Adventtina muistutamme toisiamme siitä, että seurakunta elää odotuksessa. Ihmisen näkökulmasta odotammeajan kulumista ja juhlan alkua. Odotus on valmistautumisen aikaa; adventti valmistaa ihmisen kohtaamaan juhlan siinä missä hän puolestaan valmistaa kotinsa ja kalenterinsa joulunpyhiksi.

Adventin odotus on elävä vertaus ja esimerkki siitä, millä tavoin odotus valmistaa siihen, mitä odotetaan. Jumalan näkökulmasta odottaminen ei ole määrähetkien odottamista; se on valmistamista. Jumala ei ’odota’; hän valmistaa. Jumala ei katso ’oikeaa hetkeä’ kalenterista; hän katsoo ’valmiutta’.

Profeetta Malakia (Duccio di Buoninsegna)

Jumalan aika tässä merkityksessä ei ole meidän mittaamaamme ’kronos’ -aikaa, vaan ’kairos’ -aikaa. ’Kairos’-aika ei ole määrämittaista, kuten kellon osoittama ’kronos’-aika. ’Kairos’-aikaa ei mitata hetkissä, vaan laadussa. Kun ’kairos’-ajan viisari nytkähtää eteenpäin, se merkitsee siirtymistä laadullisesti uuteen aikaan.

Adventin odottamisen kuvassa ei ole siinäkään kyse päivien tai tuntien mittaamisesta, vaan valmistautumisesta uuteen. Ja se tapahtuu, kun kaikki on valmista uuden tulemiseksi. Siinä missä me valmistaudumme jouluun monella ’rintamalla’ – esimerkiksi ostamalla lahjoja, kutsumalla vieraita, siivoamalla kotia, valmistamalla ruokia jne. – Jumalan ’kairos’ -aika valmistaa samoin asioita ’siellä täällä’ valmiiksi uuden alkuun. Kun kaikki on valmista, koittaa joulun juhla – tai isossa kuvassa Jumalan hetki.

Tätä tarkoitan, kun sanon, että adventin odotus on valmistamisen aikaa. Se ei ole määrähetken odottamista, vaan elämän valmistamista siten, että uusi aika voi koittaa.

Messiasodotuksessa ennen ja jälkeen

Valmistautumisen näkökulmasta adventin aikaname samaistumme Vanhan testamentin profeettojen ja hurskaiden messiasodotukseen. He odottivat hartaasti syntyväksi Vapahtajaa, kenet oli kirjoituksissa luvattu syntyväksi kansansa keskelle.

Hurskaiden juutalaisten odotus poikkesi kirkkovuoden adventin odotuksesta siinä, että me tiedämme tarkalleen milloin vuotuinen Kristuksen syntymäjuhlan odotus palkitaan. He eivät sitä tienneet ajankohtaa, vaikka he tiesivät mitä odottaa.

Mutta päivää ja hetkeä ei tarvita, jos tietää merkeistä, milloin aika on koittanut. Juutalaisillekin merkkien tunteminen riitti, koska niistä he tiesivät elävänsä uuden ajan kynnyksellä tai jo astuneensa uuteen. Vähän niin kuin lapset tietävät joulun koittaneen siitä, kun lahjapaketit saa avata. Tai joulukinkku on valmis, kun paistomittari ponnahtaa ylös. Sitä kerro ’kronos’ -aika, vaan ’kairos’ -aika eli odotetun hetken koittaminen.

Toisen adventtisunnuntain aihe on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla eli Herran toinen tuleminen. Adventin nimi latinaksi on ’adventus glorificationis’, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla ”Christuxen cunnialisesta tulemisesta”.

Ja mitä tulee Kristuksen toisen tulemuksen odottamiseen, sen edessä me elämme samassa odotuksessa kuin Vanhan testamentin messiasodotuksessa eläneet juutalaiset. Seurakunta elää tänään vastaavassa odotuksessa Jeesuksen toisen tulemisen edellä. Emme tiedä päivää ja hetkeä, mutta tiedämme, kun kaikki alkaa tapahtua.

Palvelutiskiltä Malakian kirjaan

Kristuksen syntymäjuhlan vuotuinen odotus opettaa meitä luottamaan Jumalan ’kairos’ -ajan koittavan Kristuksen toisessa tulemisessa aivan yhtä varmasti, mitä se koitti Kristuksen syntymässä. Me katselemme ajanlaskun alun ’kairos’ -ajan muutosta kerran tapahtuneena tosiasiana. Ensimmäisen joulun ihme on toteutunutta historiaa; se on jo täyttynyt Jumalan lupaus.

Siinä missä Vanhan testamentin hurskaiden odotus muuttui näkemiseksi Herran syntymässä, me saamme samoin tänään uskossa omistaa toteutuneeksi lupauksen Kristuksen toisesta tulemisesta kunniassaan aikojen lopulla. Ei ole kyse päivistä ja tunneista; on kyse valmistamisen ajasta. Tuo hetki koittaa, kun kaikki on valmista.

Arkisesti sama toteutuu vaikkapa postin palvelutiskillä. Asiakkaan näkökulmasta hän odottaa vuoroaan – eli vuoronumeron vaihtumista. Tosiasiassa hän odottaa otollista aikaa; eli hetkeä, että kaikki on tiskin toisella puolen valmista juuri häntä varten. Asiat valmistuvat tiskin toisella puolen omalla vauhdillaan, mutta samaan aikaan asiakas voi hänkin valmistautua kohtaamiseen palvelutiskillä. Odotuksen ei tarvitse olla piinaavaa kellon vilkuilua; voit vaikkapa rukoilla.

Toistan vielä. Ei ole kyse päivistä ja tunneista; on kyse valmistautumisesta. Hetki koittaa, kun kaikki on valmista.

Tästä puhuu myös Malakian kirjan toisen adventin teksti (Mal. 3:1-4). Se on adventin teksti paitsi Johannes Kastajassa ja Kristuksessa toteutuneena profetiana, se on opetus siitä, miten Jumala valmistaa ihmistä odotuksen aikana. Profetiassa odotus ei ole tyhjä tila; se on aika valmistaa ja valmistautua.

Malakian profetiaan liittyy kaiken profetian tavoin kolme aikaa: 1) profetian antamisen aika, 2) valmistautumisen aika ja 3) toteutumisen aika.

Profetian antamisen aika

Lähdetään liikkeelle profeetta Malakian ajasta. Malakia kirjoitti Israelin paluumuuton jälkeisenä aikana suurin piirtein silloin, kun Nehemian mukana saapui viimeinen paluumuuttajien joukko (432 eKr.) noin sata vuotta ensimmäisen Serubbaabelin johtaman joukon jälkeen (538 eKr.).

Temppeli oli rakennettu ja jumalanpalvelus ennallistettu. Jerusalem oli muuria vaille valmis. Muuria suurempi ongelma profeetta Malakian näkökulmasta oli rappeutunut moraali ja ulkoiseksi toimitukseksi muuttunut temppelipalvelus. Oireet kielivät siitä, että ensimmäisten paluumuuttajien jälkeisen sukupolvien sydämen hehku oli hiipunut ja ihmisiä kiinnosti enemmän oma etunsa kuin Jumalan tahdon etsiminen.

Sydämen kylmyys ei silti merkinnyt sitä, etteivätkö ihmiset olisi yhä odottaneet kirjoituksissa luvattua messiaskuningasta. Olihan niin, että vaikka arki pyöri omalla painollaan ja temppeli oli toiminnassa, Jerusalem oli kukoistuksen aikoihin nähden alennustilassa ja hallinnollisesti osa Persian keisarikuntaa.

Ihmiset odottivat Jumalaa vapauttamaan kansansa vieraan vallan ikeestä. He odottivat messiaslupauksen toteutumista; tulee messias, joka laittaa sortajat ja vieraat kansat tuomiolle ja nostaa Jerusalemin takaisin kukoistukseen.

Ihmisten odotusta ja kyselyä kuvaa tekstiämme edeltävä jae, jossa esitettyyn epäuskoiseen ja pilkalliseen kysymykseen ”Missä on tuomion Jumala?” Malakian profetia on vastaus.

”Te olette väsyttäneet Herran puheillanne. Mutta te kysytte: ”Miten me olemme hänet väsyttäneet?” Siten, että sanotte: ”Jokainen, joka tekee pahaa, on hyvä Herran silmissä, ja sellaisille hän on suosiollinen”, tai: ”Missä on tuomion Jumala?”” (Mal. 2:17)

Vaikka kansa odotti Jumalan voiteleman kuninkaan ilmestymistä, he eivät ymmärtäneet, ettei ollut kyse ’kronos’ -ajasta, vaan Jumalan ’kairos’ -ajasta. He eivät nähneet, että Jumalan valmistavan ajan ’joulusiivous’ alkoi temppelipalveluksen ja kansan sydämen puhdistuksesta. Luetaanpa, mitä Malakia kirjoitti vastaukseksi kansansa ’odotukseen’.

”Katso, minä lähetän sanansaattajani, hän raivaa tien minun eteeni. Ja äkkiä tulee temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te kaipaatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän ja kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy?

Sillä hän on kuin kultasepän tuli, kuin pesijäin saippua. Hän istuu ja sulattaa, puhdistaa hopean. Hän puhdistaa Leevin pojat, jalostaa heidät kuin kullan ja hopean, niin että he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa. Silloin Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieluisia niin kuin muinaisina päivinä ja entisinä vuosina.” (Mal. 3:1-4)

Profetian täyttymisen aika

Jumalalla ei ole kiire; hän toimii, kun on hänen aikansa. Se on hänen aikansa – ei kenenkään muun. Me emme aikaa omista, Jumalalla on kaikki aika. Kuten edellä sanoin Jumalalla ei ole päiviä ja hetkiä, hänellä on aika. Hänen aikansa alkaa täsmälleen siitä, kun kaikki on valmista.

Niinpä esimerkiksi tekstissämme profeetta Malakian lupauksen toteutumisen ’hetkeä’ enemmän ja vähemmän ’hurskaat’ saivat odottaa kalenteriajassa mitattuna yli 400 vuotta. Malakian profetiassa alkoi tapahtua meille ihmisille tunnistettavia merkkejä vasta ajanlaskumme alussa.

”Katso, minä lähetän sanansaattajani, hän raivaa tien minun eteeni. Ja äkkiä tulee temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te kaipaatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän ja kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy?” (Mal. 3:1-2a)

Profetian aloittavan jakeen ensimmäinen osa toteutui Johannes Kastajassa (Mal. 3:1a) ja sen loppuosa täyttyi Kristuksessa (Mal. 3:1b-3). Kaikki tämä tapahtui täydelleen ’Herran hetkessä’.

Malakian profetiaan Johannes Kastajasta viitataan kaikista kolmesta synoptisesta evankeliumista (Matt. 11:10; Mark. 1:2; Luuk. 7:27). Ja tämän jälkeen Jeesus täyttää loppuosan profetiasta:

Ja äkkiä tulee temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te kaipaatte.

Tämä toteutui Jeesuksessa konkreettisesti jo silloin, kun hänet tuotiin vauvana temppeliin ja monet kerrat sen jälkeen, kun Jeesus vieraili temppelissä vuotuisina juhla-aikoina. Mutta kirkkaimmassa loistossaan ennustus toteutui vasta Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen, kun Jumalan Pyhä Henki astui temppeliinsä seurakuntaan helluntaina!

Mutta jos jotain tästä opimme, niin tiedä, ettei Herra ei kiirehdi hetkeään. Vielä Jeesuksen syntymän jälkeen Jumalalla oli aikaa valmistaa Poikaansa tehtävään 30 vuoden ajan arjessa, josta me emme tiedä mitään. Kaikki tuli tapahtumaan tarkoin ’Herran hetkessä’, kun kaikki oli valmista.

Miksi Jumala odotti Jeesuksen kasvavan ’miehen ikään’? – Ehkä hän valmisti poikansa ajassa ihmisen tavoin juuri meidän ihmisten tähden. Olisiko kukaan ottanut vakavasti esimerkiksi 12-vuotiasta messiasta? Ehkä Jeesuksen piti myös kasvaa ihmisenä, vaikka ”hänellä oli Jumalan muoto(Fil. 2:6a).

No, tämä on arvailua, mutta tosiasia on, ettei Jumala oikaissut ’Herran hetkestä’ edes oman Poikansa kohdalla, vaan jopa hänet valmistettiin tehtäväänsä Jumalan aikataulussa.

Valmistamisen aika

Ihmisen näkökulmasta profetian toteutumisessa vaikeinta lienee aika profetian saamisen ja toteutumisen välissä eli ’Herran hetken’ odottaminen. Odottavan aika ei ole ainoastaan pitkä, vaan ehkä jopa tuskainen. Ajassa on kyse valmistamisesta; ei odottamisesta.

Odottamista voi verrata varastoon. Varastossa tavarat pölyttyvät ja menettävät parhaan teränsä, kun ajanhammas syö niitä. Kaikki on valmista otettavaksi käyttöön, mutta tavara odottaa ottajaansa. Aika kuluu, tavaroista katoaa uutuuden kiilto ja pahimmasta tapauksessa niistä tulee jopa tarpeettomia.

Mutta Jumalan ajassa ei ole kyse varastosta. On kyse valmistautumisesta ja valmistamisesta. Jumalan aikaan ei sovi kuva varastosta, koska siinä keskeneräistä vasta työstetään valmiiksi. Siinä ajanhammas ei nakerra ehyttä, vaan Jumala valmistaa keskeneräisestä käyttöönsä ja aikaan sopivaa. Kun kaikki on valmista, aika koittaa.

Valmistamisesta oli kyse myös juutalaiskansan kohdalla, kun se ’odotti’ messiaan ilmestymistä temppeliin. Se ei odottanut varastohyllyllä valmiina Jumalaa, että tämä kiireiltänsä ehtii hoidella ’messiashommat’. Israel ei odottanut tyhjiössä toimettomana Jumalan oikeaa hetkeä.

Päinvastoin Israelin kansa oli koko tuon 400 vuoden ajan Jumalan työstämisen kohteena. Lupauksen lapset eivät itse olleet valmiit astumaan lupaukseen. Messias astuisi temppeliin heti, kun temppeli ja messiaan tulemista odottanut kansa olisi valmis.

Malakiasta Johannes Kastajaan ja Kristukseen kulunut 400 vuoden aika kului valmistamiseen. Israelin hurskaat luulivat olevansa valmiit, mutta Jumala oli toista mieltä. Heidän aikansa ei kulunut odotuksessa. Se oli aikaa, kun Herra valmisti kansan kohtaamaan Kuninkaansa. Ja silloinkin, kun kaikki tapahtui, valmiina oli varsin pieni joukko heistä, ketkä messiasta odottivat. Mutta se joukko riitti Jumalalle – kaikki oli valmista.

Heille, ketkä nurisevat Jumalan valmistavan työn kestämistä, on hyvä tutustua Israelin historiaan Malakiasta Johannes Kastajaan. Lue vaikkapa deuterokanoniset Makkabealaiskirjat. Huomaat, ettei kansa odottanut tyhjiössä Jumalan hetkeä, vaan Jumala valmisti kansaa kovallakin kädellä Malakialle antamansa profetian mukaan. Aika testamenttien välissä oli valmistamisen aikaa.

Herra valmistaa palvelijansa

Tie on sama jokaisen Jumalan palvelijan kohdalla. Herra ei laita ketään hyllylle pölyttymään. Herra valmistaa palvelijansa ’Herran hetkeen’, jonka hän vain itse tuntee. Näin hän on tehnyt ja tekee vastakin jokaisen palvelijansa kohdalla. Hän tahtoo meidän jokaisen olevan valmiit aina, kun hänen hetkensä koittaa. Siihen myös edellä lukemamme Malakian teksti viittaa.

”Sillä hän on kuin kultasepän tuli, kuin pesijäin saippua. Hän istuu ja sulattaa, puhdistaa hopean. Hän puhdistaa Leevin pojat, jalostaa heidät kuin kullan ja hopean, niin että he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa. Silloin Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieluisia niin kuin muinaisina päivinä ja entisinä vuosina.” (Mal. 3:2b-4)

Ennen lupauksen aikaa on valmistamisen aika. Voisi luulla, että valmistamisen aika on olosuhteita ja ajan tapahtumia varten. Mutta jos ajattelet pidemmälle, niin kerropa mihin niitä olosuhteita ja tapahtumia valmistetaan? – Ei mihinkään; olosuhteet ja tapahtumat valmistavat ihmisiä. Jumala toimii ihmiskunnan keskellä ihmisistä käsin.

Kun Jumala valmistaa jotain, hän valmistaa meitä. Silloin Herra valmistaa palvelijansa niin, että hän kestää ’Herran hetkellä’. Malakia vertaakin Jumalan valmistamisen aikaa tekstissämme kultasepän työhön.

Kuin kultaseppä Jumala tuntee oikean lämmön ja ajan, mitä hän tarvitsee valmistaakseen käyttöönsä kestävän instrumentin. Herra ottaa palvelijansa ahjon hehkusta tai ’puhdistuksen tulesta’ juuri oikean aikaan.

Edelleen harjaantuneen kultasepän tavoin Herra näkee valmiin taoksen käsissään jo silloin, kun taottavaksi kelpaamaton aines vasta puhdistuu ahjossa. Hän malttaa odottaa, että ahjon tuli erottaa kuona-aineet sulasta metallista, ennen kuin hän taivuttaa ja takoo metallin uuteen muotoon.

Jumala ei odota turhaan. Ahjon kuumuudessa odottavan aika tuntuu pitkältä, mutta Herra ei odota toimettomana. Hän tekee alati työtään. Mitä polttavampi ahjo on, sitä ahdistavammalta ’Herran hetkeen’ valmistautuminen ’taottavasta’ tuntuu. Jos jo pelkkä odottaminen on vaikeaa, kuinka vaikea on odottaa kuumuudessa, missä metalli sulaa ja kuona-aineet erotetaan puhtaasta.

Sama ajatus toistuu Malakian tekstin toisessa vertauksessa ”pesijäin saippuaan”. Peseminen vaatii sekin oman aikansa, että tahrat lähtevät. Kuinka mielellään pesemiseen, liottamiseen tai kuivaamiseen käytetyn ajan jättäisi väliin, mutta olisiko nuttu ilman niitä puhtaan valkoinen? Olisitko valmis pukemaan juhlaan yllesi valkean vaatteen, joka on pesun jäljiltä harmaan laikukas?

’Herran hetkeen’ valmistettu

Odottamisen tuskaisuus on vaivan arvoista. Kun Jumala valmistaa palvelijansa, hänestä tulee täsmälleen tehtävänsä mittainen. Jumalan ahjossa ja Herran kädessä palvelija saa muodon jaloa käyttöä varten: ”niin että he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa”.

Voi olla, että kuluu pitkäkin aika ennen kuin Jumala ottaa tulessa koetellun palvelijansa esiin tehtäväänsä valmiina. Koko tuon ajan, jonka palvelija odottaa ahjossa valmistuen Jumalan aikaa, hän elää silti Herran läsnäolossa. Polttaa ympärillä ’ahjon liekki’ tai odotat hiljaisuudessa ’Herran hetkeä’, saat viettää tuon ajan Jumalan läsnäolossa. Et ole erossa Herrastasi. Valmistautumisen aika ei ole Jumalan odottamista, vaan hänessä kasvamista.

Jos Jumalan Poika Jeesus Kristus odotti ’Herran hetkeä’ maanpäällä yli 30 vuotta, ehkä sinäkin jaksat odottaa tovin. Kun sitten ’Herran hetki’ koittaa, tunnet ehkä olevasi yhä keskeneräinen, mutta tiedä että Taivaallinen Isä on sinut valmistanut. Hän valmistanut sinut juuri tähän hetkeen. Se ei ole mikä tahansa hetki. Se on ’Herran hetki’ – täsmälleen oikea ja ainutlaatuinen. Se on sinun ’Herran hetkesi’ – hetki, johon sinut on valmistettu.

Jumala ei odota hetkeä tai päivää; hän valmistaa sinua ja minua. Se olkoon toisen adventin sanoma meidän jokapäiväiseen elämäämme.

Pohdittavaa

Mitä eroa on vain ’odottaa’ verrattuna siihen, että tiedät ’valmistuvasi’?
Saanko minäkin olla ’Herran hetkeen’ valmistettu?