviivaten, että Jeesus istuutui Öljymäelle ”temppeliä vastapäätä” puheensa ajaksi. Siinä siis opetuslapset ja Jeesus katselivat temppeliä samalla, kun Jeesus puhui heille ”kaikesta tästä” ja ”kaiken tämän viimeisistä ajoista”.

”Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä. Monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä se olen’, ja he eksyttävät monia. Kun kuulette sodan ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Monin paikoin tulee maanjäristyksiä ja on nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

Olkaa varuillanne. Teidät luovutetaan oikeuden eteen ja teitä piestään synagogissa. Teidät viedään maaherrojen ja kuninkaiden eteen minun takiani, todistukseksi heille. Mutta ensin on evankeliumi julistettava kaikille kansoille. Kun teitä viedään luovutettaviksi oikeuden eteen, älkää edeltäpäin huolehtiko, mitä puhuisitte. Puhukaa, mitä teille sinä hetkenä annetaan, sillä ette te itse puhu vaan Pyhä Henki. ” (Mark. 13:5–11)

Jeesuksen ’viimeisten aikojen’ puhe käsittelee valtaosin Jerusalemin temppelin, Jerusalemin ja juutalaisen temppelijumalanpalveluksen ’viimeisiä aikoja’ (Matt. 24:4-28; Mark. 13:5-23; Luuk. 21:8-24) – ei sitä, mitä me ilmauksella nykyään tarkoitamme. Me olemme siirtäneet tuon termin tarkoittamaan Kristuksen toista tulemusta, mutta tässä se puhuu juutalaisen jumalanpalveluksen eli kolmannen temppelin viimeisistä ajoista.

Olihan jo alkujaan puhe temppelistä, joten totta kai myös Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen puhui sekin temppelin hävityksestä! Miksi Jeesus olisi puhunut siinä jostain muusta?

Jeesuksen ennustus ”tämän päivän” osalta toteutui kirjaimellisesti vuosien 66-70 aikana, kun juutalaiset kapinalliset suututtivat Rooman miehittäjävallan niin pahoin, että se johti kaupungin täydelliseen hävittämiseen. Öljymäellä Jeesuksen suusta kuultuna ennustus kuulosti vielä mahdottomalta, mutta ennen kuin puolivuosisataa oli kulunut, ennustus oli toteutunut hämmästyttävällä tarkkuudella.

Lisäksi kaikki se, mitä hän puheessa ’lopun ajoista’ varoitti oikeuden eteen joutumisesta, vääristä profeetoista, sodista ja luonnonmullistuksista, toteutui oikein ja oli paikallaan ohjaamaan ’neljättä temppeliä’ eli Kristuksen seurakuntaa tulevien vaikeiden vuosikymmenten yli. Mitä luet Apostolien teoista, kirjeistä ja varhaisesta kirkkohistoriasta, vahvistaa todeksi Jeesuksen varoituksen kovista ajoista. Jeesuksen ennustus vahvisti seurakuntaa kohtaamaan ne ajat, jolloin heidän uskonsa kirkastetaan samaan aikaan kuin Jerusalemin temppelin aika lähestyy loppuaan.

Jerusalemin temppelirakennuksen tuho ja Jerusalemin hävitys olisivat merkinneet ilman Jeesuksen profetian sanojen antamaa toivoa hänen omilleen maailmanloppuun rinnastettavaa katastrofia ja pelkoa siitä, että tarkoittiko temppelin tuho myös kristillisen uskon loppua.

Ankkuroidut Kristukseen

Jeesuksen profetia oli elintärkeä siinä merkityksessä, että se irrotti jo ennalta uskovat kestämättömästä turvasta. Heidän ei tullut tukeutua siihen, mihin ihmiset heidän ympärillään laittoivat turvansa. Heidän elämänsä ei ollut ankkuroitu sen enempää Rooman rauhaan kuin Jerusalemin temppeliinkään. Se ei ollut ankkuroitu keisarin juutalaisille takaamaan eriuskoisten vapauteen palvoa Herraa. Neljännen temppelin toivo on ankkuroitu yksin Kristukseen.

Jumalan valtakunnan kansalaisen elämä on ankkuroitu Kristukseen ja hänen sanoihinsa. Jerusalemin tuhon aikaan uskovat tiesivät Jeesuksen ennustuksen perusteella, ettei heidän elämänsä kaatuisi Jerusalemin temppelin tai muurien mukana, koska he olivat ’matkalla’ ja heidän Jumalansa ja kuninkaansa asui ’neljännessä temppelissä’. Se on temppeli, jota ei voi hajottaa.

Jumalan valtakunnan perustus oli laskettu ensimmäisenä kristillisenä helluntaina ’neljännen temppelin’ ylle. Jumalan Pyhä Henki eli ja elää seurakunnassa ja tässä ’neljännessä temppelissä’ se säilyy ’matkalaisen’ mentaliteetille sopivassa liikkuvassa muodossa jopa silloin, kun meidät ’matkalaiset’ ajetaan maanalle vainoja pakoon.

Kun siis kolmas temppeli (Herodeksen temppeli) lopulta hävitettiin, Jumalan Pyhä Henki asutti jo ’neljättä temppeliä’. Kristuksen seurakunta näki temppelirakennuksen tuhossa Jumalan antaman päätepisteen vanhalle. Se ei ollut kaiken loppu, vaan päätepiste jo Kristuksessa syrjäytetylle. Se ei ollut merkki ’kaiken lopusta’; se oli vahvistus ’uuden alusta’.

Ihmeellistä eikö vain? Ennustus ”kaikesta tästä” on toteutunut – meille se on historiaa. Se on historiaa, joka vahvistaa elämämme Kristuksessa. Tänä päivänä saamme elää tuossa ’neljännessä temppelissä’ ja näemme kuinka Jumalan valtakunta on sen kautta levittäytynyt Jerusalemista kaikkeen maailmaan. Se ei ole vain siellä, missä on risti katolla, vaan siellä, missä Jumalan Pyhä Henki asuu ihmisen sydämessä. Neljäs temppeli on todella kaikkien kansojen temppeli!

Edelleen ennustus ”kaikesta tästä” vahvistaa todeksi ”sen päivän ja hetken”, jota me puolestamme kutsumme Herran päiväksi – Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen päiväksi. Jos siis ”kaikki tämä” on jo tapahtunut, miksei ”se päivä ja hetki” koittaisi aivan yhtä varmasti?

Säilyttäkäämme luottamuksemme Kristukseen lujana, iloitkaamme Jumalan Pyhän Hengen läsnäolosta temppelissämme ja tämän sunnuntain teeman sanoin: ”Valvokaamme!”

Pohdittavaa

Luit kuinka opetuslapset ihailivat temppelin suuruutta. Osaanko minä vastavuoroisesti ihailla tänään neljännen temppelin suuruutta?